Jalat hapoilla

---

Aamulla herätyskello soi kuuden aikoihin, koska oltiin sovittu, että nähdään David alakerrassa puoli seitsemältä. Tomille tuli suihkussa ikävänä yllätyksenä lämpimän veden loppuminen (sitä tuli noin minuutin huonolla paineella). Tästä meni hieman herne nenään, koska meille mainostettiin paikkaa varustettuna 24h lämpimällä vedellä. Pakattiin kamat saman tien ja annetiin hostellin pitäjälle 20 solea (sovitun 30 sijasta). Hostellin pitäjä näytti nyrpeää naamaa ja valitteli, että kyllä sitä nyt olisi. Koska kerroksemme oli niin korkealla, eivät paineet riittäneet sinne saakka muiden käyttäessä suihkua. Selitettiin, että se ei ole meidän ongelma ja lähdettiin lätkimään. Seuraava sopiva hostelli löytyi viereisestä korttelista.

Aamupalat syötyämme lähdettiin kävelemään kohti Machu Picchua. Ylös saakka meni tie, jota pitkin pääsisi bussilla hintaan kuusi dollaria suunta. Kiipeilyyn tottuneina päätettiin kuitenkin kävellä ja tuhlata säästetyt rahat johonkin muuhun. Ylöskävelemisessä meni pieni tovi (n. 1,5h), mutta tulipahan tehtyä aamutreeni siinä samalla. Ylöspäästyämme pidettiin pieni huilitauko ja itse MP:n alueella kävellessämme (taas kiipeilyä) jäimme ensimmäisen amerikkalaisen eläkeläisturistiryhmän taakse jumiin. Ei jääty tuleen makaamaan vaan ohitettiin ne, jotta päästäisiin nopeasti ylös parhaille näköalapaikoille. Saatiinkin hyviä kuvia! Päivän pidetessä turistiryhmät lisääntyivät ja paikka täyttyi kaikenmaalaisista ihmisistä. Enemmistönä näyttivät olevan amerikkalaiset, saksalaiset ja japanilaiset. Osa perulaisista turistioppaista tuntuivat osaavan hyvin kieliä ja opastivat asiakkaitaan mm. japanin ja saksan kielillä.

Palattuamme korkealta ja huilattuamme tovin itse MP:n raunioilla päätettiin lähteä kävelemään Wayna Picchulle, joka on se kukkula, joka näkyy postikorteissa MP:n takana. Päivisin sinne pääsee max.400 ihmistä kävelemään. Oltiin numerot 312 ja 313, joten oltiin sopivaan aikaan liikenteessä. Tie sinne oli jyrkkä ja askelmat eivät olleet koolla pilattuja. Huipulle käveli hieman alle tunnissa, koska ei pidetty liikoja taukoja. Maisemat huipulta olivat todella mahtavat. MP:n rauniot eivät olleet yhtä hienosti hiottua kiveä kuin Pisacissa, mutta paikan suuruus tekee siitä vaikuttavan näköisen. Myös maisemat MP:ltä olivat todella upeat ja kiilasivat ykköspaikalle ohi Pisacin. Alussa pohdittiin, että ei käytäisi MP:llä, koska se on iso turistirysä ja erittäin kallis. Paikalle päästyämme kuitenkin todettiin, että olihan se sen arvoista ja hyvä ettei saituuksissamme skipattu mahtavaa kokemusta.

MP oli nähty, joten käveltiin alas. Matkalla alas jalat olivat aika heikoilla kaikesta kiipeämisestä. Katja onnistui juostessaan vetämään rähmälleen puolimatkassa alas, mutta onneksi ei käynyt mitään. Hostellille päästyämme valmistauduimme lämpimään suihkuun, mutta tällä kertaa lämminvesivaraaja ei ollut päällä, joten lämmintä vettä ei taaskaan tullut. Tomi myös katsoi, että hostellin lämminvesivaraaja soveltui hädin tuskin nelihenkiselle perheelle. Siinä sitä sitten odoteltiin, että vesi lämpeni sen verran, että pystyi nauttimaan puolentoista minuutin lämpimästä suihkusta.

Suihkujen jälkeen käytiin syömässä ja katseltiin hieman Aguas Calientesia, jonka keskusta tuntui olevan täysin turisteille rakennettu ja MP:n varassa toimiva paikka. Nukkumaan mentiinkin sitten kahdeksan aikoihin illalla. Varmaan sillä oli jotain tekemistä, että oltiin kiivetty MP:llä koko päivä.

---

Photos

Aguas Calientes
Vieressä pauhasi Rio Urubamba

Käärme
Matkalla ylös törmättiin tähän kaveriin

Klassikkokuva
Wayna Picchu taustalla. Kiivettiin senkin huipulle, koska se oli siinä sopivasti hollilla

Tomi popsii kokaa
Korkeella tuli nälkä