Loma Japanissa part 5


Advertisement
Japan's flag
Asia » Japan » Aichi » Nagoya
March 8th 2014
Published: March 19th 2014
Edit Blog Post

IMG_2598IMG_2598IMG_2598

Mt Fuji seen from Shinkansen
Torstai-aamuna kaivoin kartan ja opaskirjan esiin arpoen matkan suuntaa seuraavaksi. Harkitsin Kanazawaa mutta säätiedot paikassa näyttivät melko surkeilta. Kyoto olisi yksi vaihtoehto vaikka kerran aikaisemmin lyhyesti olinkin siellä käynyt. Shikokun saarelle en ollut vielä ehtinyt joten päätin matkustaa Takamatsuun. Matkan varrella olisi toki vielä mahdollista muuttaa mieltä. Pakkasin tavarani ihmetellen mahtuvatko eilen ostamani paidat vielä samaan 28 litran reppuuni mutta ihme kyllä kaikki edelleen sopi.

Valuuttaa oli tarve vaihtaa lisää ja halusin myös vielä käydä yhdessä levykaupassa joten otin junan Shibuyaan. Pankin valuutanvaihtotiski oli juuri avautunut joten tässä ei mennyt aikaa hukkaan. Kurssi oli paras tähän mennessä reissua, eurolla sai 136.67 jeniä. Levykauppa näkyi jo kaukaa, kyseessä oli mahdollisesti Japanin, ehkä koko maailman suurin Tower Recordsin myymälä. Nyt löysin kaikki kolme levyä joita vielä etsin. Hinta oli kohtuullinen joten ostoon. Sain nämäkin mahtumaan melko täyteen reppuuni.

Jatkoin Yamanote junalla Shinagawan asemalle miettien taasko alkaa nukuttaa luotijunassa. Ostin lounasta mukaan, sitten laiturille ihmettelemään mitä junia on lähdössä ja mihin aikaan. Kodama juna 5 min kuluttua mutta Hikari super express 10 min kuluttua joka sopi paremmin, koska tiesin että Kodama matkalla kuitenkin ohitetaan. Vaunussa 1 oli hyvin tilaa ja söin lounaaksi ostamani lohileivän. Ensimmäinen etappi siis Hikari junan pääteasemalle
IMG_2604IMG_2604IMG_2604

Takamatsu Castle in Tamamo Park
Osakaan ja siellä vaihto seuraavaan. Kirjoitin blogia ja katsoin maisemia. Fuji vuoren huippu oli jälleen pilvien peittämä vaikka keli muuten kirkas olikin. Sain kuitenkin otettua jonkinlaisen kuvan vuoresta. Sitten alkoi nukuttaa kuten ennakoin. Nagoyan ja Kyoton välissä torkuinkin hiukan mutta sitten sain itseni taas hereille ennen Osakaan saapumista.

Perillä Osakassa katsoin seuraavia lähteviä junia ja 20 minuutin päästä lahti Sakura joka ei ennen Okayamaa turhaan pysähdellyt kuin Kobessa matkan varrella. Parasta siis olisi pysytellä hereillä koska juna jatkaisi aina Kagoshimaan, joten ostin evääksi aisteja terävöittävän oluen. Okayaman asemalla taas katsomaan koska juna Takamatsuun lähtee ja odotusta oli siedettävat 20 min. Varasin paikkalipun joka jälleen osoittautui oikeaksi liikkeeksi, vaikka vain käytäväpaikka olikin vapaana, unreserved vaunujen ollessa melko täysiä. Nousin junaan ja vaunu olikin itse asiassa 1. luokan. Muissa ei ollut numeroituja paikkoja. Melkoinen silta kulki saarelta toiselle Japanin sisämeren yli jonka juna ylitti matkalla. Tämä viimeinen etappi oli vain hiukan alle tunnin joten perillä Takamatsussa olin kuudelta. Tokiosta Shinkansen asemalta noin viisi tuntia koko matkaan odotuksineen, melko nopeaa sanoisin.

Takamatsun aseman edessä oli turisti-info joka opaskirjani mukaan meni kiinni tasan kuudelta ja ovessa luki aivan samaa. Kello oli noin kolmea minuuttia yli kuuden kun sinne ehdin mutta
IMG_2607IMG_2607IMG_2607

Castle moat
ovi oli kuitenkin auki ja porukkaa sisällä. Marssin siis sisään ja en tiedä mitä toimituksia paikalliset siellä setvivät mutta sain kuitenkin palvelua. En oikeastaan muuta kaivannut kuin kaupungin kartan johon on merkitty nähtävyydet, mutta infon avulias setä vielä kysyi missä hotellissa majoitun. Kerroin etsiväni vasta majoitusta ja hän heti alkoi suositella, kuulemma omaa hotelliansa joten mahtoiko olla omistaja vai manageri. Raapusti huoneen hinnankin karttaan ja se oli hyvin kohtuullinen 5000 jeniä. Kävelin katsomaan paikkaa, tosin ensin hiukan katua väärään suuntaan löytäen paikan kuitenkin. Kysyin vastaanottotiskiltä vapaata huonetta ja taskulaskimeen naputeltiin näkyviin hinta 5250 jeniä. Pari euroa enemmän kuin infossa mainostettu joten kaivoin kartan esiin ja näytin raapustuksen. Respa ilmeisesti tunnisti pomonsa kuittauksen ja hinta tippui saman tien tuohon tasan viiteen tonniin. Huone olikin sitten erittäin asiallinen, ei kellarissa vaan kolmannessa kerroksessa. Hinta ja laatu kohtasivat erittäin hyvin heti kun oltiin hiukan Tokiota pienemmässä kaupungissa.

Kun lähdin ulos illallista etsimään, hotellin neuvonut herra olikin vastaanotossa paperitöiden kimpussa. Kävelin alueelle josta turistiesitteen mukaan ravintoloita löytyisi. Matkan varrella oli melkoisen kokoinen shopping arcade eli katettuja kävelykatuja varmasti usean kilometrin verran. Etsin paikkaa jonka tarjoaman menun käsitän kuvista tai sitten englanninkielistä ruokalistaa. Jälkimmäinen toteutui ja menusta löytyi Shodoshima Island Hashed Beef -annos.
IMG_2626IMG_2626IMG_2626

Ritsurin Park
Se sisälsi lihasuikaleita, sipulia ja oikein hyvän kastikkeen sekä riisiä ja salaatin. Maistui erittäin hyvin. Ruokailtuani lähdin etsimään pubia jossa kumota pari tuoppia. Ensimmäinen lupaavan näköinen ei oikein toiminut. Menin sisään ja asiakkaita ei ollut, tiskin takana kuitenkin nainen hoitamassa baaria. Katselin ettei oluthanoja näy mutta pullotavarakin olisi käynyt. Baarimikko jotain kovasti yritti selittää mutta en yhtään mitään ymmärtänyt. Hänkään ei tainnut ymmärtää että olisin vain juotavaa ollut vailla. Tilanne ei edennyt tuosta mihinkään joten kohteliaasti poistuin.

Jatkoin pubin etsintää ja seuraava yritys paikkaan jonka kyltissä luki public bar. Se tuskin oli ainakaan yksityisklubi. Portaita pitkin toiseen kerrokseen ja nyt näytti aavistuksen paremmalta. Tyypillinen pieni Japanilainen pubi jossa baaritiski ja sillä jakkaroita, tai tässä tapauksessa normaaleja tuoleja joten istahdin yhdelle ja tuttuun tapaan ensin tuli kuuma pyyhe ja menu jossa oli ainakin brand namet ymmärtämilläni kirjaimilla. Hanaoluen toki olisin osannut tilata muutenkin ja sellaiseen alkuun päädyinkin. Baarimikko oli tällä kertaa nuorta sorttia verrattuna Nagasakin valkopartaiseen. Olin ainoa asiakas tässä vaiheessa iltaa ja jutustelin baarimikon kanssa sikäli kun yhteistä kieltä löytyi. Hän kertoi ikänsä joka oli 24 vuotta. Esittelin kuvia kamerastani ja ne kiinnostivat kyllä. Minulta kysyttiin halukkuutta laulaa karaokea mutta eihän sitä nyt aivan ilman yleisöä. Ymmärsin kuitenkin
IMG_2633IMG_2633IMG_2633

Japanese Apricot, or Plum trees
että laitteet löytyvät. Sitten paikalle ilmestyi toinenkin asiakas. Paikallinen elämäntaiteilija jolla oli oma nimikoitu pullo baarin hyllyssä ja baarimikko sen lukuisten nimilapuilla varustettujen joukosta kaivoi. Heppu puhui englantia ainakin rohkeammin kuin moni muu vaikka aivan suvereenia ei tuon vieraan kielen hallinta tässäkään tapauksessa ollut. Se ei haitannut vaan juttua kyllä riitti. Karaokelaitteetkin sitten kaivettiin esiin ja hän aloitti länsimaisilla rock-balladeilla. Kolmaskin asiakas tuli pubiin. Tällä kertaa naisihminen joka ei englantia kyllä puhunut sanaakaan mutta saimme kuitenkin itsemme puolin ja toisin esiteltyä. Hän lauloi hiukan Madonnaa ääntäen sanat kyllä aivan oikein vaikka kieltä ei puhunut. Rohkenin valita vihdoin itsellenikin biisin. Alkuun Billy Joelia ja suosiota tuli joko kohteliaisuudesta tai arvostuksesta. Ilta jatkui vielä Stingin, Beatlesin ja Cheap Trickin kautta Oasikseen ja venyi jopa pikkutunneille. Paikalliset ovat erittäin kompetentteja karaoken laulannassa joten parastaan sai tosiaan yrittää. Tässä oli vihdoin vastaava pubikokemus kuin mihin ensimmäisellä Japanin käynnilläni olin törmännyt.

Aamulla kirjauduin ulos hotellista ja vein reppuni jälleen säilytyslokeroon asemalle. Lounaspaikaksi olisi kelvannut jokin Udon noodeleita tarjonnut paikka mutta en nälissäni sellaista löytänyt ja tyydyin Tonkatsu setin syömiseen. Jatkoin aikaisen lounaan syötyäni rauniolinnan puistoon jossa itse linnaan ei päässyt sisään mutta esittely paikasta oli varsin kattava. Säätila oli aurinkoinen joten oli oikein mukavaa käyskennellä tässäkin puistossa. Jatkoin matkaa kävellen pari kilometriä kuuluisaan Ritsurin Park puutarhaan. Matkan varrella sitten tulikin useampi Udon ruokala ohitettua mutta lounas tosiaan oli jo syöty. Saavuin puutarhan itäiselle sisäänkäynnille ja sisäänpääsy maksoi siedettävät 300 jeniä. Puutarha olikin oikein hieno paikka, varmasti vielä hienompi silloin kun ruoho vihertää ja lehti on puissa, mutta toimi kevättalvenkin asussaan. Ikivihreää havupuuta tosin löytyi paljon joten värimaailma ei ollut pelkästään harmaanruskea. Japanilaiset luumupuut, tai kenties aprikoosi asian jäätyä hiukan hämärän peittoon kumpi koska molempia nimiä käytettiin, olivat jo kovasti tekemässä kukkaa. Hedelmäsato valmistuisikin jo kesäkuussa ja opaskyltit kertoivat siitä tehtävän luumuviiniä. Kukinta oli erittäin kaunista, kun nyt en Sakuran eli kirsikan kukinnan aikaan sattunut paikalla olemaan. Aikani puutarhaa kierrettyäni ja paljon kuvia napsittuani kävelin takaisin juna-asemalle ja noudin reppuni lokerosta, jatkaen lipputoimistoon bookkaamaan istumapaikkaa Okayamaan lähtevään Mariner junaan. Seuraavan lähtöön oli vain kymmenisen minuuttia joten jatkoin suoraan laiturille ja astuin jälleen samanlaiseen ykkösluokan vaunuun.

Okayamassa vaihdoin hyvin sujuvasti Shinkanseniin kun Sakura kohti Osakaa oli muutaman minuutin päästä lähdössä. Matkalla Osakaan ei pysähdytty taaskaan kuin Shin-Koben asemalla joten kaikkiaan tähän etappiin ei kauaa aikaa kulunut. Shin-Osakan asemalla oli aavistuksen pitempi odotus seuraavaa Hikari junaa kohti Tokiota odottaessa mutta vain noin viisitoista minuuttia kuitenkin.
IMG_2638IMG_2638IMG_2638

In Ritsurin Park, Takamatsu
Jatkoin matkaa ja taas torkahdin hetken Kyoton aseman jälkeen. Kohde jonne olin matkalla oli jälleen Nagoya, koska ystäväni siellä olisivat viikonlopun vapaalla. Nagoyassa ei pahemmin turistinähtävyyksiä ole mutta loistava seura ja paikallistuntemus on aika lyömätön yhdistelmä. Löysin omin avuin ystävieni uudelle asunnolle pienen metromatkan jälkeen vaikka kiersinkin hiukan erikoispitkää reittiä metroasemalta poistuttuani.

Lähdimme illalliselle ensin lihakepakoita tarjoavaan paikkaan, ja jatkoimme meksikolaisen baarin kautta vielä haukkaamaan kiinalaisia dumplingeja. Paikallinen tuttavani joka oli mukana kierroksella, tulkkasi parin illan takaisen Izakayan kuittia, kun halusin selvittää mitä nuo uppopaistetut nuggetit olivat, ja valkeni että ne koostuivat ostereista! Matkan varrella ennen tukikohtaan saapumista löysimme vielä yhden pubin läheltä uutta asuntoa ja viereinen pöytäseurue oli heti hyvin kiinnostunut mistä olimme. Yksi heistä osoittautui Hanshin Tigers baseball joukkueen pelaajaksi.

Lauantaina halusin vielä hiukan shoppailla joten suunnistimme Osu Kannonin ostosalueelle jossa ensin pysähdys tuoksukaupassa tarjontaa vilkaisemassa ja mukaan tarttui L'Eau ParKenzo 1500 jeniin. Varsinainen ostokohde jota etsin oli sake kupit ja astiakauppa löytyikin. Sopivan näköistä tavaraa oli ja nopea vertailu viereiseen turistikauppaan paljasti hinnankin olevan kohtuullinen. Turistikaupassa oli huonompilaatuista tavaraa nelinkertaisella hinnalla. Astiakaupan yli 60v. tädit siis pääsivät pakkaamaan minulle neljä sakekuppia hyvään pakettiin. Halusin vielä löytää syömäpuikkoja ja Loft nimisen ketjun kaupassa niitä olikin
IMG_2639IMG_2639IMG_2639

Taking a break in Ritsurin Park
hyvä valikoima sopivaan hintaan.

Ostosten jälkeen ilta alkoikin lähestyä. Tuli siis aika lähteä päivälliselle ja vuorossa oli Yakiniku ravintola. Ystävieni asunnolta oli kohtalainen kävelymatka ja kun pariskunnan parempi puolisko meni edeltä fillarilla, pidin itse reipasta kävelyvauhtia yllä kaverini juostessa mukana. Olimme parahiksi pöytävarauksen aikaan paikalla. Yakiniku tarkoittaa lihanpaloja jotka kypsennetään pöydässä olevassa grillissä. Shabu shabuun verrattuna palat ovat paksumpia siivuja. Tilasimme kelpo lajitelman enimmäkseen naudanlihaa eri leikkeinä, mukana oli hiukan kanaakin. Liha oli erittäin hyvälaatuista joten ateria oli herkullinen. Jatkoimme ystäväni kanssa tapaamaan lisää paikallisia tuttuja. He istuivat iltaa hyvin perinteisessä Japanilaisessa Izakayassa. Maistelimme hiukan sakea, ensin kylmänä ja sitten kuumana. Siirryimme myöhemmin kohti yhden kolikon (500 yen) baaria mutta se oli aivan tupaten täynnä joten päädyimme Captain Istanbul nimiseen pubiin vieressä kun löysimme vapaan pöydän ja onneksi täälläkin juomat olivat samanhintaisia eli yhden kolikon per kappale. Taksi vei näppärästi kämpille kun olimme riittävän kauan iltaa istuneet.

Sunnuntai aamupäivällä tuli kohdalle suorastaan harvinaislaatuinen tilanne kun ystäväni olivat menossa vanhaa asuntoa luovuttamaan. Voisin turisteilla Nagoyassa hetken aivan itsekseni. Otin aluksi metron, kävellen tosin toiseksi lähimmälle metroasemalle ympäristöä tarkkaillen. Kohdalle osui mandoliinimuseo mutta se ei aivan noin aikaisin ollut vielä auki. Metrolla matkustin Fushimin asemalle kävellen sieltä Sakaeen
IMG_2646IMG_2646IMG_2646

Yakiniku
maamerkkejä seuraten. Paikallistin niin brittipubin, meksikolaisen baarin, kuin kiinalaisen dumpling paikankin. Sain tv-torninkin näkyviin ja jatkoin sitä ympäröivään puistoon. Aurinko paistoi joten istahdin puiston penkille ja kirin hiukan blogin kirjoituksessa. Käväisin läheisessä convenience storessa hakemassa limun ja takaisin puistoon tullessani minulta kohteliaasti tultiin kysymään suostuisinko valokuvaan. Kuvaaja oli ammattivalokuvaaja jonka avustajat pyysivät ohikulkevia ihmisiä potretteihin puistossa. Suostuin toki ja yksi kuva otettiin, sen jälkeen toinen jossa pitelin numerolappua. Kerroin nimeni ja email osoitteeni. Puiston päädyssä oli bändejä soittamassa ja ensimmäinen kuulemani oli varsin huono mutta toinen taas melko hyvä. Ystävani selvisivät asunnon luovutuksesta ja omin pain turisteilu sai hetkeksi riittää. Menimme suht myöhäiselle lounaalle Pepper Lunch nimisen ketjun pikaruokalaan. Annos oli kasattu kuumalle valurautapannulle ja ensin lihanpalaset käänneltiin itse kypsiksi ja lopuksi kastike päälle joita oli tarjolla kolmea erilaista. Oikein hyvää ja hyvin edullista.



Iltapäivä alkoi jo olla pitkällä joten tuli aika siirtyä astetta lähemmäksi lentokenttää maanantain lennon kohti kotia lähestyessä.Olin varannut hotellin Shin-Yokohaman aseman läheltä joten Nagoyasta Hikari Shinkansen alle ja kohti Shin-Yokohamaa. Löysin perillä hotellin helposti ja alkuperäinen ajatukseni oli mennä noodelimuseoon jossa syödä myös paivallista siellä mutta kirjauduttuani hotellille hädin tuskin jaksoin enää ulos ja löysin läheltä indonesialaisen ravintolan jossa soin Nasi Gorengin ja
IMG_2659IMG_2659IMG_2659

A good band playing at the park
sitten nukkumatti kutsuikin. Olin siis erittäin hyvin aikaeroon ehtinyt sopeutua tämän kahden viikon matkan aikana.



Maanantaiaamuna kirjauduin ulos hotellista tasan kello yhdeksän, kuten olin suunnitellutkin, ja käveltyäni asemalle otin klo 09:07 Shinkansenin Tokion asemalle. Tokion asemalla varasin paikkalipun JR NEX lentokenttäjunaan joka lähti noin vartin päästä. Ehdin ostaa sämpylän mukaan aamupalaksi ja syödä sen matkan aikana. Kentällä olin paria minuuttia ennen yhtätoista joten marginaalia jäi reilusti. Lento kohti Pariisia oli hyvin aikataulussaan ja tällä kertaa konetyyppi oli Airbus A380. Tähän mennessä kolmas yhtiö jonka kyseisellä konetyypillä olen lentänyt. Tilaa oli tuttuun tapaan varsin hyvin turistiluokassakin. Aivan Singapore Airlinesin tasolle ei AF yllä mutta samppanjaa löytyi jälleen aperitiiviksi ja näyttö turistiluokan penkissä oli hiukan totuttua suurempi vaikka kuvasuhteeltaan vain 4:3. Lähtömaassa kun oli päivä niin minua ei juuri nukuttanut. Katselin elokuvat Duck Soup, Delivery Man, Now You See Me, ja Wolverine. Turbulenssia oli aivan minimaalisesti aivan alkumatkasta mutta loppu hyvin tasaista. Pariisin kentällä Cityjetin kone oli tällä kertaa onneksi terminaalin luona eikä bussikyydin päässä. Tällä lennolla jo nukutti. Kotona olin 20 tuntia hotellilta lähdön jälkeen.



Budjetti paikan päällä oli suunnilleen 100 euroa /vuorokausi sisältäen junamatkat. Hotelleja löytyi useimmiten 40 euroon /yö. Junamatkustusta varten olin hankkinut Japan Rail Passin ennen lähtöä. Kolmen viikon passi maksoi toimituskuluineen 412 euroa. Kahden viikon passi on noin sata euroa halvempi mutta oma matkani kesti 17 päivää kohteessa ja tarvitsin junaa niin alussa kuin lopussakin. Laskin myöhemmin paljonko kaikki toteutuneet junamatkat olisivat maksaneet jos olisin ne yksittäisinä lippuina paikan päällä ostanut, ja summa olisi ollut 1030 euroa. Säästö oli Rail Passilla siis melkoinen.

Advertisement



Tot: 0.284s; Tpl: 0.013s; cc: 10; qc: 53; dbt: 0.0726s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1; ; mem: 1.2mb