Hanoi on the Rocks!

---

Olipa mielikuvituksellinen otsikko. Hanoissa olen, Vietnamin paakaupuntissa. Taalla valmistetaan kaikki maailman hanat, nain opaskirjani kertoo seikkaperaisesti ja tyhjentavasti. Hanat keksittiin kostean Ly Dinh Nguyen Bao Hoi Gay Kala dynastian aikana, suurinpiirtein vuonna 968, kun Trungin siskoksille ilmestyi markien paivaunien aikana motobiken nakoinen pandakarhu outo putki lonkeroissaan. Panda pakinoi tyttosille, etta ottakaa hana ja perustakaa lavuaari ja vahan akkia tai muuten meikapoika paastaa semmoisen bambulla ryyditetyn ruutipierun ettei ikina. Mitapa siina jai Trungin beibeille muuta vaihtoehtoa ku toimia taotaon kaskyn mukaan. Siita se sitten lahti ja silleen... Voitte tarkistaa tarinan kontinuumin ja detaljit kirjasta nimelta "Kuumaa tai kylmaa, mutta silti maailman aura-vaippa on syva-puhdistuva" jonka on kirjoittanut arvostettu ja ylistetty Rauni-Leena Luukanen-Kilde. Noin, tuossa oli jo vahan enemman mielikuvitusta.

Motobikesta tuli mieleen skootterit. Vietnamin skootterikanta on lajistoltaan aika ykstoikkoinen. Suurin osa pakokaasupiruista on Hondia ja alalajiltaan nimeltansa "Dream" tai sitten evoluution tuloksena syntyneita "Dream 2:sia". Eli Honda Dream. Ja Daewoo-merkkisia autoja loytyy myos. Korottelin eilen moisella Daewoo Daydreamilla Hanoin lentsikkakentalta vajaan tunnin yksityisen autokuskini kyydissa. Lehmat vaan kirmaili pitkin poikin moottoritieta, kun huristelimme kohti hana-keskittymaa. Hanan kayttajia kyla-pahasesta loytyy abaua kolome milijoonaa. Lorilori. Toistaiseksi pidan ehdottomasti enemman Hanoista kuin vesiletkuista tai Ho Chi Minh Citysta. Taalla on enampi vanhaa, ja siitahan meikalainen tykkaa. Onhan kaupungilla ikaa parin vuoden paasta tuhat vuotta, etta selittaiskohan se taman kuivahkon faktan.
Hra Hallitsija Ly Thai To perusti Hanoin, silloin nimeltaan Thang Long. Hanoilla on todella mielenkiintoinen historia. Mutta en jaksa kertoa siita sen enempaa.


Lentaa lassaytin siis eilen iltaehtoollisen aikoihin alueelle ja ostaa pammautin ho(s)tellistani hetimmiten torstaiksi lipun Ha Long bay:hin. Meinaan nimittain tarrayttaa sellasen paivamatkan Halosenlahteen etta. Palata parraytan Hootsiminniin sunnuntaina. Talla hetkella istua ummeutan hotellini alakerrassa ilmasella nettisessiolla. Taman jalakee lahtea livvautan syomaa johonki halapaam paikkaan, koska eilen illalla meni hiukka overiksi. Kokeilin lahella sijaitsevaa huippuviihtyisaa tunnelmallista huvilaravintolaa, joka oli aivan soijahieno! Ja soijakallis. Suomalaisittain tietty soijanormaali. Joskus silti taytyy antaa lupa itsellensa relaksoitua ja nauttia laadusta. Miten taa nyt ei oikein etene taa mun tarina mihinkaan.

Uusi yritelma.
Aamulla herasin, joo-o, ja lahtea lavvaytin (okei nyt lopettaa lerpautan tuon) tsekkaan mestat, niinkuin me nuoriso asia ytimekkaasti ilmaistaan (taidanko toistaa itseain?). Idea oli hjuva ja toteuttamiskelpoinen. Loysin omanitseni kohta kaupungin keskiosta, jossa onnekseni sijaitsee suhteellisen rauhallinen ja viihdyttava kosteushuipentuma eli Hoan Kiem-jarvi. Siella vierahtikin sitten pari tuntia. Kavelin latakon ympari ja ,no siis, tsekkasin mestat. Kavin kaikille tutussa Den Ngoc Son:ssa alias Jade Vuori Temppelissa, joka lokalisoitui pienelle saarelle. Temppeli oli oikeastaan aika cool ja jees. Ma diggasin sita ihan kyballa. Temppelin sisalla oli vitriiniin laitettu jattikilpikonna. Strategiset mitat Teini-mutantti-ninja-kilpikonnalla oli 2,10m ja 1,20 m. Aivan soijaiso siis! Ei ois kiva moista loytaa isovarpaan paasta uimarannalla. Yks kiva gubbe otti munsta valokuvan temppelialueella. Sitten meika otti siita. Silma silmasta, kuva kuvasta.
Jarven keskelle oli pykatty pagoda, josta on sittemmin tullut Hanoin symboli. Kiersin jarvea alati ja saavuin rantaterassille, jossa nautin aamupalan, mulla olikin ihan soij... tosi nalka. Mahalaukun tayttamisen jalkeen otin vatsalaukkuni ja lahdin tayttamaan sita tavaroilla. Onnistuin kasittamattoman hyvin. Loysin montamonituista rahantuhlaus kohdetta. Taalla on helppo tulla hulluksi joka paiva, eika siihen vaadita mitaan Tukkimiesta. Kaunista ja varikasta ovat kaupat pullollaan.

