Advertisement
Published: March 16th 2013
Edit Blog Post
Kuten jo naamakirjassakin kirjoitin, oli mainion loivaliikkeinen lauantai, ja varsinkin sen aloitus. On ollut aika hiton kova tahti päällä, ja kaiken aikaa pitänyt säntäillä joka paikkaan ja kävellä miljoona kilsaa. On ollut mainiota, mutta nyt suunnitelmissa oli ottaa lomaa lomasta ja mennä vain sinne minne nenä näyttää. Nukuin pitkään ja hartaasti, ja starttailin hiljakseen käpöttelemällä kohti Akihabaran metroasemaa, ja tsekkaamaan samalla ne hoodit. Aamu oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, ja katselinkin Akihabaran säpinää aikani ennen kuin menin edes kaffelle. Kahvitkin hörpin mitä iiseimmin, ja hyppäsin sitten metroon ja karautin Hibya linella Roppongiin asti, saikin meinaan istua jonkin aikaa. Ei ollut oikeastaan sen suurempia suunnitelmia mitä siellä tehdä, vaan ajattelin vain mennä katselemaan niitä hoodeja, kun oli vielä näkemättä.
Metrosta ulostautuessa pisti silmään sitten päivän ohjelma. Tämä onkin parasta siinä kun lähtee vain, ilman sen isompaa ajatusta liikkeelle, niin päätyy sitten kuitenkin vaikka minne hauskoihin juttuihin. Taiteenystävää nimittäin hellitään täällä nyt ihan urakalla, kun jo aiemmin nähdyn El Grecon lisäksi kaupungissa on (mainos metroasemalla siis kertoi) myös Muchan laaja näyttely Roppongissa Morin taidemuseossa. Sinnepä siis, ja innostuin samalla ottamaan myös lipun museon toiseen näyttelyyn, joka oli ennestään tuntematon mulle, japanilainen Aida Makoto. Olipas kuulkaas mahtava museokeikka, ja sen takia jäi tältä
päivältä puistohengailutkin oikeastaan kokonaan väliin! Mucha oli mainio julisteineen ja minulle tuntemattomampine valokuvineen, mutta Makoto teki kyllä vielä suuremman vaikutuksen. Wikipedia kertoo jampasta kutakuinkin seuraavaa:
Makoto Aida (born October 4, 1965 in Niigata Prefecture) is a contemporary Japanese artist known for his provocative works of manga, painting, video, photography, sculpture, and installation. Though less well-known internationally than Takashi Murakami or Yoshitomo Nara, he is recognized in Japan as one the preeminent figures of Japanese contemporary art.
Olipas kyllä mainion huumorintajuinen ja itseään sekä kulttuuriaan kriittisesti ja ironisestikin tarkasteleva jamppa, joka on myös näemmä jonkun verran näkynyt kansainvälisesti. Ei vain ole sattunut aiemmin silmään. Tyylinsä oli hyvin japanilainen, ”mangahenkinen” jopa, mutta tekniikoita oli useita, myös liikkuvaa kuvaa ja performanssityyppistä settiä. Näyttelyssä oli aika paljon ei-niin-lepsua kamaa, aika paljon liittyen nuorten ahdistukseen ja itsemurhiin, sotiin ja niitten jättämään painolastiin sekä suhteista jenkkeihin. Njoo, näyttelyyn tullessa varoiteltiin vanhempia ja herkkähipiäisiä, että saattaa olla vähän rankempaa kamaa, ja lisäksi näyttelyn loppupuolella oli vielä erikseen verhojen takana oleva huone, jossa päästiin sitten k-18 –osastolle. Tuolla muuten tuli varsin useasta teoksesta suoria mielleyhtymiä Kalervo Palsaan, olipas melkein kuin sama tyyli olisi toisella lappilaisesti ja toisella japanilaisesti värittynyt. Oli niitä paljonpuhuttuja lonkeroitakin siellä juu. Eipä siitä sitten enempää, mutta kuvahauilla a muilla varmasti löytyy jampan (ja Palsankin) teoksista maistiaisia, jos enemmän haluaa tietää. Useat teoksista oli edelleen ”work in progress” –tasolla, eli muuntuvat vielä. Piti ostaa muistoksi vähän ryönääkin, vaikka yleensä en taidenäyttelyistä oheiskamaa enää ostelekaan. Tän jampan kohdalla voi kuitenkin olettaa, ettei ehkä enää
tuossa mittakaavassa oman nassun eteen näyttelyä tule, eli siltä varalta tankkasin. Jos matkalaukkuun vielä lähtiessä mahtuu, niin voisinpa käydä vielä sen näyttelyjulkaisunkin hakemassa.
