Advertisement
Published: January 24th 2007
Jos ennakko odotukset olisivat pitaneet paikkansa niin olisin kuolemaisillani lampohalvaukseen. Saavuin Australiaan keskella kesaa, mika yleensa on tietysti sita kaikkein kuuminta aikaa. Vaan Suomi ja Eurooppa eivat ole ainoa alue missa saat ovat olleet poikkeukselliset. Kuumuuden sijaan Australiassa on poikkeuksellisen "viileata" ja sateista. Saapuessamme viime maanantaina Alice Springsiin luulimme koneen kapteenin vitsailevan hanen kuuluttaessa, etta saa on sateinen ja vilpakka. Vaan totta se oli. Lampotila oli siina +27 C ja vetta sataa tihutti.
Alice Springsissa meilla oli varattuna vuodepaikat Annie's Place nimisesta hostellista, minka kautta olimme ottaneet myos kolmen paivan retken katsomaan "lahella" sijaitsevia nahtavyyksia. Meidan oli tarkoitus lahtea retkelle tiistaina, mutta koska Mulga's matkanjarjestajan iso bussi oli hajonnut niin meidat siirrettiin seuraavan paivan retkelle. Saatiin siina sitten tiistaipaiva tutustua Alicen kaupunkiin. Eipa siella meilla paljoa ollut nahtavaa. Paikka muistutti minusta kovasti erasta Kansasin keskiosissa sijaitsevaa kaupunkia, missa vietin 11 kuukautta joskus noin 18 vuotta sitten.
Keskiviikkona lahdettiin aamulla aikaisin yhdessa parinkymmenen muun turistin kanssa bussilla kohti "kukkun kanjonia". Kanjonilla kaytiin reilun kolmen tunnin mittaisella kavelylla, joka alkoi kiitettavan jyrkalla nousulla. Alun rutistuksen jalkeen kavely oli helppo ja maisemat upeat. Kanjonilta jatkettiin matkaa ensimmaiseen yopymispaikkaan. Meidat vietiin keskelle Australian punaista keskusta matkojen paahan vakituisesta asutuksesta, missa nukuttiin makuupusseissa peltikatoksen
Tulva
40 senttia vetta tiellaalla. Taivasallakin olisi voinut nukkua, mutta koska saa oli sateinen niin katoksen suoja veti puoleensa. Tuolla ekassa yopymispaikassa meikalainen naki Australian ensimmaisen (ja toivottavasti myos viimeisen) kaarmeensa. Polttopuuta etsiessa vastaan tuli pieni musta-harmaa kaarme, joka ihan taatusti oli tappavan myrkyllinen =)
Toinen retkipaiva alkoi kavelylla Kata Tjutan alueella. Kyseessa on 36 punaisen kiven muodostama Australian alkuperaisvaeston eli aboriginaalien pyha paikka. Kavimme siella reilun kahden tunnin pituisella ja noin seitseman kilometrin mittaisella kavelylla. Kavelyn jalkeen kaytiin kulttuurikeskuksessa ja sitten suunnattiin kohti alueen kaikkein tunnetuinta nahtavyytta eli Ulurua. Teimme lyhyen kulttuurikavelyn oppaamme Chrisin johdolla ennen auringonlaskua.
Toinen yo vietettiin Ulurun lahella sijainneella leisintaalueella, missa paastiin suihkuun ja sitten nukkumaan tahtitaivaan alle. Tuona paivana sadetta tuli sen verran vahan, etta nukkuminen taivasalla oli ihan mukavaa. Sai katsella tahtia - paasin nakemaan jopa Etelan ristin.
Kolmannen paivan ohjelmassa oli varhainen heratys ja aamiainen Ulurulla auringon noustessa. Aamiaisen jalkeen oli mahdollisuus joko kiiveta tuolle pyhalle kivelle tai kiertaa sen ympari. Paadyin kiertamaan kiven ympari menevan yhdeksan kilometrin mittaisen kavelyreitin osaksi kunnioituksesta kiven omistajien toivetta (etta kivelle ei kiivettaisi) kohtaan ja osaksi siksi, etta olen ihan varma etten olisi selvinnyt Ulurun paalle ja sielta alas hengissa. Nousu oli pitka ja jyrkka ja useita
ihmisia on kuollut joko nousun aiheuttaman rasituksen vuoksi tai siksi etta ovat kaatuneet ja pudonneet.
Paivan lopussa palattiin takaisin Alice Springsiin ja Annie's Place hostelliin. Meilla oli varattuna suora lento Alicesta Perthiin seuraavalle paivalle. Aamulla olimme jo kerenneet nousta taksiin, kun kuultiin, etta lento on peruttu. Qantas lennatti sitten meidat Sydneyn kautta Perthiin niin etta saavuimme perille ilta kahdeksan jalkeen - alkuperaisen aikataulun mukaan meidan olisi pitanyt olla siella jo aamupivalla yhdentoista jalkeen. No yksi kokemus lisaa ja muutamia lentomaileja myos, mutta olisi odottanut etta lentoyhtio olisi edes pahoitellut tai tarjonut kahvit - vaan ei Qantas. Cathay Pacific lentoyhtio jopa tarjosi ylimaaraisen aamiaisen, kun lento oli vahan reilun tunnin aikataulusta myohassa.
Perthissa valittiin majapaikka lentokentan seinalla olleesta taulusta ja ajettiin sinne taksilla yhdessa ranskalaisen pariskunnan kanssa, joihin olimme tutustuneet jo kolmen paivan retkella. Hay Street Backpackers hostelli on osoittautunut ihan hyvaksi valinnaksi.
Eka paiva Perthissa vierahti keskustan kauppoja kierrellessa ja joitain vaateostoksia tehdessa. Lahes viiden kuukauden aikana vaatteet ovat paasseet hieman rahjaantymaan, joten on mukava paasta kauppoihin mista loytyy jopa meikalaisen paalle menevia rytkyja. Kaiken lisaksi taalla ovat kesaalet meneillaan.
Toka paivana ajettiin paikallisjunalla Freemantlen kaupunkiin kiertelemaan ja katselemaan. Paikka oli ihan kaunis mutta niin pieni,
etta se oli katsastettu parissa tunnissa. Kaiken lisaksi oltiin niin myohaan liikkeella, etta kaikki kaupat menivat kiinni. Australiassa on todella yllattanyt se miten aikaisin kaikki paikat taalla sulkevat. Ostoksille ei kannata suunnitella menevansa ilta viiden jalkeen, silla jopa osa pikaruokaravintoloista sulkee silloin.
Eilen vietettiin paiva Rottnest saarella. Siella oli aivan upeat kirkasvetiset ja valkohiekkaiset uimarannat. Saari on tunnettu Quokka nimisista pussielaimista, joita siella asustelee. Ensimmaiset tulijat luulivat kyseisia palleroita kissan kokoisiksi rotiksi ja nimesivat saaren rotanpesaksi. Quokkat ovat niin kesyja, etta niita paasee jopa silittelemaan. Minullakin oli vaikeuksia pitaa yhta pussielainta irti kamerani hihnasta, joka tuntui kiinnostavan sita kovasti.
Tanaan meilla on viimeinen paiva taalla Perthissa ja huomenna lennetaan Sydneyyn, mikali kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Lisasin muutamia kuvia 25.1.
Advertisement
Tot: 0.145s; Tpl: 0.012s; cc: 15; qc: 30; dbt: 0.109s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
