Loma Japanissa part 4

---

Naganossa kohdetta arpoessani mieleeni tuli Yokohama joka oli hyvin saavutettavissa ennen iltaa. Otin Shinkansen Asama junan Naganosta Tokioon. Kylläpä oli huippunopean luotijunan kyyti taas tasaista ja taistelin pysyäkseni hereillä. Perillä Tokion asemalla vaihdoin Kodama Shinkanseniin joka yleensä ei olisi nopein tapa mutta Yokohaman ollessa vain parin pysäkin päässä turhaa paikoillaan seisomista ei ehtisi olla. Olin arviossani tällä kertaa oikeassa ja Shin-Yokohaman asemalla oltiin n. seitsemässätoista minuutissa. Tämänkin aseman ympäristössä olisi hotelleja ynnä muuta ollut mutta otin vielä paikallisjunan parin pysäkin päähän varsinaiselle Yokohaman kaupungin asemalle. Turisti-infokin löytyi ja hain kaupungin kartan johon nähtävyydet oli merkattu.

Yokohaman hyvin vilkkaalta asemalta tietä ulos etsiessäni päädyin ensin maanalaiseen ostoskeskukseen joka oli melkoisen kokoinen. Hetken pyörittyäni löysin portaat maan pinnalle joten niitä ylös ja tähystin jos näköpiirissä olisi kohtuuhintaisen näköistä hotellia. Kovin korkeita taloja lähietäisyydellä jotka peittivät näkymät tehokkaasti, mutta kohdalla oli nettikahvila ja menin sinne tekemään tutkimusta hotellitilanteesta. Tarjolla oli kalliita huoneita mutta onneksi myös muutama kohtuuhintainen joten löysin sopivan diilin yöpymiseen. Hotelli oli lähellä Chinatownia ja aivan Kannai aseman vieressä. Bookkasin samalla kertaa pari seuraavaakin yötä Tokiossa, katsoen jos kokeilisin jotain muuta kulmakuntaa Yamanote junalinjan varrelta tutuksi tulleen Ikebukuron sijasta. Ei järkevää tarjontaa, joko superkalliita huoneita tai superhalpoja kapselihotelleja. Ikebukurosta löytyi taas kerran parhaalta vaikuttava kompromissi joten mikäs siinä kuin bookkaukseen vaan, seutu toimii joka tapauksessa. Kävelin takaisin Yokohaman asemalle ja sitten otin junan kaksi pysäkkiä etelään. Hotelli löytyi helposti ja kirjauduttuani sisään tutkin karttaa mitä mennä katsomaan. Korkeat rakennukset kun kiinnostavat niin päätin kävellä Landmark Towerille joka on tätä nykyä Japanin toiseksi korkein rakennus, oltuaan ykkössijalla sitä ennen useamman vuoden.

Lahdin kävelemään ja kartta ei ollut erityisen selkeä juuri siitä kohtaa. Oikea suunta kuitenkin löytyi ja itse rakennuskin tuli näkyviin hyvissä ajoin. Tuhannen jenin lippu ostoon kassalta ja otin hissin ylös. Oli erittäin nopea matka 69. kerrokseen, sanoivat Japanin nopeimmaksi hissiksi jonka voin kyllä uskoa. Näkymät ylhäältä kaupungin valoista olivat hyvät mutta valokuvaus ikkunoiden takaa on pimeällä lähes mahdotonta johtuen heijastuksista kun ei sisällä kerroksessa ole koskaan tarpeeksi pimeää. Nyt oikeastaan paikassa oli aivan naurettavan paljon kirkkaita valoja. Pari melkein kelvollista otosta kuitenkin sain.

