Advertisement
Published: October 13th 2008
Tolstoi
Matkalla Moskovaan.Mongoliassa vihdoin!
Junareissu meni loistavasti, ilman mitaan ongelmia.
Maanantaina siis lahdettiin kaupungista Tolstoi-junalla kohti Moskovaa.
Junan ulkoasu oli hieman "venajahtava", mutta hytti oli oikein fiini.
Saatiin samaan hyttiin kaksi venalaista mimmia, joista molemmat puhuivat
englantia (!!!), joten saatiin selville, etta juna on venajan rajalla
puolen yon aikaan. Rajatarkastukset menivat ongelmitta molemmilla puolilla
ja Venajan puolelle paastyamme alkoi junasta kuulumaan oikein rauhoittava
kiskojen pauke ja kolina...tutum tutum..tutum tutum. 😊
Puoliksi nukutun yon jalkeen herattiin klo 8 aikoihin Moskovassa. Mimmit
olivat jaaneet Pietarissa pois n. klo 2 aikoihin, jonka jalkeen Niku
sai vasta nukuttua.. Moskova oli harmaa, likainen, masentava, sekava ja haisi pissalle.
Juuri niin, kuin olimmekin kuvitelleet. Ihme jengia pyorimassa, eika kukaan
puhunut sanaakaan englantia. Kielimuurist huolimatta saimme, kuin ihmeen kaupalla
klo 10 mennessa lunastettua uudet junaliput Trans Mongoliaan, vietya aarimmaisen
painavat rinkat sailoon pimeaan Todella epailyttavaan metrotunneli-narikkaan ja
viela loydettya aamupalaa! JES! Taman jalkeen hypattiin vahintaankin kaaoottiseen
metroon ja suuntana Kremli (ja kylla, metro oli oikea! wau!) kuulutuksistahan
nyt ei saanut mitaan selvaa, joten laskimme pysakinvalit ja jaimme pois viidennella
pysakilla. Kaytiin vilkaisemassa Kremlia ulkoapain ja loydettiin pienen etsinnan
jalkeen myos SE katedraali (jonka nimea ei nyt voi muistaa). Kun tama loydos oli
tehty, siirryttiin parin pakollisen valokuvan jalkeen samoin
Kremli
Moskovassa sataa!! tein sisatiloihin
ostarille juomaan olutta. Saa oli nimittain niin huono. Kaikki vaatteet, reput ym
kastuivat ja jalkakaytavat lainehtivat vedesta. Loppuaika Moskovassa sitten vaan
tapettiin aikaa ja odotettiin junan lahtoa. Palikka-venajankielella parjasi ne
ruoka- ja olutostokset, mita tarvitsi. Klo 21 aikoihin paastiin sitten monen tunnin
odotuksen jalkeen junaan no 4! Fiilis oli aika korkealla, silla Moskova ei sitten
loppujen lopuksi ollut kovinkaan mukava paikka.
Trans Mongolia- juna oli kiinalainen. Vaununhoitajat olivat vanhahkoja kiinalaisia ukkeleita,
jotka puhuivat englantia... ..vahan. Suurimmaksi osaksi heittelivat ties mita kommentteja
kiinaksi milloin mistakin asiasta. Hauskoja setia. Hytti ei ollut ehka ihan niin loistelias, kuin
Tolstoi-junassa, mutta kylla se meille kelpasi. Mika parasta, kamppiksia meilla ei koskaan
ollut, joten saatiin valtava neljan hengen hytti kokonaan itsellemme!! Viereisessa hytissa
oli ruottalaisia ja sita seuraavassa pari suomalaista jannua... ja muita ei koko vaunussa aluksi
ollutkaan. Uusia matkustajia hyppasi kyytiin vasta Ulan Udesta, joka oli aikasta loppupaassa
matkaa. Ensimmaiset paivat saa oli harmaa ja maisemat rumia. Kasittamattomia hokkelikylia,
joihin ei vienyt edes teita... millahan ne ihmiset sielta paasee liikkumaan... ei varmaan paase.
Perjantaina saa ja maisemat alkoivat pikkuhiljaa parantua. Hokkelikylat eivat havinneet minnekaan, mutta korkeuseroja tuli paljon enemman ja Lauantaina heratessa ikkunasta
nakyi iloinen yllatys: Baikal jarvi. Oli muuten aika
hienon nakoinen! Yhtaan saarta ei nakynyt
missaan, eika horisontissakaan ollut mitn! Pelkkaa kirkkaan sinista vetta silminkantamattomiin.
Lisaksi korkeita ja jyrkkia kukkuloita, variltaan vaalean ruskeasta punertavan- ja
tummanruskeaan ja muutama manty siellataalla. Pieni talo preerialla- maisemia. Ei ihan
tallaista osattu odottaa, mutta pakko se on myontaa: Siperia on aika huikea mesta. Mongolian
rajajje tultiin La-Su valisena yona ja kaikki meni siellakin ilman mitaan ongelmia. Leimat tuli
viisumeihin ja muihinkin kaavakkeisiin. Ulan Batorissa oltiin klo 7:30 aamulla ja junareissu oli
siis ohi!
Mitaan todella kummallista ei reissun aikana tapahtunut.
Muutaman kerran kaytiin kikkarilla, asemilla ostamassa vetta, kaljaa ja hyviksia. Ajan sai
kulumaan lukemalla, peleja pelaillen, kirjoitellen ym. Peseytyminen onnistui savetteja kayttaen
ja hiuksetkin sai pestya junan vessassa (joka toimi, kuin junan vessa) lavuaarin paalla,
kaatamalla vetta paahan kupista. Helppoa, kuin heinan teko! Elakoon huuto lyhyelle tukalle! 😊
Kuvia ei nyt ehdita laittamaan, silla nettiaika alkaa olla lopuillaan. Yritetaan lisailla niita
myohemmin. Kirjoitellaan myohemmin sitten lisaa taalta Mongoliasta. Kiitos kommenteista.
Laittakaa niita lisaa vaan tulemaan! 😊
Advertisement
Tot: 0.065s; Tpl: 0.011s; cc: 7; qc: 50; dbt: 0.0426s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
sini saarenmaa
non-member comment
heii
mä en voi uskoa että ootte niin kauheen kaukana........