Hunis

Hunis ja Paste

Hunis





Viimeisia reissupaivia vedellaan. Ollaan hengailtu rennossa yliopistokaupungissa Leonissa nauttien hostellin altaasta, laheisen kahvilan erinomaisista pirteloista ja mehuista, iltaisin kuunnellen livemusiikkia salsaa ketkuttaen ja rommia siemaillen baareissa. Toissapaivana lahdimme valloittamaan matkamme toista tulivuorta. Cerro Negro on alueen aktiivisimpia tulivuoria ja sen rinteet ovat taysin mustaa vulkaanista hiekkaa ja kivea. Siita johtuen siella voidaan harrastaa hieman suomalaisille erikoisempaa lajia, nimittain tulivuoripulkkailua. Alas voi tulla myos seisaaltaan kuten lumilaudalla. Aikaisempi kokemus laudoilla seisomisesta on ollut jokseenkin surullista, joten paadyimme valitsemaan istuttavan tyylin. Lahdimme jalleen jeeppien lavoilla tulivuoren juurelle, jossa kaikille jaettiin vanerilevysta varta vasten rakennetut Volcanboardit ja suojahaalaripussukat. Sitten ei muuta k... read more
Kipuamassa
Campiones de Volcanboarding


Isla de Ometepelta jatkoimme Antin ja Marian kanssa Tyynen valtameren rannalle surffausparatiisiin nimelta San Juan Del Sur. Olemmehan kuitenkin kovan luokan laineratsastajia. Ensimmaisena paivana suuntasimme nelivetojeepilla kuulemiemme vihjeiden perusteella etsimaan The Rantaa eli taydellista biitsia jolla ei muita turisteja nay, jossa vesi on kirkasta ja hiekka lumenvalkeaa(vahan Lapin lisaa sallittakoon). Kolmen vartin pomppuisen kyydin jalkeen kuskimme ilmoitti, etta olemme perilla. Viela n. puolen tunnin kavely rantaviivaa pitkin ja tulimme omalle pikku privaattibiitsillemme karistymaan ja uiskentelemaan. Ihan jeesh aloitus uudessa kaupungissa. Seuraavalle paivalle mina (P) ja Antti varasimme lainelautailukurssin innosta puhkuen. Aamulla olimme aikaisin liikenteessa ja puksutimme taas hitaalla mutta tiukasti vaantavalla jeepillamme surffirantaan. Ranta oli mukavasti tyhja ja al... read more
Tyyni valtameri


Eraana aamuna saimme houkuttelevan tarjouksen: snorklausta ja kalastelua ja edullinen hinta. Mikas siina! Lopputuloksena oli, etta nelja turistia ja yksi opas istuivat puisessa kanootissa melat kasissaan ja meloivat kohti ulappaa. Mulla menivat hermot heti, kun ranta oli 10 metrin paassa. Laitoin melan syliin, puristin veneen reunoja ja yritin olla itkematta. Jos joku hievahtaisikin varomattomasti, koko onneton paatti kaatuisi. Ranta alkoi jaada aina vain kauemmas ja ylitimme saarta ymparoivien korallien rajan, johon suuret aallot rikkoutuvat. En todella halunnut kauemmaksi ja kuulutin kaikille paikan nayttavan loistavalta kalastamista varten. Opas ei ollut ihan samaa mielta. Siina vaiheessa, kun joku takanani alkoi lappaa veneeseen vuotavaa vetta lapolla pois ja opas hyppasi veteen tutkimaan onko allamme hyvat kala-apajat, minulle riitti tama hulluus. Pasi sanoi, etta La... read more
Kala nimelta Mahimahi


