Advertisement
Published: February 18th 2007
Edit Blog Post
Juna Aguas Calientesistä kohti Ollantaytamboa lähti 5:45 aamulla, joten herättiin puoli viiden aikoihin. Junamatka meni yllättävän kivuttomasti maisemia katsellessa (ja Katjan nukkuessa). Ollantaytamboon päästyämme juna-asema oli täynnä busseja matkalla Cuscoon. David hyppäsi sellaiseen, mutta me päätettiin käydä kattomassa Morayn inka-terasseja, joten käveltiin ensin kylän keskustaan rauhassa aamupalalle.
Aamupalan jälkeen 45minuutin kollektiivi-hiace- matka Urubambaan ja sieltä kollektiivi-taxi/bussi kohti Marasin kylää. joka sijaitsi inkanähtävyyksien lähellä. Bussi ei kuitenkaan koukannut itse kylään, vaan jäätiin bussipysäkille n.5 km kylästä keskelle ei-mitään. Onneksi siellä oli kuitenkin takseja odottelemassa asiakkaita bussipysäkiltä. Siinä sitten venailtiin hetki kunnes yksi kaveri tuli ehdottamaan, että veisi meidät terasseille noin 13 kilometrin päähän ja odottaisi meitä siellä 40 minuuttia ja toisi meidät takaisin. Kuulosti passelilta, joten tingattiin hinnasta kolmasosa pois ja hypättiin kyytiin. Maksettiin tuosta palvelusta viisi euroa yhteensä, mutta silti koko matkan pohdittiin, että olisi pitänyt tinkiä enemmän.
Morayn terassit olivat aika vaikuttavat. Ympyrärakennelmia oli yhteensä kolme, mutta vain yhtä oli pidetty edustuskunnossa. Meidän lisäksi paikalla oli vain yksi auto, joten turismi ei ollut iskenyt sinne vielä rytinällä. Tiedemiehet tai tutkijat ovat veikanneet, että ympyrärakennelmat olivat inkojen laboratorioita, missä he tutkivat kasvien kasvua. Jokaisella terassilla/ympyrällä on oma mikroilmastonsa.
Takaisin tultuamme venailtiin hetki bussia ja hypättiin kyytiin seuraavana etappina
Chinchero. Sinne päästyämme käveltiin keskustaan, josta löytyisi vanhan inkatemppelin päälle rakennettu kirkko. Kirkko oli ulkopuolelta aika tyypillisen koloniaalisen kirkon näköinen, mutta sisältä viimeistä pintaa myöten koristeltu. Kirkon ulkopuolella oli kylän tori, josta oli hienot näkymät vanhoille inkaterasseille. Kun Chinchero oli nähty, lähdettiin takaisin päätien varteen ja venailemaan bussia kohti Cuscoa. Asemalla Katja sai väännettyä espanjaa small-talkin verran paikallisen naisen kanssa, kunnes bussi tuli ja hypättiin kyytiin. Paikat olivat vähissä, joten Tomi joutui istumaan noin 40 minuuttia paikallisen spugen vieressä henkeä pidätellen. Bussi täyttyi lopulta niin, että jotkut joutuivat seisomaan. Paikallisen poliisiaseman/tarkastuspisteen lähestyessä bussinkuljettajan apulainen ilmoitti ystävällisesti, että voisivatko käytävällä seisojat mennä kyykkyyn, niin ettei poliisisetä huomaa, että on vähän liikaa jengiä kyydissä. Siinä sitten kateltiin kun paikalliset kyykkivät bussin käytävällä piilossa poliisin jupatellessa kuskin kanssa. Poliisiaseman jälkeen jengi nousi taas ylös.
Cuscoon saavuttiin kahden aikaan päivällä, otettiin taksi bussiasemalle ja varattiin yöbussi Arequipaan. Bussi lähtisi vasta illalla kahdeksalta, joten meillä oli vielä paljon aikaa tapettavana. Päätettiin lähteä keskustaan palloilemaan. Käytiin syömässä hyvät pöperöt samalla kadulla missä ennenkin. Alkuruokien aikana pikkuruisessa ravintolassamme soitti ja lauloi kolme kaveria (ja hyvin soittikin!). Soittamisen jälkeen he kauppasivat meille CD:tään 35 solen hintaan. Tarjottiin viisitoista, mutta eivät siihen suostuneet. Lähtönsä jälkeen muutaman minuutin kuluttua
kaveri tuli takaisin ja myi meille CD:n viidellätoista solella. Ruokailun lopulla ravintolaan tuli muuta jengiä eri pöytiin istumaan. Muutaman minuutin kuluttua huomattiin, että kaverit eivät olleet tulleet syömään vaan ostamaan huumeita. Yhden sisäänheittäjistä mennessä takahuoneeseen yhden ”aterioitsijan” kanssa, niin toinen sisäänheittäjä keskusteli ihan avoimesti hinnasta viereisessä pöydässä. Ulos lähdettyämme kadulla seisoi kolme nuorta välittäjää. Safkan jälkeen käytiin kahvilassa, siis ihan kahvilassa, ja siellä meille tarjoiltiin lämmintä (ei kuumaa) kahvia. Kahvi on muutenkin muuttunut koko ajan vain surkeampaan suuntaan Argentiinasta lähtien. Täällä kahvi tulee pöytään kuumana vetenä ja kylkeen tulee pikkukippo lämmintä vahvaa kahvia, joka sitten sekoitetaan veteen (cafe solo). Eli vettä 90 % ja 10 % kahvilitkua. Cafe con leche (maitokahvi) on muuten sama, mutta veden sijasta tulee kupillinen maitoa. Cafe cortado taas on kuten ensimmäinen, mutta mukana on vielä pieni kippo maitoa. Tämä on yleensä ok, jos kaikki ainekset ovat kuumia. Näin ei tässä tapauksessa kuitenkaan ollut, joten lähdettiin pikaisesti ja hieman suivaantuneina ulos kahvilasta.
Kahvi-episodin jälkeen matkattiin paikalliselle marketille katsomaan housuja, mutta huonolla menestyksellä. Lan-lentoyhtiön aulassa odottaessamme (varmistamassa seuraavia lentoja) Katja huomaan hukanneensa laukkunsa. Onneksi se kuitenkin löytyi kahvilasta (vaikka ei siinä mitään tärkeää olisi hävinnyt). Kahvilasta käveltiin plazalle päin ja nähtiin taas vanha tuttu David istuskelemassa.
Morjens
Vieressä oleva nainen siisti terasseja 20cm sirpillä.. on siinä hommaa Myös David odotteli yöbussinsa lähtöä Arequipaan, joten käytiin yhdessä vetämässä iltapalat ja jaettiin taksi bussiasemalle. David meni toisella bussilla kuin me, joten sanottiin morjens ja hypättiin bussiin.
Advertisement
Tot: 0.114s; Tpl: 0.01s; cc: 15; qc: 81; dbt: 0.0712s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb