Aamulla herättiin aikaisin Renwickissa ja hätäisen aamiaisen jälkeen painettiin talla pohjaan ja otettiin suuntimaksi pohjoissaarelle menevä lautta. Matkalla näytti, että ehtiminen menisi niukoille, mutta onneksi ehdittiin kyytiin. Valitettavasti mentiin samalla lautalla kuin saarelle tullessa, joten jouduttiin katsomaan samat leffat uudestaan. Koska edellisellä kerralla vietettiin Wellingtonissa aikaa vain parisenkymmentä minuuttia, päätettiin tällä kertaa jättää auto parkkiin ja katsastaa hieman kaupunkia. Parkkiruudun löytäminen ei ollutkaan mitään ihan helppoa, sillä ilmaispaikkoja ei ollut tarjolla missään keskustan lähettyvillä. Pitkän kiertelyn ja hermojen menetysten jälkeen pysäköitiin auto sitten ihan ytimeen kalliiseen parkkihalliin. Elämä on. Nähtävyyksien sijaan päädyttiin käppäilemään Wellingtonin ostoskadulla Cuba Streetillä. Pari tuntia siellä kierreltyämme [View Full Entry]

---

---

Aamulla käytiin vielä kiertelemässä Oamarun vanhassa kaupungissa ennen matkan jatkamista kohti pohjoista. Vanhakaupunki oli pieni, mutta sitä oli pidetty hyvässä kuosissa. Pikaisen pyrähdyksen jälkeen jatkettiin matkaa rannikkoa pitkin ylöspäin kohti Banksin niemimaata. Tällä kertaa ei pysähdelty välillä katselemaan maisemia, vaan ajettiin suoraan niemimaalle rauhaisaan, jo aikaisin aamulla varattuun, paikkaan. Banksin niemimaa ei ole niitä tasaisimpia paikkoja, joten jarrut kävivät todella kuumina ja tuoksahtelivat mukavasti pihaan päästyämme. Varaamamme hostelli oli todella mukava. Jaettiin kokonainen maalaistalo vain kahden muun pariskunnan kanssa ja meidän huone oli iso korkea maalaishuone takalla varustettuna. Selvisi, että paikan lähettyvillä oli myös golf-kenttä, joten päätettiin saman tien jäädä toiseksikin [View Full Entry]

---

---

Invercargillissa vietettiin vain yksi yö, koska kaupungissa ei ollut oikein mitään tekemistä. Paikassa oli myös jotenkin hämyinen tunnelma. Aamulla käytiin tasan kaupassa, jonka jälkeen päätettiin jatkaa matkaa ylöspäin itärannikkoa. Nopeamman motarin sijaan valittiin maisemallinen maalaisreitti, joka myötäili rannikkoa läpi alueen joka Caitlinsina tunnetaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Waipapa Point. Paikka on luultavasti eteläsaaren toiseksi eteläisin kohta. Eteläisin kohta oli ihan lähettyvillä, mutta ei viitsitty tehdä pidempää kiertoreittiä sinne, joten tämä sai kelvata. Waipapa Pontilla oli muutama muukin turtsukka ihmettelemässä beachilla huilailevaa hyljettä. Aikamme tuulessa paleltuamme ja merilevän ”tuoksusta” nautittuamme oli aika jatkaa matkaa. Seuraava pysähdyspaikka oli Curio Bay. Paikan erikoisuus on fossiilimetsä. [View Full Entry]

---

---

Ennen Queenstownista lähtöä käytiin päivittämässä vielä blogi, koska fjordeilla tuskin olisi kunnon yhteyksiä. Siinä sitten kierreltiin Queenstownin keskustassa etsien kahvilaa, jossa olisi ilmainen langaton. Maapalloa kiertäessämme ei olla vielä löydetty johdonmukaisuutta sille, miksi joissain paikoissa netti on ilmainen ja miksi toisissa ei. Pienen kiertelyn jälkeen kuitenkin löydettiin kahvila, joka oli varustettuna ilmaisella langattomalla verkolla. Paikka oli onneksi varustettu myös erinomaisella kahvilla. Autolle palattuamme huomattiin kuinka paikallinen parkkipirkko kirjoitteli meidän koslalle sakkoa. Kahvittelutauko oli ylittynyt puolella tunnilla, kuten myös auton parkkiaika. Onneksi parkkipirkko katsoi toisen kerran koslaamme ja huomasi, että ei kylvetä rahassa. Pirkko antoi armon käydä oikeudessa ja sakkolappua repiessään toivotteli [View Full Entry]

---

---

Aamulla pohdittiin jäätäisiinkö Wanakan hulppeaan kämppään vielä toiseksi yöksi, mutta päätettiin jatkaa matkaa kohti Queenstownia. Ennen sitä käytiin kuitenkin paikallisessa turisti-infossa ja varattiin Katjalle tandem laskuvarjohyppy. Uudessa-Seelannissa kun riittää näitä adrenaliiniharrastusten tarjoajia, joten pitihän niistä jotain kokeilla. Hyppy saatiin varattua puolentunnin varoajan päähän, joten lentokentälle huristelun jälkeen Katja olikin jo esittelyvideota katsomassa. Siitä puolen tunnin kuluttua Katja olikin jo sitten koneessa matkalla 3 500 metrin korkeuteen. Koneessa oli sellainen tunne, että mitä sitä olikaan tullut tehtyä, kun kaikki oli käynyt niin nopeasti, mutta eipä ollut enää varaa perääntyä. Vapaata pudotusta kesti noin 45 sekuntia, joka ei tuntunut niin pitkältä, mutta oli [View Full Entry]

