Idag palailin sairaalaan, hiphei. Vahan on harjoittelun suhteen tunnelmat viela suht apeat. Tuntuu etta tassa ei ole mitaan jarkea. Miksi lahettaa maailman toiselle puolelle ihmisia vaihtoon, jos kukaan ei ole ohjaamassa meita, kukaan ei puhu meille, kerro meille mitaan: naita kysymyksia pikku-Mikko mielessaan pyorittelee yha uudelleen ja uudelleen. Tyoharjoittelun ideahan on oppia jotain uutta, mutta jos kukaan ei opeta, on uudenoppiminen aika vaikeaa. Ehka todellakin vaadin sitten liikaa, mutta tama alkaa jo ottamaan pikkasen paasta. Ja ollaan oltu harjoittelussa vasta pari vkoa. Pitka miinus suunnittelusta, lue sen puutteesta, meidan koululle, aiempien miinuksien peraan. Ihmetouhua. MINUN MIELESTANI lahettavan koulun pitaisi varmistaa, ennen vaihto-oppilaiden lahettamista yhtaan mihinkaan maahan, esimerkiksi se pikkuseikka, etta kuka ohjaa meita, kuka kommunikoi meidan kanssa, so. osa
... read more