Hongissa humisee ja Macaossa kilisee.

---

Hong Kong:sta tykkäsin, koska siellä oli siistiä ja hypersuperultrabra julkinen liikenne, vaikkakin vasemmanpuoleinen sellainen. Kallistahan elo kyläpahasessa vaikutti olevan. Huoneeni tai pikemmiten koppini hostellissa maksoi kaikista eniten koko Aasian reissun aikaisista luukuista samalla ollen pienin: käteni ulottuivat vaivattomasti seinästä seinään. Siisti majapaikka, eipä siinä mittään.Kävimme yhtiskää näköalapaikalla, paitsi Hanna ja Matti eivät tulleet ihan ylimmälle tasolle, josta näkymät olivat kerrassaan hurmaavat. Eipä moista maisemaa aiemmin ole tullut töllättyä. Pilvenpiirtäjät tuntuivat muuttuvan eläviksi, huojuviksi, matomaisiksi olioiksi, koska katselin niitä hyvin jyrkästä kulmasta. Pääsimme kukkulalle raitsikalla, jossa kaikki matkustajat istuivat, koska kipuamiskulmamme lähenteli 90 astetta. Seisomapaikkalainen olisi tippunut takavaunun peräseinään kohtalokkaasti lässähtäen. Noh asiahan on nyt näin, että Hong Kong:ssa on jokaista seteliä neljä eri versiota, koska neljällä pankilla on omat setelinsä. Maksutapahtumista muodostui aina hauskan näköistä väri-iloittelua seteleitten multicolor-luonteesta johtuen. Välillä maksaessani panttasin sopivia Hong Kongin dollarin seteleitä , koska ne oli niin herkullisen värisiä.Vierailuni pilvenpiirtäjäkeskittymään sattui sopivasti sadekauden aikaan, joten sateenvarjo osoittautui enemmän kuin tarpeelliseksi. Kauppojen edessä ja muualla oli satikkaparkkeja, joihin varjonsa saattoi jättää shoppaamisen ajaksi, muuten lattiat olisivat muuttuneet liukasajoradoiksi. Toinen suosittu kikka oli sujauttaa varjon päälle muovinen putkipussukka, joka esti näin lattian veden vallalta. Järjestelmällinen kaupunkikokonaisuus viehätti minua toimivuudellaan ja loogisuudellaan. Mutta jälleen kerran on todettava, että ihmisiä on tällä planeetalla liikaa ja varsinkin/myöskin Aasiassa. Kauhulla vain voi katsoa talouden kehittymistä Kiinassa ja muualla Aasiassa. Kulutus tietysti kiihtyy ihmisten vaurastuessa, että paskaan tässä jossain vaiheessa hukutaan väistämättä tällä menolla. Leevi and the Leavings laulaa aiheesta kauniisti piisissään Paskaa Lapsille: "en tiedä mitä teen, jos maapallo hukkuu paskakerrokseen, en tiedä mitä teen, jos maapallo nukkuu kuin unta Ruususen..." No en tiedä minäkään. Tarttis tehrä jotain. Vaikka herätä siitä unesta. Mistäpä sen prinssin löytäisi pussaamaan tätä lantakasaa. Lissää. Honkkarissa tsekkasin yhden taidemuseon, jossa näytteille oli asetettu kippoja ja kuppeja. Aivan tosi mukava museo! Saleista löytyi myös ikivanhoja kalligrafioita ja modernia skeidaa, joka osoittautui ihmeen laadukkaaksi skördeksi. Itseasiassa moterni-puolikin miellytti minua kovin. Museot on kirkkojen ohella lempparipaikkojani ulukomailla, koska kummassakin voi unohtaa ajan ja ihmisvilinän ja ne ovat hiljentymisen paikkoja. Siellä sielu lepää. Ja kehrää. Juu. Kävinpä sieluni kanssa myös Macaossa pikavisiitillä yhtenä päivänä. Kantosiipialuksella tai mikälie:llä mentiin vaikuttavan kookkaitten aaltojen vastustaessa matkaamme kohti kasinosaarta. Uhkapelailupaikkoja sijaitsi Macaossa runsahasti. Macao oli viehko arkkitehtooninen sekoitus Portugalia ja Kiinaa. Kaikki info kaduilla ja muualla löytyi kolmella kielellä: portugaliksi, kiinaksi ja englanniksi. Oma valuuttakin niillä oli, paskara tai joku sensellainen. Siellä sitten kävelin, pällistelin ja ostin sandaalit sekä hammasharjoja. Hamppiharjat oli tosi halpoja! Kyllä kannatti käydä. Kiinaan lennettiin Vietnamista aamulla 3.6., paluulento kohti Suomea Pariisin kautta lähti tunnin myöhässä 7.6. 01:00 yöllä, siis Hong Kongin aikaa. Suomeen saavuttiin 7.6. iltapäivällä 3n-puol 4n maissa, ei jaksa enää muistaa kun siitä on jo yli kk aikaa. Hiton kauan lennot kuitenkin kesti ja otti aikansa tottua Suomen aikaan ja saada univelat veks. Ja silti vanhat rutiinit kömpivät kotonurkista tervehtimään ennenkuin ehti abauaa sanoa. Arki, se vanha tuttu ja turvallinen vierustoveri. Ja nyt täällä yksinäni laulelen omassa kotona. Ja ja. Ja ja. Mitäpä vielä.

---