---

---

Aamulla Hopewellissa hyvästeltiin Mike ja Lyn ja aloitettiin matka kohti Nelsonin kaupunkia. Tie Kenpuru Soundista oli mutkaisempi kuin muistettiin, joten matkalla hieman heikotti. Bensakin oli punaisen tolpan kohdilla kun karautettiin ensimmäisen huoltoaseman kohdille Havelockissa, joten hilkuille meni! Havelockista huristeltiin parin tunnin matka Nelsonin kaupunkiin. Nelsonissa oli miellyttävää pikku kaupungin tuntua, joten muutettiin taas reissusuunnitelmia ja päätettiin jäädä sinne yöksi. Ennen illan pimenemistä käytiin kävelemässä kierros keskustassa ja käytiin Richmondin suburbiassa ostoksilla. Seuraavana päivänä käytiin Nelsonin viikonloppumarketilla kiertelemässä ja katselemassa paikallisten käsityötuotteita. Oli myös hilkulla, että ei otettu taulua sieltä mukaan, mutta 400 euroa oli meille hitusen liikaa. Torin jälkeen päätettiin jatkaa [View Full Entry]

---

---

Aamulla oli aika kiittää isäntiämme Paekakarikissa makoisista unista ja jatkaa matkaa kohti Wellingtonia. Eteläsaarelle menevän paatin lähtöön oli vielä parisen tuntia, joten ennen terminaaliin menoa huristeltiin ylös Victoria Hillille. Sieltä olikin upeat maisemat joka puolelle. Autotie ylös kukkulalle kulki kapeaa katua, jonka kummaltakin puolelta löytyi asuntoja. Tiestä tuli mieleen matka San Franciscon kukkulalle, koska sekin oli samankaltainen matka ylös. Wellingtonissa tosin näytti, että näillä kavereilla oli paremmat näkymät. Paha taas mennä vertailemaan, koska San Franciscosta on vierähtänyt jo puolisen vuotta. Maisemien ihailun jälkeen mentiin autojonon jatkeeksi satamaan. Vähän päälle kolmen tunnin paattimatka meni mukavasti leffoja katsellen. Tuli siinä hieman ihailtua maisemiakin [View Full Entry]

---

---

Viimeinen työviikko Aucklandissa meni nopeasti eteläsaaren reissua odotellessa. Koittivat työpaikalla saada Tomia jäämään Uuteen-Seelantiin pidemmäksikin aikaa töihin, mutta ei olla ihan vielä valmiita muuttamaan näin kauas. Hyvä tosin tietää, että olisi duunipaikka tarjolla. Perjantaina päästiin matkaan heti Tomin päästyä töistä. Ensimmäinen tunti matkasta meni rattoisasti ruuhkassa natiivien matkatessa suburbeihin tai viikonlopun viettoon. Tomi sai juuri ennen lähtöä töistä vinkin, että ei kannata mennä muun massan mukana päätietä, vaan oikopolkua maanteitä pitkin. Taas tuli todettua, että kaverit täällä pitävät vauhdista, koska sellaisilla teillä missä Suomessa olisi kuudenkympin lätkä, niin täällä voi posottaa satasta. Illan tullessa huristeltiin loppupätkä matkasta Taupoon pitkien valojen voimalla, [View Full Entry]

---

---

Reilun kuukauden Aucklandissa olon aikana mainitsemisen arvoiseksi on tullut muun muassa ilmasto. Sanotaan, että täällä on mahdollista kokea neljä vuodenaikaa samana päivänä. Me voidaan allekirjoittaa tuo lausuma ja vielä täydentää, että ne vuodenajat voi kokea vielä tunnin sisään. Ei edes viitsitä paljoa katsella sääennustuksia, kun ei ne kuitenkaan pidä paikkaansa. Kun menee ulos, niin aurinko voi paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta yhtäkkiä horisonttiin ilmestyy pilviä ja ennen kuin ehtii juosta sateelta karkuun, niin huomaakin olevansa jo sadekuuron alla. Viimeisten päivien aurinkoiset tunnit ovat kuitenkin vahvistaneet uskoamme, että kesä todella on tulossa. Sateet ovat vähentyneet ja taivas on välillä todella sininen, kiitos ohuen [View Full Entry]

---

---

Pahoittelemme blogin viivästynyttä päivitystä, mutta työ vaatii tekijänsä ;) Lento Sydneystä Aucklandiin meni hujauksessa. Oltiin aika poikki jo edellisestä Singapore - Sydney- lennosta, joten matka meni nuokkuessa. Laskeuduttuamme Aucklandiin jouduttiin vielä kerran käymään tullirumba läpi. Laukutkin kävivät läpivalaisun, jotta ei vaan tuoda mukana ruokaa tai jotain eläimiä, jotka voisivat hetkauttaa Uuden-Seelannin luonnon tasapainoa. Ostettiin lentokentältä liput bussiin ja ystävällinen bussikuski pysähtyi kesken matkan tiputtaen meidät aikaisemmin varaamamme hostellin lähettyville. Sieltä sitten selvisi, että tavallisten dormivuoteiden sijaan meille löytyisi jopa oma huone. Otettiin huone suoraan viikoksi, koska saatiin siitä hyvä tarjous ja ei oltu kuitenkaan lähdössä Aucklandista vielä vähään aikaan. Hostellissa tovi [View Full Entry]

---

---