Advertisement
Published: February 16th 2008
Edit Blog Post
Hongkongin lentokentan lounge noodelibaareineen oli oikein miellyttava ja lahtoporttikin oli sopivasti suoraan loungen kohdalla. Kyseessa oli jalleen iltalento joten perilla Bangkokissa oltiin lahempana yhdeksaa illalla. Passintarkastusjonossa huomasin unohtaneeni tayttaa maahantulokortin kaantopuolen kokonaan mutta en antanut sen hairita vaan ajattelin tayttavani puuttuvat kohdat tiskilla. Passintarkastajaa ei kuitenkaan sen enempaa kiinnostanut mita lappuun oli taytetty ja leimat passiin tulivat sen enempaa kyselematta. Tullista ulos kavellessa vastassa oli odotetusti kuljetusten ja majoituksien tarjoajaa eli madventures termein "ukottajaa" melkoinen maara ja pienen pujotteluoperaation jalkeen "where you go now sir?" huudot taustalla kuuluen loysin myos lentokenttabussien lippuja myyvan kioskin. Tiedossani oli mika numero linjoista menee reppumatkaajaghetto Khao San Roadille joten lippu siihen ja ei niinkaan yllattavasti bussin ollessa perilla hyokkaa katutasolle jalkautuvien reppumatkaajien kimppuun seuraava ukottajien armeija jolla on juuri sopivaa guesthouse majoitusta vain juuri teille... Rinkka selkaan ja satunnaiseen ilmansuuntaan katselemaan majapaikkaa joka ei mainosta palvelujaan sanallisesti, ja yhdeksi yoksi saa kelvata vajaan kolmen euron hostelli jossa ei maksun jalkeen mitaan muuta sitten kyseltykaan, osoitettiin vain vapaa vuode dormissa. Seuraavana paivana lahdin etsiskelemaan hiukan parempaa hinta-laatu suhdetta majoitukseen ja n. 9 euron hintaan loytyikin asiallinen hotelli sivussa suurimmasta markkinahulinasta.
Tammikuu kenties on vuoden kylmin kuukausi Bangkokissa mutta melkoisen kuuma oli silti ja ruokakin tuntui
olevan aivan riittavan mausteista, hiki tahtoi tulla myos syodessa hyvaa ja maukasta ruokaa. Aloitin nahtavyyksien ihmettelyn kavellen lahiston temppeleita ja katujen elamaa katsellen. Huomioni kiinnittyi mittasuhteiltaan melkoisen suureen kuninkaan ja kuningasperheen hehkutukseen erilaisilla mainoskylteilla joissa kunkku ynna muu perhe poseerasi, ja lisapontta tietenkin oli tuomassa hiljaittain tapahtunut Thaimaan prinsessan kuolema. Kuumuuden lisaksi kavelijan aisteille kavivat erityisesti kadulla ruokaa laittavien keittioiden savut, ja kenties vilkkaan liikenteenkin pakokaasut. Julkisen liikenteen verkostot eivat nayttaneet lahimaillekaan tuota kulmaa kaupungista ulottuvan, mutta sitten tajusin etta lahella kulkevaa jokea pitkin paasee melko katevasti veneella skytrainin vaikutuspiriin. Tuo korkealla kulkeva juna toi melkoisen space city fiiliksen joillakin kaduilla kun radan lisaksi kavelysillat risteilivat korkeiden talojen valissa. Siam squaren ja Silomin kulmilla kuumudelta paasi helposti pakenemaan hienouttaan kiiltelevien imastoitujen ostoskeskusten suojiin, ja kauppojen valikoimaa vilkaistessani sain huomata etta lansimaiset tuotemerkit ovat paaosin jopa kalliimpia kuin itse lansimaissa, vaikka tuotteet olisivatkin aivan lahimailla valmistettuja. Samoja brandeja loytyi toki huomattavasti pienemmin hinnoin vaatimattomammilta kauppapaikoilta laadun ja alkuperan ollessa kenties kyseenalainen. Hinnat ylipaataan olivat melko halpoja niin majoituksen kuin ruokailunkin osalta, joskin thaimaan baht on viime aikoina vahvistunut ilmeisesti myos euroa vastaan joten aivan niin halpaa ei ollut kuin voisi kuvitella. Tosin hintahaarukkaa loytyy erittain laveasti ja esim ruokailussa halvinta loytyi
menemalla paikkaan joka ei lansimaisilla kirjaimilla ulkopuolella mainostanut, ruokalista kuitenkin yleensa englanniksi loytyi. Suomen kielta kuuli puhuttavan monissa paikoissa niin reppumatkaajakortteleissa kuin liikekeskusten tuntumassa, ja ihmekos tuo kun Helsingista on suoria lentoja paivittain. Loysin myos vaihteeksi (englantilaisen) pubin josta loytyi Guinnessia hanasta ja tuopin ollessa kallimpi kuin Irlannissa, maku oli kuitenkin yllattavan siedettava.
Eraana iltana loysin myos asiallisen irkkupubin Silomin kulmilta ja taas kerran kyseessa naytti olevan kaupungissa asuvien lansimaalaisten expatriaattien suosima paikka. Jututin Englannista kotoisin olevaa Davidia joka oli asunut bangkokissa jo 10 vuotta. En aivan varma ole mita han teki tyokseen, johtuen haastavahkosta englannin aksentistaan, mutta oletan ettei ainakaan opettanut kyseista kielta. Koska olimme vain parin korttelin paassa kuuluisista Patpongin kujista, David oli juuri sopiva opas esittelemaan pari kohdetta monien go-go -baarien joukosta. Melkoinen show koko alue kaikkine vilkkuvine valoineen ja mainoksineen, ja "hierontaa" mainostettiin ahkerasti tyon suorittajien kuvia esitellen aina muutaman metrin valein kavellen liikkuessa. Jossain vaiheessa iltaa alkoi vasyttaa siina maarin etta paatin ottaa taksin hotellille ja taksamittarin kaytosta sai sitten taistella enemman kuin tarpeeksi kuskin yrittaessa ehdottaa n. kaksinkertaista kiinteaa hintaa. Viela pari paivaa kavellen kaupunkia ihmeteltyani ja runsaasti hikoiltuani niin kuumuden kuin mausteisten ruokien johdosta, aloin suunnitella siirtymista johonkin suuntaan, kenties aavistuksen matalampiin
lampotiloihin. Nyt ohjelma oli melko avoinna koska seuraava maailmanymparilipun lento olisi lahteva aikanaan juuri Bangkokista. Tutkin eri vaihtoehtoja ja niiden hintoja, ja lyhyella varoitusajalla viileampia seutuja loytyisi Air Asian halpislennolla vanhaan tuttuun Hanoihin, joka vaikutti sopivalta kohteelta aloittaa indokiinan kierros maitse, ja hinnan ollessa vain 50$ paadyin tuohon nopean ilmojen viilentamisen vaihtoehtoon.
Advertisement
Tot: 0.339s; Tpl: 0.011s; cc: 7; qc: 46; dbt: 0.0787s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Ilkka
non-member comment
hoo
Tuonne asti olet sitten jo ehtinyt, vissiinkin joku 3,5 kuukautta olet nyt jo ollut reissussa. Mä itse rakastan sitä kuumuutta mutta ymmärrän hyvin jos se ei ihan kaikille tunnu niin ok:lta :)