Advertisement
Published: February 9th 2008
Edit Blog Post
Ja niin oli edessa mantereen vaihto ja yli 14 tuntia lentokoneessa istumista. Cathay Pacificin 747:sta loytyi tuoreelle platinaisen statuskortin haltijalle ikkunapaikka ja vaihteeksi lento paasi lahtemaankin lahes aikataulussa. Perilla Hong Kongissa oltiin illalla seitseman jalkeen, tosin vasta maanantai-iltana kun lahto oli tapahtunut sunnuntaina puolen paivan aikaan. Siispa vierailusta tulisi paivaa lyhyempi kuin olin alunperin suunnitellut kun en tullut ajatelleeksi paivamaararajan ylitysta. Kentalta otin pankkiautomaatista paikallisia dollareita nostettuani bussin Kowlooniin josta tiettavasti pitaisi loytya halpoja majoituspaikkoja. Chunking Mansions -rakennus loytyi helposti ja alhaalla katselin listausta eri guesthouseista ja hotelleista joita rakennuksessa oli kohtalainen maara. Paatin ensin menna kyselemaan seitsemannesta kerroksesta ja hyvaa englantia puhunut kiinalainen ukko sitten esittelikin erittain kompakteja huoneita joissa ovi juuri ja juuri mahtui avautumaan sangyn viereen. Hinta kuulosti silta etta siita pitaa tinkia ja esittamani alempi tarjous hyvaksyttiin saman tien joten olisi ilmeisesti pitanyt tinkia enemmankin, eli vinkkina jos tuonne menette, aloittakaa rohkeasti puolittamalla hintapyynto. Ulkona iltapalaa syotyani kello alkoi olla lahella yhtatoista eli olin valvonut suunnilleen vuorokauden ja unen tuloa ei paljon tarvinnut odotella. Seuraavana paivana tulikin sitten nukuttua jopa turhan myohaan eli aikaeroon sopeutuminen tapahtui liiankin hyvin. Aloitin paivan vaihtamalla majoituspaikkaa kun en tohtinut alkaa tinkimaan uudestaan ja kiinnosti vertailla onko kaikissa halpishoteilleissa yhta minikokoiset huoneet.
Lahes vieressa sijainneesta Mirador mansions -rakennuksesta loytyikin suunnilleen yhta klaustrofobisia huoneita tarjonnut hotelli (jalleen monista rakennuksessa sijainneista vaihtoehdosta) ja talla kertaa sain hintaa tingittya reilummin joten paikka sai kelvata loppuajaksi kaupungissa.
Varsin vahvalta vaikutti brittien siirtomaaperinto. Englanninkielisia opasteita loytyi kaikkialta ja suuri osa kadunnimista olisi hyvin voinut sijaita englannissa seka autojen rekisterikilvetkin olivat mallia uk. Aloitin turistinahtavyyksien ihmettelyn ottamalla lautan hong kongin saarelle. Melko usvaiselta vaikutti ilma joten victoria peakille meno ei vaikuttanut parhaalta idealta juuri tuona paivana, ja tyydyin kavellen kiertelemaan ja katselemaan. Illan saapuessa menin vilkaisemaan kuuluisan Lan Kwai Fongin baareja ja pienella alueella olikin varsin kiitettava maara juottoloita. Sirryin kuitenkin ajoissa takaisin Kowloonin puolelle katselemaan valoshowta joka saaren pilvenpiirtajameresta joka ilta kajasti. Seuraava paiva meni kun kiertelin kavellen katselemassa kowloonin puolta ja metrolla liikkuminenkin tuli tutuksi. Aloitin Avenue of the starsista, paikallisesta versiosta hollywoodin walk of famesta. Kammenenkuvat oli sementissa monesta kiinalaisesta leffatahdesta, ja suurin sankari Bruce Lee oli ansainnut patsaan. Kavaisin myos katsomassa lintu- ja kultakalamarkkinoita, myynnissa oli otsikoiden mukaisia artikkeleja runsain mitoin.
Illemmalla menin jalleen saaren puolelle, talla kertaa metrolla ja lipun hinnassa tapahtui selva hyppays ylospain heti kun veden alta mentiin. Baarikatselmuksen kohteena oli talla kertaa Lockhart roadin alue ja etsiskelin yhdistelmaa
edullinen happy hour ja siedettavan nakoinen paikka. Loytyikin varsin sopiva baari jossa nayttivat viihtyvan myos muut lansimaiset sankoin joukoin. Baaritiskilla haastattelin yhta selvasti paikallista kalpeanaamaa ja kyseessa oli hk:ssa jo kymmenen vuotta asunut englantilainen matematiikan professori. Totesin huomanneeni ettei hong kong aivan pieni paikka olekaan, ja etta parissa paivassa ei ehdi nakemaan paljoakaan, ja proffa oli yhta mielta, nahtavaa riittaa jopa useamman paikassa asutun vuoden jalkeen. Jossain vaiheessa seuraan liittyi proffan tuttu n. 50 vuotias kiinalainen businessmies joka muutaman oluen juotuaan intoutui esittelemaan projektiaan hankkia postimyyntimorsian Ukrainasta. Valitteli etta rahaa ne vain haluavat ja oli hiukan epavarma tuleeko koko kuvio onnistumaan.
Seuraavana paivana tulikin jo aika lentaa Bangkokiin ja iltapaivalennon ollessa kyseessa ehdin viela kayda vilkaisemassa maailman pisimpia ulkoilmassa sijaitsevia liukuportaita, mid-levels escalator, joista tosin tuntui melko usea patka olevan huollossa joten portaita paasi kiipeamaankin aivan riittavasti. Nakyvyys ei taaskaan ollut paras mahdollinen joten edellisenakin paivana tekematta jaanyt peak tram -ajelu ei taaskaan vaikuttanut jarkevalta vaan paatin siirtaa sen hamaan tulevaisuuteen, muutakin nahtavaa kun jai mahdollista uusintavierailua ajatellen. Pehmea lasku aasiaan siis niin tuttujen brittivaikutteiden tahden, Bangkokissa sitten olikin odotettavissa hiukan vahemman lansimaista menoa...
Advertisement
Tot: 0.053s; Tpl: 0.014s; cc: 8; qc: 24; dbt: 0.0315s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb
Serkku
non-member comment
Voi sentään
Jäin miettimään johtuiko utuisuus saastesumusta vai sateesta. Lisäksi säälin kultakaloja. :(