PORT OF SPAIN 27.9.-1.10.2009

---

PORT OF SPAIN 27.9.-1.10.2009

Port of Spain - miten tarunhohtoinen nimi Trinidad & Tobagon pääkaupungilla, ja voi miten ruma se on. Mutta kaunista löytyy täältäkin. Koko kaupunki on täynnä voima- ja sähköjohtosyheröitä, joissa varoitetaan Danger! On haikeaa lähteä Karibialta pois. Tänään maanosa ja kieli vaihtuvat. Lennän iltapäivällä Quitoon, Ecuadoriin.

Port of Spain on kuitenkin hyvin eläväinen ja inspiroiva kaupunki. Täältä on lähtöisin muun muassa calypso ja steel pan -musiikki. Jälkimmäinen sai alkunsa siitä, kun afrikkalaiset rummut kiellettiin. Nimensä mukaisesti musiikkia soitetaan öljytynnyreistä kehitetyillä soittimilla. Se on aivan uskomatonta. Eilen kuulin yhden bändin harjoittelevan Bachia, ja toisen Michael Jacksonia.

Port of Spain on ainoa Karibian kaupunki, jossa olen tuntenut olevani alipukeutunut. Kaksi kuukautta olen käyttänyt samoja vaatteita, jotka ovat kerta toisensa jälkeen pesty, hiestyneet, pesty. Kengät vetelevät viimeisiään. Ihmettelen trinidadilaisia naisia, miten he onnistuvat tässä polttavassa kuumuudessa pitämään paksusta kankaasta tehtyjä housupukuja pikkutakkeineen, eivätkä he hikoile yhtään. Eilen lounaspaikassa viereisessä pöydässä istuivat viimeisen päälle trimmatut virkanaiset. Tukat oli suoritettu, kynnet lakattu, housut ja pikkutakki prässätty, meikki täydellinen ja korot korkeat. He vilkuilivat minua ja puhuivat jotakin. Kritiikki oli varmaan ankaraa. Turistit ovat nimittäin kaikkialla rumia kauheissa sorstiasuissaan.

Ulkonäön vaaliminen on oudossa ristiriidassa kaupungin rähjäisyyden kanssa. Jätteetkin jätetään kadulle. Trinidadin pitäisi olla kuitenkin kaikkein rikkain ja kehittynein Karibian itsenäisistä saarivaltioista öljyvarojensa ansiosta.

Rikkaus näkyi Kansalliskirjastossa, jossa oli turvamiehiä ja -naisia miltei kahden metrin välein. Vanhan piparkakkutalon viereen rakennettu uudisrakennus on suurella rahalla tehty betonikolossi.

Sekin on outoa että rikkain itsenäinen saari kärsii eniten rikollisuudesta. Huumeita käytetään paljon. Tänä vuonna on jo murhattu lähes 400 ihmistä, ja väkivalta kohdistuu täällä myös turisteihin toisin kuin muilla saarilla.

Kansalliskirjastossa näyttelyosastolla selvisi kuitenkin eräs asia, joka on vaivannut minua koko Karibialla matkusteluni ajan. Kukaan ei ole osannut selittää minulle, miksi kaikilla saarilla on tärkeät ja vaikutusvaltaiset syyrialaisten ja libanonilaisten vähemmistöt. Milloin ja miksi he ovat tänne tulleet, ja miksi he ovat niin varakkaita? Tarina on ihmeellinen.

Ottomaanien valtakunnan hajotessa viime vuosisadan alussa kristityt syyrialaiset ja libanonilaiset menettivät taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvaltansa. Heitä alettiin vainota uskontonsa vuoksi. Pakolaisten määränpäänä olivat alun perin Yhdysvallat ja Brasilia, jonne he luulivat saapuvansa. Mutta epäluotettavat matkatoimistot olivat huijanneetkin heidät Karibian saarille, jonne he sitten jäivät.

En yhtään ihmettele että jäivät. Niin jäisin minäkin jos voisin.

Näyttelyn mukaan pakolaiset toivat mukanaan ainoastaan henkilökohtaiset tavaransa yhdessä matkalaukussa, kulttuurinsa ja ahkeruutena. Aluksi he toimivat kaupustelijoina, sitten he alkoivat perustaa kauppoja, hotelleja ja ravintoloita, vuokrata varastotilaa ja tehdä kiinteistökauppoja. Esimerkiksi Antigualla syyrialaiset ja libanonilaiset omistavat vieläkin miltei kaiken maan ja tärkeimmät kiinteistöt St. Johns’sin keskustassa. Siksi heitä sekä ihaillaan että vihataan. Antigualla heitä kutsutaan yhä ulkomaalaisiksi, ”foreigners”. Turistit ovat pelkästään ”tourists”.

Trinidad on selvästikin suvaitsevaisempi paikka tärkeälle vähemmistölle, kun heidän työtään kansakunnan rakentamisessa kiittävä näyttely oli järjestetty Kansalliskirjastoon.

---