Corn Island on taakse jaanytta elamaa. Tana iltana saavuimme viimeiseen kohteeseemme talla matkalla. Se on Leon Pohjois-Nicaraguassa. Lensimme pienkoneella saarelta mantereelle, ajoimme minibussilla rankkasateessa pari tuntia tanne, kavimme italialaisessa ravintolassa illallisella uuden reissukaverimme tanskalaisen Metten kanssa ja pian kollahdamme sangyn pohjalle. Huomenna tutkailemme kaupunkia, jarjestamme kavelyn tulivuorelle ja laskemme sita alas pulkalla. Niin ja kylla, niista Isla de Ometepen tulivuorista toinen on toimiva. Kiipesimme sen huipulle, joka ei enaa toimi. Toimivan tulivuoren huipulle ei ollut tahan vuodenaikaan suositeltavaa kiiveta. Kesan jatkoja ja pian olemme jo siella takaisin! L ja P ... read more


Aaaaaa....paratiisi. Ajattele/ pieni saari, ei autoja, ei teita, vain muutama polku kulkee saaren halki yhdistaen rannat. Asumme pienessa suloisessa keltaisessa lautamajassa. Huoneessa on vain sanky ja hyttysverkko, terassilla on kaksi tuolia, joissa istumme auringon laskeutuessa ja paivan taittuessa iltaan. Aamulla taas heraamme, sujahdamme bikineihin *Pasi saa sujahtaa onneksi uimahousuihin* ja sitten taas rantaan, joka on kymmenen askeleen paassa mokista. Vesi on turkoosia ja kristallinkirkasta ja riippukeinut palmujen alla mahtavia. Nain on mennyt pian viikko. Enta mita sitten syomme. Nyt kolmena paivana perakkain olemme kalastaneet itse illallisemme. Yhtena iltana kokkasimme yhdessa muiden matkalaisten kanssa, eilen viemme saaliimme ravintolaan ja he kokkasivat siita maittavan aterian 13 hengelle. Toissa paivana toimme lounaan mukanamme snorkkelireissulta. Opas sukelsi meille poh... read more
Hostellimme meren rannalla


Hola! Taalla ollaan edelleen. Siirryimme lautalla Isla de Ometepelle eli saarelle, jossa on kaksi isoa tulivuorta(Concepcion ja Maderas). Majoituimme pimean jo saavuttua keskelle viidakkoa hostelliin, jossa ei ollut ketaan muuta. Seuranamme oli tosin Granadassa tapaamamme pari, Antti ja Maria. Aamulla huomasimme tulleemme upean puutarhan keskelle. Taalta oli kiva aloittaa tutustuminen saareen. Vuokrasimme maastopyorat ja poljimme uimaan virkistaville lahdealtaille. Seuraavana paivana lahdimme aamun koitteessa valloittamaan saaren toista tulivuorta eli Maderasia. Nousu oli kuuma, mutainen, kivinen, jyrkka eli toisin sanoen pirun raskas. Huippuunsa trimmatut lihaksemme huutivat jo puolessa valissa hoosiannaa, mutta sisulla jatkoimme kipuamista. Neljan tunnin uurastuksen jalkeen olimme huipulla ja laskeuduimme lounastamaan kraaterin jarven rannalle. Siistia! Sitten toiset nelja tuntia l... read more
Kapuamassa tulivuoren seinamaa pitkin
Kraaterijarvi
Luontokuvaajana hostellimme puutarhassa


Iltapaivan sade on tulossa. Tuulee lujaa ja taivas on tumma. Lampoa on kuitenkin n. 30 astetta. Kohta sataa kaatamalla. Joka aamu olemme heranneet kahdeksan maissa, syoneet aamiaisen ja lahteneet espanjan tunneille. Nyt olemme valmiita vaihtamaan maisemaa. Alkaa elo jo tuntua liian arkiselta, kun taytyy huolehtia laksyista ja muuta... Opetus on yksityisopetusta ja sita on nelja tuntia joka paiva. Iltapaivat vietamme kahviloissa laksyja tehden, altaalla (joka on todella pieni, enemmankin kylpyamme) tai muiden matkailijoiden kanssa jutellen. Eraana iltapaivana menimme melomaan kajakeilla. Oli ihanaa paasta pois kaupungin hulinasta ja lipua pitkin tyynta jarven pintaa pienten saarien lomassa. Meloimme muutaman vedon aina silloin talloin, ihailimme maisemia ja jutustelimme oppaan kanssa. Oli kiinnostavaa kuulla kuinka viimeisin hirmumyrsky Mitch oli vaikuttanut jarven ekosysteemiin.... read more
Lago de Granada
azul
Macondo