Kauneuden jalkeen taytyikin saada kauheutta. Suunnistin kohti vanhaa kunnon Hoa Lo-vankilamuseota, tai tarkemmin sen jaanteita kohti. Vankila on ranskisten perua v:lta 1896. Mikaan kiva paikka se ei ole ollut kenellekaan. Ensin ruoskaa heiluttivat tietysti ranskalaiset, jotka kiduttivat ja tappoivat vankilassa vietnamilaisia vapaustaistelijoita ja - aktivisteja vuoteen 1954 asti. Taman jalkeen loogisesti oli vietnamilaisten vuoro astua ruoskan varteen, laakeruiskun paahan, metallinyrkin sisaan, sahkojohdon saatajiksi. Ja repertuaariin kuului myos ranskalaisen innovaattorin hra Giljotinen mekaaninen vempele... Museossa oli aito giljotiini viimeisessa huoneessa antamassa loppusavayksen. Oikeasti meni kylmat vareet pitkin selkaa. Giljotiinin viereen oli ripustettu viela pisteena iin paalle ranskalaisten ottama kuva bambukorista, joka oli taynna vietnamilaisten vankien katkaistuja paita. Koittakaa saada nukutuksi. Sota on hirvea asia. Nyt kun lukee opaskirjoja ja kay paikallisissa museoissa, saa asiat esitettyina useammalta kantilta ja huomaa, etta yhtalailla kaikki sievistelevat asioita omaksi parhaakseen. Sodassa aina kauheinta on vihollisen toiminta, vaikka itse toimittaisiinkin samalla tavalla. Nainhan se on, etta sota tyhmentaa ja alentaa ihmiset jonnekin alikehittyneelle tasolle. Joopajoo. Sota on kaunis, siina on voimaa, sodalla kulkee, sota ei hylkaa, syliin se sulkee... Melkeinpa kauheinta vankilamuseossa kulkiessani oli katsoa aidonkokoisia patsaita ihmisista jalkapuissa, pikkuriikkisissa selleissa seka kohdata valokuvia sairaista vakivaltaisuuksista. Vankilan selleissa oli paljon myos naisia, koska Vietnamissa naiset ovat olleet tasavertaisesti taistelemassa miesten kanssa mongooleja, kiinalaisia, kamputsealaisia, japanilaisia,
ranskalaisia, toisiaan ja ties keita muita vastaan.

Okei se siita. En jaksa enempaa. Vahan kehnoihin tunnelmiin loppui kirjoitus, mutta eikohan kaikki paase sen yli. Museon jalkeen menin kahville jarven rannalle ja otatin itsestani kuvan uuden laukkuni kera. Terassilla tuli taas tasainen tunnelma.😊 Kuvaamiseni aiheutti mietoa hymistelya ja hymyilya kanssakahvittelijoitteni parissa.
Nyt menen syomaan. Ai niin, hauskaa Vappua kaikille! Heippa!

---

Comments

[Hanna]

Haaskaa vappua :)

[systeri ROKS]

million miles away
Heleijaa helteisesta, jopa talla hetkella SUOMEN KUUMIMMASTA pohjois-Suomesta! Meidan vappu on sujunut siten, etta maa olin toissa, sitten kaytiin markettihelvetissa ja illalla piipahdettiin koko poppoo vanhusten luona kylassa, eli Ailin ja Pentin. Sitten kipin kapin kotiin kiireella P:n iltapuurolle ja nyt lapsonen nukkuu. Ostettiin vallan minisipsipussi vappendaalin kunniaksi... Niin se vanhuus iskee. Vai menettaako vappu vain hohtoaan aikojen saatossa? Hanoi taitaa olla kuuli mesta. Eksyin tanaan ennen sun plokiasi jollekin matkasivustolle katteleen kuvia kyseisesta kaapunnista ja siela oli tuo mainitsemasi pagoda seka jarvenlatakko. Ai ai, vankilamuseo kuulostaa tosi ilkealta. Niinpa, sota on sita mita sota on. Mutta tallustelehan siella pohojosessa ja tee lisaa halpoja seka hyvia, hulluttavia ostoksia. Taalla kaikki on torkykallista - maitolitrakin maksaa pian 1,5 euroa ja lompuuki kevenee. Haatynee muuttaa muihin maihin... Vaikka Vietnamin Hanoihin, jos sita suosittelet ;)

[Mari]

Hauskaa Wappua ja Heilasta Helluntaita!
Niin se aika mataa. En ollut muistanut toivottaa sulle ajoissa hauskaa wappua, ties sitten minkälainen se on siellä päin (kommunistista) maailmaa. Toivottavasti juhlat meni hyvin, eikä tullut mitään kauheita mellakoita tai ties mitä. Tosin viimeisimmästä blogimerkinnästäsi on jo yli viikko, pitäisiköhän nyt alkaa huolestumaan... Kääk! Ensi viikonloppuna onkin sitten helluntai ja äitienpäivä, kaikki samassa, kiitos poikkeuksellisen karkausvuoden! Muista sitten, että jos ei heilaa helluntaina, niin ei aidsia adventtina. Heheh. Olen hieman väsynyt. Taidanpa tästä nousta napsauttaa ja mennä myllertää tuonne kyökin puolelle vähän laittamaan elikkä pistämään eli panemaan ruokaa tulille eli pannu hellalle. Pidähän ittes miehenä ja pikkulintuna, terkkuja, se on moro sano poro!