Advertisement
Published: February 22nd 2007
Edit Blog Post
Öinen bussimatka Arequipaan osoittautui pahimmaksi kaikista. Bussissa ei ollut viileää vaan jäätävää koko matkan ajan. Syynä ei ollut tällä kertaa jäähdytys, kuten yleensä, vaan Andien kylmyys. Ennen bussimatkaa meille kyllä toitotettiin, että bussissa olisi lämmitys, mutta se taisi olla vain siellä kuljettajan kopissa. Videonkin piti pyöriä bussissa, mutta ei sitäkään paljoa näkynyt. Vessakin oli, mutta siellä ei ollut valoa. Ainoa valo tuli kuunkajosta 30x30cm:n kokoisen ikkunaräppänän läpi. Tomi meinasi vielä jäädä vessaan jumiin, koska sisäpuolella ei ollut kahvaa mitä vääntää. Siinä sitä sitten koitti hyödyntää kaikkia sormilihaksia ja vääntää 5mm rautakeppiä oikeaan suuntaan. Unta tuli otettua pätkittäin muutama hassu tunti, loppuaika meni kirotessa bussiyhtiötä.
Arequipaan päästyämme (kuudelta aamulla) aurinko alkoi paistaa, joten unohdettiin aika nopeasti ikävä bussimatka ja lähdettiin kohti keskustaa. Siellä kierrettiin muutama hostelli ennen kuin löytyi sopiva. Tällä kertaa ratkaisevana kriteerinä oli lämmin suihku (sellainen mikä toimii 24h). Oltiin niin tyytyväisiä paikkaan, että jätettiin jopa tinkimättä! Käytiin piiiitkissä suihkuissa ja hilpaistiin aamupalalle. Aamupalan jälkeen tultiin hotelliin pikkuruisille kolmen tunnin päikkäreille. Myöhäiset lounaat käytiin nauttimassa viiden kieppeissä. Pikainen pyörähdys kaupungilla ja palattiin hotellille jatkamaan unia.
Seuraavana aamuna käytiin syömässä parhaimmat aamupalat koko reissulla. Tämä pikkuruinen kuppila löytyi aika läheltä hotellia hitusen turistialueen ulkopuolella. Tomi veti amerikkalaisen aamiaisen, johon
Plaza de Armas
kaupungin keskipiste kuului olennaisena osana hampurilainen ja Katja hedelmäsalaattia. Kummatkin ottivat vielä himmeen kokoiset omeletit siihen päälle. Ei ollut kallista (yht. n.2,5€), mutta todella hyvää.
Aamupäivällä päädyttiin paikalliselle marketille, jossa oli vaikka mitä. Kaikki oli vielä niin hienosti organisoitu, että hedelmäkauppiaat, vihanneskauppiaat, lihakauppiaat ja muut olivat eri sektoreissa eikä hujan hajan.
Etelä-Amerikassa joka puolella on karnevaalit päällä tähän aikaan. Täällä se näkyy katukuvassa veden heittelynä (joko suoraan ämpäristä tai vesipallojen kautta). Moni kantaa myös mukana spray-pulloa sisältäen jonkin sortin saippuavaahtoa. Jotkut luupäät sekoittaa veteen vielä moottoriöljyä, joten sitä on turha yrittää saada vaatteista pois. Koko päivä oltiin valppaina, että vettä tms. ei lentäisi päälle. Se oli aika vaikeata, koska jengi piti niitä spraypulloja piilossa ja niillä suihkutettiin ohi menevistä autoistakin. Monet olivat myös talojen katoilla. Joten kun joku käveli ali, niin tuli vettä niskaan. Yksi avolava-auto oli täynnä porukkaa ja kasteli yhden tyttöparan kokonaan. Me onneksi nähtiin auton tulo jo kaukaa ja paettiin kirjakauppaan piiloon. Katjaa ruiskutettiin kolmisen kertaa ja Tomi sai vesisangollisen päällensä hyvästä juoksuyrityksestä huolimatta.
Illalla vaatteiden kuivuttua käytiin syömässä turkkilaisessa. Paikallinen ei ollut valitettavasti Döner Kebabia nähnytkään. Tomilla oli flunssaa (kiitokset bussiyhtiölle), joten ei jääty ulos notkumaan, vaan painuttiin nukkumaan.
Seuraavana aamuna päätettiin, että ei
Taksit
Näitä neppiksiä Perussa tuntuu riittävän lähdettäisikään Colca Canyonille (pidetään maailman syvimpänä kanjonina), jonne oli tarkoitus alun perin mennä. Tomilla oli vielä flunssainen olo, joten patikkaretkestä kanjonissa ei tulisi mitään. Colca Canyoniin olisi 6-8 tunnin matka, joten ei olisi järkeä lähteä katselemaan maisemia vain muutamaksi tunniksi. Olisihan se ihan kiva nähdä kondoreita, mutta ei niin kiva, että jaksaisi istua paikallisbusseissa sen takia yhteensä 16 tuntia. Koska Colca jäisi väliin, aikaistimme lähtöä Ican lähistöllä oleville hiekkadyyneille. Edellinen bussi oli ollut suuri floppi ja pettymys, joten nyt päätettiin mennä hieman paremmalla tyylillä. Liput maksoivat neljä kertaa enemmän kuin edellisen bussin ja matka oli kuitenkin yhtä pitkä. Bussi lähti illalla, joten kulutettiin päivä kaupungilla notkuen.
Bussiasemalle saavuttiin iltasella. Tällä kertaa ei kävelty laiturille, kuten normaalisti, vaan meidän piti mennä bussiyhtiön oman turvatarkastuksen kautta. Tosin oliko siitä mitään hyötyä, niin ei ole tietoa. Tomilla on reppu täynnä elektroniikkaa, mutta kaveri ei edes testannut sitä metallinpaljastimella saati tutkinut sitä muuten. Bussifirma oli luultavasti hommanut kaverin tekemään näennäisen turvatarkastuksen, koska se on niin hienoa. Matkalla bussiin meidät videokuvattiin ties mistä syystä. Bussin nytkähtäessä liikenteeseen, ”bussiemo” antoi infoa turvallisuudesta ja muusta tärkeästä tiedosta, kuten kummalla puolella valokatkaisin on vessaan tullessa. Heti puheen jälkeen alkoi ateriatarjoilu musiikin säestämänä. Kun ateria oli sulatettu, oli
bingon aika! Numeroita tuli valitettavasti siihen tahtiin, että ainakaan Tomi ei pysynyt oikein mukana. Bingon jälkeen alkoi leffa pyörimään, minkä jälkeen olikin sitten nukkumaanmenon aika. Bussissa oli myös langaton netti, mutta Tomi ei sitä koneellaan löytänyt. Kaipa sitä olisi pitänyt erikseen pyytää, mutta väsytti siihen malliin, että netti sai jäädä väliin. krooh ja pyyh…
Advertisement
Tot: 0.042s; Tpl: 0.012s; cc: 12; qc: 20; dbt: 0.0194s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb