Ollaan vihdoin paasty La Pazista eteen pain. Olo siella venahti vahan shoppailujen ja tavaroiden postituksen takia. Vaan ei voi sanoa, etta olisi ollut tylsaa tai muuta sellaista. La Paz oli yllattavan kiva kaupunki - varsinkin kun ei ollut mitaan kummempia odotuksia sille ollut. Tanne Titicaca jarven rannalle Copacabanaan tultiin La Pazista turistibussilla. Matka ei ollut kovinkaan pitka ja se sisalsi taas vaihteeksi yhden lauttamatkan. Talla kertaa turistit kuitenkin menivat eri veneella kuin bussi. Copacabanassa majoituttiin ensin yhdeksi yoksi Hostal Parisiin. Toka paivalle ostettiin laivaliput Isla del Solille eli auringon saarelle. Vahalta piti, ettei myohastytty laivasta, kun Katjan kannykka oli vaihtanut automaattisesti jo Perun aikaan, joka on siis yhden tunnin Boliviaa jaljessa. No onneksi huomattiin tilanne juuri sopivan "aikaisin" ja ehdittiin veneelle. Paatti vei... read more

Bussimatka Rurresta Coroicon lahistolla sijaitsevaan Yolosaan kesti vaivaiset kuutisentoista tuntia. Ei kovin paha, vaikkakin taas polyinen ja kuoppainen. Kaikkein kovimmalle matkassa otti se, kun bussi jatti meidat keskelle ei mitaan yolla puoli kolmen aikaan odottamaan aamua. Paikalla oli kylla taksi, mutta kuski oli kotonaan nukkumassa. Ei siina auttanut muu kuin kaariytya vilttiin ja yrittaa torkkua puupenkilla poytaan nojaten. Maahan ei viitsinyt menna makaamaan (paikalliset kylla tekivat niin), kun koko paikka haisi niin voimakkaasti kuselle. Ajateltiin yltiopositiivisesti, etta taksi lahtisi liikkeelle joskus kuuden aikoihin, kun aurinko nousee...vaan turha toivo. Ensimmaisen kerran se taisi kaynnistya joskus kahdeksan aikoihin. Eka kyyti oli kuitenkin se, milla lapset menivat kouluun, joten turisteille pakaaseineen ei sielta tilaa loytynyt. Ei auttanut kuin jaada epauskoisina odo... read more

Matka Villa Tunarista Puerto Villarroeliin oli lyhyt, mutta ei ihan niin suora kuin olisi saattanut odottaa. Paastakseen ensimmaisesta paikasta toiseen oli matkustettava kolmella eri taksilla kahden eri kaupungin kautta. Ensimmainen taksimatka meni meikalaisella farmariauton takatilassa matkatavaroiden kanssa, seuraava taksin takapenkilla yhdessa kahden paikallisnaisen kanssa ja kolmas takapenkilla yhdessa Katjan ja sotilaspojan kanssa. Katjan matkaaminen kahdessa ensimmaisessa taksissa ei ollut ihan yhta mukavaa. Ekassa han jakoi takapenkin neljan muun matkustajan kanssa ja tokassa etupenkin yhdessa toisen naisen kanssa. Taksit eivat taalla tahdo lahtea liikenteeseen vajaalla kuormalla...eli vahintaan kuusi matkustajaa pitaa saada varvattya henkiloauton kyytiin ennen kuin kannattaa odottaa minkaanlaista toimintaa. No Puerto Villarroeliin kuitenkin paastiin ja siella majoituttiin... read more

Melkein jo pukkaa hikea. Cochabamba on tahanastisista Boliviassa kaymistamme paikoista ehdottomasti suurin ja lampimin. Vaikka ei tata viela kuumaksi voi sanoa. Oisin nukutaan viela kahden lakanan ja yhden villahuovan alla. Paivisin on kuitenkin jo paaosin ollut t-paita kelit. Tultiin tanne yobussilla, joka oli yllattavan hyva vaikka ei toki Argentiinan bussien tasoa. Aamulla viiden jalkeen kaikki oli kaupungilla viela kiinni, mutta Hostal Florida kuitenkin avasi ovensa meille muutaman kellonsoiton jalkeen. Heti aamutuimaan hotellista annettiin kunnon puhe siita, miten meidan tulee toimia valepoliisin tai huijarituristin kohdatessamme. No ei ainakaan viela olla kyseisiin tyyppeihin tormatty. Sen sijaan tirkistelijanaapuri on tullut meikalaiselle tutuksi. Tyyppi oli noussut ilmeisesti jakkaralle omassa kylpyhuoneessaan, mista sitten seurasi kylpyhuoneidemme valissa olevan ikkunan kaut... read more

Potosí ilta-auringon valossa Hengastynyt tervehdys neljasta kilometrista ja maailman korkeimmalla sijaitsevasta kaupungista! Tata korkeammalta loytyy toki lukuisia kylia, mutta ei taman kokoluokan kaupunkeja. Tultiin Potosiin maanantaina bussilla Uyunista. Bussimatka kesti vain vajaat kuusi tuntia ja oli ihan kohtuullisen mukava. Vahan oli ahdasta, mutta ei kuitenkaan ihan Aasian luokkaa. Bussi teki jopa yhden pysahdyksen, jonka aikana olisi kerernnyt syomaan lounasta, mutta me tyydyttiin vain kaymaan pusikossa. Bussiasemalla Potosissa tormattiin sitten uudenlaiseen ongelmaan - taksin saaminen oli pienen tyon takana. Sellaista ei ole kylla aiemmin sattunut talla reissulla. No saatiin kuitenkin sitten vihdoin kyyti, joka vei meidat Koala Den nimiselle majapaikalle. Alkuun paikka vaikutti ihan hyvalta, mutta nyt homeistakin homeisempi kylpyhuone ja huonotuuliset aamiaistarjoili... read more