Loma Japanissa part 2

---

Tiistaina heräsin vasta yhdeksän jälkeen eli tuli nukuttua yli 10h vaihteeksi. Nopea vilkaisu opaskirjaani sekä turisti-infon karttaan ja päivän suunnitelma oli selkeä. Otin raitiovaunun kohti satamaa ja siellä kävelin lauttaan joka juuri oli lähdössä Sakurajiman tulivuorisaarelle. Nyt kun oli valoisaa, rannasta näkyi tummaa savua puskeva tulivuori. Lauttamatka ei ollut pitkä ja perillä nappasin opaskartan mukaani. Kartassa näkyi taukopaikka matkalla kohti Yunohiran näköalapaikkaa, joten kävelin ensin sinne lounaalle. Ruoan tilaaminen toimi automaatista, ja vaikka en mitään kirjoituksesta ymmärtänyt, kuvien perusteella löysin mielenkiintoisen annoksen. Automaatista löytyi oikea nappi hinnan perusteella, kun hyväksi onneksi mikään muu menussa ei ollut tarkalleen samanhintaista. Lounas sisälsi friteeratun porsaankyljyksen, riisiä, salaattia, ja kaikenlaista muuta jota en varsinaisesti tunnistanut (opaslehdykkä selvitti myöhemmin että mukana oli paikallinen erikoisuus Gane Tempura, perunasta ja vihanneksista muotoiltu ravun näköinen paistos) mutta hyvää oli. Jälkiruoka oli sitruuna (tai jokin muu keltainen hedelmä) hyytelö. Tämä oli loistava lounas alle seitsemän euron.

Jatkoin kävelyä ja lämpötila alkoikin olla sitä luokkaa että takki piti ottaa pois. Löysin tienhaaran näköalapaikalle ja kyltti kertoi matkaa sinne olevan 7km. Nousua olisi n. 300 metriä. Ylämäkeen arvioin tuohon kuluvan n. 1h 30min. Aurinko paistoi, joskin oli hiukan usvaista ja tulivuoresta nousi vaihteeksi valkoisempaa savua. Pientä hikoilua matkalla ja saavutin näköalapaikan arvioimassani ajassa. Itse tulivuoresta näkymä ei ollut erityinen, mutta kaupunkiin pain parempi. Ei aivan huono mutta tämä ei pärjännyt aikaisemmille tulivuorikokemuksilleni Guatemalassa ja Indonesiassa. Kävelin alas eri reittiä joten tuli sopiva kiertomatka. Alhaalla jatkoin taas satamaan ja otin lautan takaisin. Tajusin matkalla että nyt en olekaan haukotellut vaikka kello on jo neljä joten jetlag vaikutti olevan tiessään. Agendassa seurasi kävely Shiroyaman näköalapaikalle kaupungin puolella ja nousua oli reilu sata metriä, itse tie huipulle kierteli n. 1.4 km. Odottelin ylhäällä auringon laskua kaupungin valojen kuvaamiseksi. Kukkulalla näytti asuatavan musta kissa joka ei polulta liikahtanut vaikka ihmiset melkein kävelivät päälle. Illan tullen viileni joten oli paikallaan laittaa takki päälle jälleen.

Kävelin hotelille siistiytymään ja sen jälkeen lähdin etsimään illallispaikkaa. Takki päällä meinasi taas tulla suorastaan kuuma kävellessä, ehkä siksi kun kävelin melkoisen lenkin. Aikani käveltyäni löysin vihdoinkin kiinnostavan ravintolan. Kyseessä oli pihviravintola ja tilasin fileen joka olikin todella hyvä. Välineinä vain puikot mutta pihvi oli sopivasti paloiteltu joten ei ongelmaa. Vaikutti kalliihkolta mutta tarkemmin ajatellen Eurooppalaiseen referenssiin verrattuna suorastaan edullinen. 30 euroa filee pihvistä, lisukkeina salaatti, keitto, riisiä, ja vielä jälkiruoka, sekä yksi iso olut. Jos pihvi oli suussa sulava, ei olut valitettavasti yltänyt samalle tasolle. Varsin vetistä ja toi Heinekenin mieleen vaikka ei sitä ollutkaan. Hanassa näkynyt logo ei ollut tuttu joten tuskin mikään suurista paikallisistakaan.