Alas tornitalosta ja kävelin takaisin hotellin kulmille ollakseni paremmin kartalla. Jatkoin matkaa Chinatowniin etsimään päivällistä ja valikoin satunnaisen kiinalaisen ravintolan jälleen. Harmi kyllä en ole kiinalaisten ruokalajien asiantuntija, tai sitten olisi vaan pitänyt tilata jokin tulisiksi merkatuista annoksista, koska tilaamani katkarapunoodelit eivät maistuneet juuri yhtään miltään. Pippurisirotin pöydästä sentään löytyi. Nälkä kuitenkin lähti joten lähdin etsimään sopivaa kuppilaa parille juomalle. Kohdalle osui jatsiklubi ja musical charge oli 600 jeniä mutta soittosessio oli sopivasti juuri alkamassa joten sisään vaan. Melko tyhjää ja istahdin alkuun baaritiskille ja tilasin oluen. Kyllähän tuntui meininki heti kansainvälisemmältä koska ravintoloissa ja pubeissa oltiin valmiita puhumaan ja ymmärtämään englannin kieltä aivan eri tavalla kuin pienemmissä kaupungeissa. Itse asiassa kiinalaisessa ravintolassa oli näkynyt hyvin yllättyneitä ilmeitä kun paria kolmea osaamaani japanin kielen sanaa käytin tilatessa. Soiton alkaessa siirryin lähemmäs pöytään katsomaan. Musikaalinen anti oli trio joka käsitti pianistin, suuren pystybasson soittajan sekä rumpalin. Reilun puolen tunnin sessiossa kuultiin tyylillisesti n. 50-luvun alulle sijoittuvaa materiaalia, joskaan en useimpia kappaleita ennalta tuntenut. Erittäin hyvää soittoa ja miellyttäviä kappaleita joten oli mukava kuunnella. Pianisti varsinkin oli melkoinen virtuoosi flyygelinsä kanssa.

Aamulla oli taas päättämättä mitä nähtävyyksiä menisin katsomaan mutta kävin ensin kaikessa rauhassa aamiaisella ja tarkistin säätiedot hotellin aulan nettikoneelta. Vielä hiukan brosyyrien tutkimista ja suuret akvaariot kiinnostivat. Säätila oli kuitenkin melko aurinkoinen joten kehitin suunnitelmaa ulkoilmassa liikkumisesta. Mietin olisiko mt. Fuji suhteellisen kirkkaassa säässä näkyvissä ja päätin lähteä Hakoneen tarkistamaan.

Paikallisjuna ensin Shin-Yokohaman asemalle ja sieltä ensimmäinen Kodama Shinkansen Odawaraan eli yhden pysäkin päähän. Tähystelin Fujia junan ikkunasta ja koko massiivisuudessaan siitä ainakin hiukan vaikutti näkyvän. Odawarasta pääsi lähemmäs toisen junayhtiön junalla joten rail pass ei käynyt vaan ostin lipun. Katselin myös saisinko reppuni säilytykseen mutta vapaata lokeroa ei löytynyt. Melko lyhyen junamatkan jälkeen saavuin Hakone-Yumoton asemalle. Nyt löytyi tavarasäilytykseen lokero joka oli samanhintainen 300 jeniä kuin JR asemilla mutta aavistuksen matalampi. Otin siis Japan By Rail opuksen pois repun sivutaskusta ja sitten se mahtui lokeroon. Syvyyssunnassa ei tehnyt tiukkaa tässäkään lokerossa, kaksikin reppua mahtuisi todennäköisesti.

Turisti-info löytyi taas ja poimin pari karttaa mukaani. Näköalapaikoille oli vielä matkaa joten söin tässä välissä lounasta (porsaanlihalla päällystetty kulho riisiä), ja sitten otin toisen paikallisjunan paikkaan nimeltä Gore. Juna vaihtoi kulkusuuntaa matkalla useamman kerran, kompensoidakseen jyrkähköä nousua. Matka jatkui edelleen jyrkempää rinnettä vaihtaen cable car kulkuneuvoon jonka pääteasema taas oli köysiradan alku. Ostin meno-paluu lipun köysiradan toiseksi viimeiselle asemalle. Pysäkkejä oli kaikkiaan kolme joista ensimmäisellä vaihdettiin toiseen köysirataan. Lippuni siis oli radan toiselle asemalle ja kapselin ovi sillä asemalla aukesikin mutta käynti laiturille oli ketjulla suljettu. Tässä ehkä olisi pitänyt jotenkin osoittaa aikomusta nousta pois kyydistä mutta tällä asemalla ei nähdäkseni ollut edes näköalatasannetta joten istuin tyynesti matkan jatkuessa pääteasemalle. Köysirata laskeutui alas Ashinoko järven rantaan josta lähti näköalaristeilyjä järvelle. En sellaiselle vaivautunut koska järvimaisemia nyt on tullut nähtyä vaikka kuinka paljon synnyinmaassani. Oli tässä kuitenkin hiukan vuoria ympärillä joten menin näköalaravintolaan ja tilasin oluen. Sitten olikin sopiva hetki kirjoitella blogia välillä maisemaa vilkaisten. Järvi oli muodostunut kraateriin joka oli seurausta tulivuorenpurkauksesta tuhansia vuosia sitten. Korkeutta merenpinnasta järvellä oli n. 700 metriä.

Tuli aika lähteä takaisin vähintään sinne mihin jätin matkatavarani säilytykseen. Matkalippuni ollessa vain edeltävälle köysiradan asemalle mietin hetken joudunko maksamaan lisää tästä ylimääräisestä pätkästä. Ehkä kuin tilauksesta, lipputarkastajan huomion vei suurta laatikkoa kantanut mies, ja sain lippuuni leiman vaikka virkailijan kasvoilla taisi viivähtääkin ilme että aivan kaikki ei nyt ollut täysin kunnossa. Köysiradan kyytiin siis takaisin päin ja nyt tein pysähdyksen myös reitin korkeimmalla kohdalla jossa joka tapauksessa oli köysiradan vaihto. Vulkaaninen maaperä työnsi savua useista kohdista, ja nyt tuoksui rikki, kun tuliperäisestä maasta nousi savua. Otin parit valokuvat jatkoin takaisin tarkalleen samaa reittiä jota tulinkin. Tullessa oli junissa melko täyttä ja sama nytkin mutta istumapaikka löytyi joka kulkuneuvoon molempiin suuntiin. Poimin vain reppuni mukaan ja vaikka eri junafirma olisi melko sopivasti kulkenut Shinjukun asemalle Tokiossa, jatkoin junapassista johtuen ilman lisämaksuja JR junilla eli takaisin Odawaran asemalle ja asemalaiturilla oli vaikuttavaa kuinka Nozomi Shinkansen porhalsi ohi yhden raiteen päästä laiturista täydellä vauhdilla ilmestyen kuin tyhjästä loivan mutkan takaa ja kadoten lähes yhtä nopeasti, joskin sen 16 vaunua kestivät hetken mennä ohi. Otin ensimmäisen saapuvan Hikari Shinkansenin kohti Tokiota alle.

Matkalla vilkaisin opaskirjassa ollutta Tokion metrokarttaa jossa myös Yamanote linja näkyy. Tajusin että pysähdys ennen pääteasemaa, Shinagawa, on myös Yamanote linjan pysäkki. Säästyi taas noin viisitoista minuuttia aikaa kun vaihdoin tässä kohti Ikebukuroa. Hotelli löytyi samoilta kulmilta kuin kaikki muutkin joissa olen tuolla aiemmin yöpynyt. Kyseessä olikin aavistuksen karumpi businesshotel, huone oli kellarikerroksessa. Tämä muistutti kovasti monista Dublinissa näkemistäni kämpistä eli tuntui varsin kotoisalta joten ei ongelmaa kun hintakin oli sopiva. Illallista etsin Tokio-passi kirjan opastuksella ja löysin helposti Izakayan nimeltään Yoronotaki. Tilasin listalta jotain mitä tunsin ja jotain ihan vaan kuvan perusteella. Iso olut (0.68l) alkuun ja tilasin edamame soijapavut, hiukan perunoita, sekä jonkinlaisia nuggetteja joita oli lautasella viisi. Friteeraus päällä jälleen eli ei mitään tietoa mitä sisällä. Mukana oli dippi joka nähtävästi koostui majoneesista ja keitetyn kananmunan paloista. Maistoin ja nuggetti oli kyllä hyvä mutta en edelleenkään osannut sanoa mitä se sisälsi. Edamame pavut maistuivat jostain syystä paremmilta kuin mitä olin aikaisemmin syönyt. Ehkä aloin päästä makuun tai sitten olivat vain aavistuksen kypsempiä kuorien auetessa helposti. Etsiskelin päivällisen jälkeen hiukan sopivaa pubia mutta en oikein mieleistä löytänyt joten oli aika mennä nukkumaan.

Keskiviikko alkoi sateisesti, aivan kuten sääennuste oli ennustanut. Katsoin vielä päivityksen ennusteeseen ja sade oli iltaa kohti vain yltymään päin. Oli siis sopiva päivä mennä töllistelemään akvaariota Yokohamassa jonka olin eilen hyvässä säässä jättänyt väliin. Pari paikallisjunaa ja kuljettajaton automaattinen seaside line metro ja olin perillä Hakkejima sea paradisen luona. Asemalta oli pikku kävely ulkoilmassa paikan sisäänkäynnille joten gore-tex takin huppu niskaan ja kävelin. Takki toimi kuten kuuluu enkä kastunut. Ostin lipun vain aqua museum osastolle koska kalliimpi lippu huvipuistoon olisi aivan turha tuolla kelillä. Kierros alkoi muutamasta hylkeestä ja sitten seuraavassa altaassa pulikoikin valtava mursu syöksyhampaineen. Välissä oli suuren määrän pingviinejä sisältänyt allas, sitten omassa osastossaan jopa jääkarhu. Korkean lasiseinän takana uiskennellut 50000 sardiinin parvi oli oikein vaikuttava. Kierros jatkui hiukan pienemmillä kaloilla ja meduusoja sekä korallejakin löytyi. Tässä sai hyvin pari tuntia kulumaan. Oli luultavasti paras samantyyppisistä akvaarioista mitä olen muutaman nähnyt.

Kierroksen tehtyäni kävelin sateessa takaisin Seaside linjan asemalle hädin tuskin löytäen tietä ulos alueelta koska uloskäynti tietenkin oli aivan eri kohdassa kuin sisäänkäynti. Otin Yokohaman asemalla tällä kertaa junan Shin-Yokohaman asemalle ja sieltä Shinkansenin Tokyon asemalle. Tavoitteena oli löytää tietty vaatekauppa Ginzassa josta halusin etsiä t-paitoja. Otin metron yhden pysäkinvälin kyseiselle asemalle kun kerran ulkona satoi rankasti. Perillä kesti hetken etsiä oikeaa uloskäyntiä maan alla. Kävin syömässä lounasta tässä välissä ja kohdalle ensin osui saksalaistyylinen bier hall jossa menu oli englanniksi mutta tilasin silti jotain mistä en ollut aivan varma mitä lienee. Jotakin kypsennettyä ja pitkänomaisia ohuehkoja elementtejä se sisälsi kun pöytään tuotiin. Söin pois ja tuntui uppoavan joten nälkä lähti taas kerran.

Löysin oikean uloskäynnin ja kävelin sateessa 100 metriä etsimäni kaupan luo. Kaipaamani t-paidat löytyivät 11. kerroksesta ja harmi kyllä valikoima ei ollut aivan yhtä hyvä kuin ensikäynnilläni 6 vuotta aikaisemmin, tosin liikkeen ollessa silloin eri paikassa samassa kaupungissa. Aikani tutkin valikoimaa ja muutama hyvä löytyi kuitenkin. Kolme erilaista siis ostoon ja XL kokoa tällä kertaa kaikkien muiden ollessa liian lyhyitä. Otin metron seuraavaksi Shibuyaan ja ensin pidin sadetta happy hourin aikaan Irkkupubissa. Sitten katselin ja ihmettelin neonvalojen määrää. Kohdalle osui parikin käytettyjen levyjen kauppaa joissa etsin tiettyjä levyjä niitä löytämättä. Sade onneksi ehti loppua sillä aikaa ja lahdin takaisin hotellille. Illallisaika olikin siinä vaiheessa käsillä ja löysin parin korttelin päästä hotellilta Agalico nimisen kaakkois-aasialaisen ruokala-juottolan. Tilasin pad thain joka oli oikein hyvä kunhan laittoi chilit itse sekaan. Hotelli oli bookattu vain yön yli joten aamulla pitäisi päättää minne seuraavaksi menen.

---

Photos

IMG_2509
Yokohama

IMG_2517
Chinatown in Yokohama

IMG_2519
Jazz Club

IMG_2525
Tip of Mt. Fuji just visible

IMG_2533
Lake Ashinoko

IMG_2542
Smoke rising from the ground

IMG_2550
Ice bear!

IMG_2553
Walrus, very big one

IMG_2569
Penguins

IMG_2574
School of Sardines

IMG_2506
Yokohama Cosmo World