Advertisement
Published: January 8th 2008
Edit Blog Post
Blogin kirjoittaja paattaa vihdoin melko pitkaksi venyneen joulutaukonsa ja tarina jatkuu viela taman entryn osalta Nicaraguasta.
Leonista taas liikkeelle chicken bussilla Managuaan jossa vaihdoin Granadaan menevaan bussiin aikomuksena jatkaa Lago de Nigaragualla sijaitsevalle saarelle, Isla de Ometepelle joko saman tai seuraavan paivan aikana. Lautat saarelle lahtivat jarven lansipuolelta San Jorgesta jonne siirtyminen olisi taas vienyt muutaman tunnin lisaa joten viimeiseen lauttaan ehtiminen oli kyseenalaista ja paatin yopya Granadassa ja jatkaa matkaa seuraavan paivana. Taas kerran yksi siirtomaa-aikainen kaupunki, talla kertaa vali-amerikan vanhin, mutta ei varsinaisesti mitaan erikoista nahtavaa verrattuna Antiguaan tai Leoniin. Hiukan edellisia turistisoituneempi johtuen mahdollisesti sijainnista lahempana Managuan lentokenttaa. Seuraavana aamuna otin bussin Rivasiin josta pitaisi taksilla hankkiutua San Jorgen lauttasatamaan. Juuri ennen Rivasiin saapumista tarjoutui mahdollisuus vaihtaa suoraan lansirannikolle San Juan del Suriin menevaan bussiin ja n. sekunnin miettimisajan jalkeen paatinkin suunnata ensin sinne koska paikassa oli joka tapauksessa suunnitelmissa kayda. Kyseessa oli melko pieni kyla jossa turismiin olli satsattu pitkalla rivilla ravintoloita rantabulevardilla. Juuri muuta ihmeellista tuolla ei sitten ollutkaan. Paikkaan johtava tie oli aivan kasittamattoman huonossa kunnossa. Asfalttia kylla mutta aivan mahdottomia kuoppia taynna joita bussi seka kaikki muutkin tiellaliikkuvat mutkitellen kiertelivat parhaansa mukaan. Rannalle loikoilemaan jaaminen ei tassa vaiheessa kiinnostanut joten paikka oli nopeasti
nahty ja seuraavana aamuna suuntasin takaisin Rivasiin, aikomuksena ottaa bussi mutta tartuin "pimean taksin" tarjoukseen nopeammasta ja mukavammasta kuljetuksesta. Autoa ajanut ukko mahdollisesti hankki elantonsa kyseisella tavalla tai sitten oli muutenkin menossa Rivasiin ja maksimoi hyodyn myymalla joka istumapaikan autosta. Hinta oli suunnilleen tuplat bussiin verrattuna, hyvin kohtuullista paikallisella hintatasolla. Aina kun tienvarressa nakyi jotain vislaamisen arvoista, ukko huudatti varashalytinta n. sekunnin ajan, ilmio jonka olin havainnut jo aiemminkin, tosin ei silla etta minulle vislailtaisiin. Rivasista taksilla San Jorgen satamaan ja lahteva lauttakin osui sopivasti kohdalle. Matka Moygalpan satamaan kesti n. tunnin ja aurinko porotti varsin kuumasti ylakannelle. Saarella lauttaa vastassa oli taksikuskien armeija mainostamassa kyytia kuka mihinkin kolkkaan saarta, n. 60-kertaisella hinnalla bussilla menoon verrattuna. Paatin siis odottaa reilun tunnin bussin lahtoa Meridaan saaren etelapuolelle jossa oli tiedossa sopiva majoitus. Kolmen tunnin bussissaistumisen jalkeen olin perilla Meridassa ja rannalla sijainnut Hacienda Merida johon olin menossa oli erittain helppo loytaa johtuen siita ettei kylassa montaakaan rakennusta ollut. Suomalaiseen jarvenrantaan verrattuna erilaista kasvillisuutta ja muita eroavaisuuksia esim se etta jarvessa elaa haita ja saari on muodostunut kahdesta tulivuoresta...
Seuraavana paivana keli oli jalleen kerran lammin ja aurinkoinen ja kavelin saaren itarannalle maisemia matkan varrella ihmetellen. Liikenne tuona sunnuntaipaivana oli odotetusti
varsin hiljaista, pari autoa ja muutama pyorailija tiella nakyi. Toisena paivana ohjelmassani oli lisaa vaeltelua, talla kertaa muutaman kilometrin paassa sijaitsevalle vesiputoukselle. Menomatka lupuosasta melkoisen jyrkkaakin nousua joten kesti aikansa paasta vesiputoukselle, Tuossa vaiheessa huomasin kasittamattoman mokani, otin kylla kameran mukaan mutta unohdin akun laturiin! Siispa ei valitettavasti kuvia tuosta
putouksesta. Saarella olisi ollut lisaakin mahdollista nahtavaa erilaisten vaellusten muodossa mutta aika alkoi kayda vahiin joten paatin suunnata takaisin Granadaan paastakaseni asemiin lahemmkasi lentokenttaa. Jalleen puoli paivaa bussissa ja lautassa istumista mutta olin kuitenkin perilla viela valoisan aikaan. Siispa pari iltaa ja yksi paiva Granadan ihmettelya ja oli aika jattaa latinalainen amerikka taakse ja sunnata Miamiin.
Yhteenvetona Keski-Amerikasta sanoisin etta loistava ja edullinen paikka matkustaa. Ajankohta marraskuussa juuri sadekauden paattymisen jalkeen myos parhaimpia. Ihmiset erittain ystavallisia, ja parilla espanjan sanallakin parjaa mainiosti. Taitoni kyseisen kielen osalta karttuivatkin muutamassa viikossa runsaasti, nyt en ainostaan osaa tilata olutta vaan pyytaa myos laskun. Aika jai loppujen lopuksi aivan liian lyhyeksi noin monen maan koluamiseen, nythan esim. karibian rannikko jai kokonaan nakematta. Kohokohtia oli erittain monia, tulivuorelle kiipeaminen, tyynenmeren rannat, kukkotappelut ym., ja omalla tavallaan myos Hondurasin kuumahkot paikat. Seuraava entry tulossa hiukan nopemmalla aikataululla, luultavasti loppuviikosta.
Advertisement
Tot: 0.349s; Tpl: 0.011s; cc: 11; qc: 46; dbt: 0.1122s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
sampo
non-member comment
sampo
Toi vuori ei näytä terveeltä ja järvessä haita!?