Vailla puhelinta ja lukutaitoa, kuin 4,2-vuotias!

---

Taalla sitten puhelin ei toimi, eli naen tekstiviestit seuraavan kerran Vantaalla 26.4. Paikallisesta tekstista en saa mitaan selvaa, tai saatan jotain saadakin, jos alan tavata merkkeja oppikirjan sivun perusteella, ja vaikka saankin sitten selville miten jokin sana lausutaan, en ymmarra mita se tarkoittaa. Eli olen aika lailla kuin alle kouluikainen lapsi taalla.

Oli aikainen heratys. Olin ajoissa koneessa. Kone oli puolityhja - eka kertaa matkallani. Tunnin kesti paasta kentalta ja tunnin kesti ensimmainen junamatka. Japanilaiset eivat kylla nayta ollenkaan kiinalaisilta. En osaa selittaa miksi, mutta junassa tuli selvasti sellainen olo etta tallaista vakea ei ole Hong Kongissa. Loysin hotellin heti.

Otin parin tunnin torkut, vedin drymax-takin paalle ja kavin kiertelemassa lahettyvilla. Ruokapaikan valitsin sen mukaan, missa kavi luottokortti. Vaikka tarjoilija osasi jonkin verran englantia, valitsin ruuan arvaamalla kohdasta pitsa. Pitsa oli sellainen, etta taytteena oli tomaattisosetta, kiinankaalia ja pakastemaissia.

Netti maksaa hotellissa 100 jenia 0,7 euroa / 10 minuuttia. Aika kallista siis. Yhtaan nettilaa en loytanyt lahettyvilta. Ne paikat joissa mainostettiin internettia, pitivatkin sisallaan DVDeita ja kaikenlaista aikuisviihdetta, eika hinta ollut taatusti yhtaan halvempi.

---