Mutta, möllötin Roppongissa näyttelyn jälkimainingeissa vielä aikani, ja tsekkailin Morin taidemuseon maisemakyttäyspaikan, 53. kerroksessa. Ekaa kertaa täällä missään korkeammalla, kun meni se tuulisen tiistain hallintorakennuskeikkakin keturalleen. Nälkäkin vaivasi, joten päätin kurkata yhden Lonely Planetissa huikatun sushilounaspaikkavinkin Roppongi Hills’in alakerrasta. Sielläpä oli kuitenkin remppa menossa ja ravinteli oli kiinni, mutta vieressä oli kiinnostavan näkönen paikka ja sinneppä siis (tietenkään ei tullu painettua mieleen mikä se sitten oli). Päädyin tilaamaan kutakuinkin kanaa ja mitälie liemessä, ja viereen riisiä ja jotain päälle ripoteltavia hommeleita. Koko komeuden kruunasi liemen päälle killumaan laitettu muna, joka sitten kaiketi oli tarkoitus sekotella käytännössä kiehuvan liemen sekaan. Hmm. Palvelu oli mainiota, vaikka aika huono englanti kaikilla oli, ja lähinnä kommunikoitiin kuvien avustuksella ja eleillä. Pöytään tuotiin syömistä varten oikein ruokalappukin, mikä on toki mun kohdalla aina hyvä juttu, mutta tällä kertaa se tuntui kyllä niin pöllöltä, että pistin moisen pois. Ruoka oli hyvää kyllä, ihan uusia makuja mulle, mutta en ymmärtänyt jälkkäriksi ilmeisesti tarkotettua valkoista tytisevää mönjää, joka maistui jollekin tutulle mitä en nyt osaa määritellä. Jäi kuitenkin syömättä se.
Ruuan jälkeen kaksi
vaihtoehtoa, kahvi taikka kalja. Koska kahvia täällä on juotu jo mukitolkulla, niin kaljaa sitten. Edelleen Roppongissa bongasin terassillakin toimivan paikan, ja koska silloin vielä aurinko oli hetken näkyvissä, niin sinnepä siis. Tuopin (tai sammio se taisi olla) hörppäämisen jälkeen oli kyllä jo pimeää, niin äkkiä se täällä iskee. Tsekkailin siinä vielä loppuillaksi tekemistä, ja ajattelin kävästä vielä ihmettelemässä Shinjukun iltakuvioita. Metroillen vain, ja sielläpä sitä sitten oltiin, väenpaljouden keskellä. Hauskaa, kun jalankulkijat päästetään isosta risteyksestä kaikki ristikkäin (myös lävistäjällä siis) menemään kerralla, niin näyttää siltä kuin joku tulppa olisi otettu irti, niin ilosesti sieltä muurahaislauma rientää tien yli.
Munasoppa alkoi olla jo kulutettu, ja mietiskelin itselleni iltapalaa. Koska tänään oli tarkoitus pestä pyykkiä hotellilla (täällä siis pesutupa käytössä), niin päätin etsiä jotain mukaan otettavaa. Matkalla Akihabarasta takaisin hotellille sattui silmään niin hauskan näköinen sushipaikka, että oli aika ottaa ekan kerran täällä kontaktia sushiin. Otin tonnikalapainotteisen lajitelman, jossa vähän erilaisia tonnikalaisia herkkuja, ja kohta hyökkään niitten kimppuun. Mistä lyödään vetoa, että tästä avataan nyt joku sushihimovaihe nyt sitten? Äskeisen pyykinpesukohkaamisen jälkeen olen ainakin ansainnut kaiken. Kuinkas sattuikaan, että pyykkikoneeseen minun haitolleni pyykkinsä (kauluspaitansa toiseen ja toisessa oli sentään kalsareita parit hassut) ässehtimään jättänyt jamppa oli ruotsalainen? Ärh.
Advertisement
Tot: 0.085s; Tpl: 0.018s; cc: 10; qc: 48; dbt: 0.0414s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb