Pikajunalla paivanpaisteeseen

---

Jatin hyvastit Tokiolle, siirryin nopeasti Kiotoon ja ehdin kiertaa sitakin kaupunkia viela aika lailla.

Perthissa ajattelin etta silla pesulla selviaisin loppumatkan 2 viikkoa, mutta Hong Kongissa ja Japanissa paitoja kuluikin enemman kuin Australiassa: hikoilun ja tupakansavun takia (jota taalla tarttui baareissa toisin kuin Australiassa). Pesin sunnuntai-iltana pyykkia ja kaytin kuivuria puoli tuntia. Kun vaatteet eivat olleet kuivia, levitin ne viela huoneeseeni, mutta eivat ne kuivuneet yonkaan aikana ja piti kayttaa kuivuria viela aamulla.

Ajoin huippunopealla Shinkansen-junalla Kyotoon. Juna ajoi 500 km:n matkan 2,5 tunnissa. Kyyti oli oikein tasaista ja hyvaa. Ihan eri luokkaa kuin Uudessa Seelannissa. Nagonoon asti juna oli taynna, paaosin liikematkaajia. Vieruskaveri soi aterian jonka oli ostanut asemalta: pahvilaatikkoon aseteltuja annoksia.

Ilma oli kesaisen lamminta. Aurinko paistoi, ja sortseissa tarkeni hyvin. Vein tavarat majapaikkaan, jonka pitaja antoi minulle kaupunkiopastuksen yhtaikaa uruguaylaisen tyton kanssa, joka oli tullut minua hieman aiemmin. Kavin katsomassa lahella olevia markkinoita, sitten bussilla pitkin kaupunkia, kohtalainen pysahdys Gionin temppelialueella. Siella kavin jaatelolla paikassa, jossa istuttiin matalan poydan aaressa jalat polvien alla, tuoleja ei siis ollut. Kierroksen lopuksi kavin viela syomassa kalaa ja riisia. Annoksen valitsin kuvan perusteella, taaskaan ei englantia kaytetty.

Hostellissa pitaa jattaa ulkokengat eteiseen. Kayttoonsa saa tossut. Huone on kohtalaisen iso. Hostellin kannettavaa on hankala kayttaa. Kuvat sain kopioitua koneelle, mutta en uskaltanut laittaa usb-tikkua sisaan, koska en loytanyt toimintoa, jolla tikku otetaan turvallisesti ulos. Kameran kytkin, koska uskalsin ottaa sen pois sitten kun olin sammuttanut sen.

---