Aamulla oli aika siirtyä toisiin maisemiin. Otin luotijunan suuntana Nagasaki, joka edellytti yhtä junan vaihtoa matkalla. Nyt ei luultavasti ollut kyse jetlagista mutta junassa, bussissa tai lentokoneessa istuessa kirjoittajaanne vain nukuttaa. Vaivoin pysyttelin hereillä ja onneksi vaihtopysäkkinikin lähestyi. En ole aivan varma pysähtyikö juna siinä missä suunnittelin vaihtaa vai torkahdinko tosiaan hetkeksi. Hakata kuitenkin oli seuraava asema, joka sopi junan vaihtoon aivan yhtä hyvin. Keli oli lähtiessä pilvinen ja Hakatassa hiukan satoikin mutta asemalaturit olivat toki katettu. Asemalla kävin varaamassa paikkalipun Kamome limited express junaan, joka osoittautui hyväksi vedoksi koska laiturilla oli melkoinen ryysis unreserved vaunuihin.

Kahden tunnin kuluttua juna saapui sateiseen Nagasakiin. Vettä ei tosin kovin paljoa ripotellut joten Gore-Tex takin vetoketju kiinni ja hotellia etsimään. Löysin helposti kartasta etukäteen katsomani kohteen mutta se oli täynnä joten toista lähellä olevaa katsomaan. Vapaa huone löytyi vaikka hinta olikin hiukan tavoitetta korkeampi. Pari edellistä hotelliyötä taas olivat olleet selvästi alle budjetoidun joten ei vaikutusta kokonaisbudjettiin. Check-in aika alkoi vasta klo 16 joten jätin matkatavarani hotellille ja lähdin ympäristöä ihmettelemään. Heti ensimmäisellä sivukadulla näkyi olutmerkin mainos joka oli ravintolan joka oli vielä suljettu, mutta vieressä oli kahvila joka tarkemmalla katselmuksella olikin itse asiassa baari joten ei muuta kuin sisään. Melko pieni kuppila jossa oli baaritiski ja pari pöytää. Istahdin baaritiskille ja tilasin valkopartaiselta konkaribaarimikolta oluen. Menua ei ollut joten hetken jännitin mitä mahtaa tiskille tulla. Jääkaapista löytyi vihreässä pullossa oleva Heartland joka on Kirin breweryn tuote. Oikein mainio lager olut, edellisillan vetisen laadun maku jäi taakse. Baaritiskin takana oli paljon matkaajien kirjoittamia terveisiä joten en tosiaankaan ollut ensimmäinen baarin löytänyt länkkäri joka ei liene ihme koska ulkopuolella ymmärrettävin kirjaimin mainostettiin juomia löytyvän. Kello löi neljä joten kirjauduin hotelliin ja tutkin hiukan lisää kaupungin turistikarttaa. Illan suunnitelma oli mennä näköalapaikalle Mount Inasalle katsomaan kaupungin valoja ja sen jälkeen päivälliselle. Tarkistin sähköpostini hotellin aulassa olevalla koneella sekä vilkaisin olisiko wikitravelissa mitään relevanttia tietoa kaupungista. Eipä juuri ollut ja illan hämärä alkoi lähestyä joten otin raitiovaunun lähemmäs Inasa kukkulalle johtavan köysiradan alkua. Kävely sillan yli ja köysiradan alku löytyi melko helposti. Ostin lipun ja kassa kertoi seuraavan lähdön olevan viiden minuutin päästä. Hetki odottelua siis mutta ennen kuin tuo lähtö piti tapahtua, henkilökunta tuli selittämään että köysiradalle pitääkin tehdä nyt tarkistus ja tämä lähtö on peruttu. Lisää odottelua siis ja 10 min päästä ilmoitettiin että köysiradan kulku oli siltä päivältä ohi ja kassalta saisi rahat takaisin. Tulipa rikottua 5000 jenin seteli pienemmiksi, mutta muuten hukkareissu. Kävelin takaisin raitiovaunupysäkille ja lahdin etsimään illallispaikkaa. Dejima wharf vaikutti potentiaaliselta alueelta joten sinne, ja ravintoloiden rivistöstä valitsin randomilla yhden. Menussa kuvat mutta ei ymmärtämääni kieltä joten laitoin sopivan näköisen set menun tilaukseen. Hiukan samantapainen annos kuin edellispäivän lounas, mutta tällä kertaa friteerattu elementti oli kalaa. Maistui oikein hyvin. Ulkona sade oli yltynyt melkoisesti joten en lähtenyt etsimään pubeja vaan menin hotellille kuivattelemaan kamppeita ja ajoissa nukkumaan.