Tama iltapaiva sai uudenlaisen kaanteen, kun hostellissa huomattiin, etta huoneiden lokkereihin oli murtauduttu. Makoilin lukemassa riippukeinussa, kun ensimmainen tytto juoksi respaan kertomaan, etta kaikki oli viety. Kysyimme Pasin kanssa voisimmeko auttaa. Pian han tulikin takaisin ja etsi jotain joka osaisi espanjaa ja englantia. Toimin sitten tilanteen tulkkina puolin ja toisin. Iltapaivalla hostelliin oli kirjautunut sisaan mies el salvadolrilaisella passilla. Han halusi nahda huoneen ja asettui asumaan dormiin. Hostellissa on iltapaivin melko hiljaista. Han meni vessaan ja laittoi ylleen tyokaluvyon ja lahti hommiin. Yksi tytto jolta myos varastettiin kaikki naki miehen mutta luuli sen olevan korjausmies. Sitten mies olikin paattanyt, ettei aio yopya hostellissa ja lahti pois. Mennessaan han viela vilkutti ja hymyili meille. Pian kavi ilmi, etta kahdelta tytolta oli vi... read more


Paivat kuluvat leppoisasti espanjantuntien merkeissa. Olemme yha Granadassa. Olemme taalla torstaihin asti ja sitten matkaamme kohti Ometepen kaksoistulivuorisaarta. Paivalla satoi rankasti puolisen tuntia ja sitten pilvet kaikkosivat. Yritimme etsia laturia kameraamme ja kiertelimme kaupunkia. Pysahdyimme aurinkoiselle kadulle, jossa joimme oluet ja teimme espanjan laksyt. Jos ostaisimme kaiken mita meille yritetaan myyda, meilla olisi nyt yksitoista riippukeinua ja useampi kukkopilli. Juttelin yhden myyjan kanssa ja onhan se elama aika rankkaa. Myytya pitaa saada. Jos saa myytya aiemmin, voi palata kotiin aiemmin. Jos ei saa myytya, pitaa olla kaupungissa kauemmin ja yrittaa saada riippukeinut myytya. Vaikea asia. Han tyoskentelee kolme paivaa kaupungissa tai niin kauan kunnes tuotteet on myyty. Sitten han palaa kotiseudulleen. Koulua han kay lauantaisin ja sunnuntaisin. ... read more


Nouto hotellilta aamulla 8:30 ja sitten matkaan kohti viidakkoa ja Tarzan seikkailua. Tarkoituksenamme oli riippua vaijereiden varassa halki viidakon eli puusta puuhun tyyliin. En ole viela ihan varma kumpi oli hurjempi, vaijerivaellus vai automatka jeepilla. Molemmissa oli omat erikoisuutensa. Tie, tai siksi sita polkua kutsuttiin, oli hurjin, kuoppaisin, mutaisin, kivisin, pomppivin ja hytkyvin ja keinuvin milla olen ollut. Matka kesti tunnin ja hytkyimme jeepin takapenkeilla kahden new yorkilaisen kanssa. Matka jatkui, kuopat suurenivat ja toyssyt tuntuivat. Vaivoin pysyimme penkeilla mutta kuskimme ohjasti jeepin tottuneesti yli mahdottomien kiviroykkioiden. Perilla laitettiin varusteet niskaan, allekirjoitettiin paperi, etta olemme reissussa vapaaehtoisesti ja firma ei korvaa mitaan. Sitten vain ensimmaiselle laskulle, jossa opas naytti miten mennaan. Kiipesimme tikkaat ylo... read more
Jane flengaa




Tot: 0.113s; Tpl: 0.007s; cc: 9; qc: 86; dbt: 0.0755s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1; ; mem: 1.2mb