uima-allas, suomalainen ja riippukeinut

---

Tanaan jatimme Managuan eli paakaupungin. Soimme hotellilla herkullisen aamiaisen ja hyppasimme rinkkoinemme taksiin.

Taksi vei meidat halisevan pienen torin laitaan, jossa pakettiautot odottivat rivissa matkustajia. Heti kun hyppasimme ulos taksista miehet juoksivat meita kohti ja alkoivat vetaa meita omaan pikkubussiinsa. Mina pidin katseen kohdistettuna hyvakuntoisimman nakoiseen autoon ja suuntasin sinne hosuvat miehet ja Pasi kannoillani.

Kilpailu asiakkaista on kova, taytyy sanoa!

Tunnin ajelun jalkeen saavuimme viehattavaan Granadan kaupunkiin. Minibussi jatti meidat keskustorin Plaza Majorin laidalle. Lattarimusiikki pauhasi taysilla, ilmapallon ja hattaran myyjan kiertelivat ja lapset juoksentelivat puistossa. Istuttiin penkille, paikallistettiin itsemme kartalta ja lahdimme kohti Hostel Oasista ja todellinen Oasis tama onkin.

Uima-allas oli juuri kunnostettu ja olimme ensimmaiset uimarit. Huoneemme on pieni komero mutta yhteiset tilat ovat sitakin ihanammat. Riippukeinuja, keinutuoleja, ilmainen netti ja jokapaiva ilmainen 10 minuutin puhelu kotiin! Tosin vain kotinumeroihin. Kenella sellainen viela on? Rimaldossa ja Vaijalla! Varautukaa...

Pasi loysi suomalaisen turistin taalta ja jai suustaan kiinni. Nyt lahdemme ottamaan selvaa kielikoulusta ja menemme lounaalle. Illalla aiomme menna valokuvanayttelyn avajaisiin.

Hasta pronto!

Laura

---