Torstaiaamuna pääsin suhteellisen ajoissa ylös ja kävin aulan nettikoneilla tutkimassa säätietoja. Nagasakissa sade oli ohi ja tiedossa pilvistä mutta kuivaa keliä. Paatin siis viipyä kaupungissa vielä toisen päivän ja katselin netistä halvemman hotellin. Edullinen huone löytyi viereisestä Chisun Grand hotellista josta en arvannut eilen kysyä. Varasin huoneen ja pakkasin kamani kaikessa rauhassa. Sitten kävelin korttelin päähän samalla kadulla kirjautumaan uuteen hotelliin. Huone tietenkään ei ollut noin aikaisin valmis joten jätin vain reppuni säilytykseen ja lähdin turisteilemaan kaupungille.

Aloitin kävelemällä joelle jota ylitti useita vanhoja kivisiltoja. Spectacle bridge oli nimensä mukaisesti kuin kakkulat veden pinnan heijastuksineen. Otin raitiovaunun kohti Glover Garden nimistä paikkaa tämä on mäen päällä oleva länsimaisten talojen alue. Nimi tulee hepulta joka esitteli paljon länsimaista kulttuuria Japaniin aikoinaan. Portaita ylös vaikka hissikin olisi löytynyt ja näkymä kaupungista oli mainio. Kiertelin talot läpi joissa ei nyt mitään perin ihmeellistä ollut länsimaisille silmille. Aikani ihmeteltyäni tulin taas alas mäeltä portaita pitkin ja suunnistin Chinatowniin lounasta etsimään. Valitsin satunnaisen ravintolan ja ihan kelvollinen oli fried rice jonka soin. Kävelin seuraavaksi Dejiman saarelle joka on vanha Hollantilaisten kauppasatama. Ei saari enää kun merta on ympäriltä täytetty mutta muuten hyvin restauroitu. Tuolta saarelta siis ei ollut aikoinaan asiaa suljettuun Japanin valtakuntaan lainkaan vaikka ihan lähietäisyydellä oltiinkin. Hotellihuoneen valmistumiseen oli jälleen hetki joten kävin yhdellä oluella hyväksi havaitussa kahvila-pubissa aivan kulman takana hotellin sisäänkäynnistä. Huone kahdeksannessa kerroksessa ja sitten olikin loistava tilaisuus päiväunille joten 45 min tehokasta unta kaaliin.

...jatkuu...

---

Photos

IMG_2309
Sakurajima pushing dark smoke

IMG_2369
Seen from Shiroyama lookout point

IMG_2374
Kamome Express train

IMG_2414
A nice pub

IMG_2399
Nagasaki seen from Glover garden

IMG_2412
Dejima Island

IMG_2382
Spectacles bridge

IMG_2315
Now fairly light smoke

IMG_2319
On the way up