Advertisement
Published: December 14th 2008
Edit Blog Post
Balilta lahdettyamme matkasimme koko yon. Pieni bussi oli ihan hyvin ilmastoitu ja penkit sai mukavasti vaakatasoon. Tyyny ja huopa kuuluivat myos pakettiin, samoin vesi ja pieni suklaaleivos seka myohainen illallinen joskus iltakymmenen aikaan. Mun ja Annan valissa istu “rastatukka”, mukava poika, ja siita syysta meidan valissa, koska keskimmaisen penkin kallistus ei toiminut ja herrasmiehena han tarjoutu istuun siina. Ja niin me saatiin ihan kohtuullisesti nukuttua n. kolmeen asti aamulla, jolloin saavuimme Propolingoon. Bussin oli tarkotus jattaa meidat siella bussiasemalle, josta oltais sit otettu minibussi ylos Bromo-tulivuoren liepeille. No, ihan niin se ei tietenkaan mennyt. Kommittiin ihan popperoisina bussista, ja kyseltiin onko tama nyt se bussiasema, johon kaikki vakuutteli, etta on. Vaikka ei edes ollut, vaan olipahan vaan matkatoimisto. Bussi jatko matkaa ja me alettiin keskustella jatkokuljetuksista Bromolle taikinanaamaisen huijarin kanssa. Vaannettiin aika kauan, koska se suorastaan ryovas meidat kuljetuksen hinnalla ja tiedettiin se. Mutta oltiin niin vasyneita ja huonovointisia, etta lopulta vaan haluttiin eroon siita allottavasta tihrusilmaisesta taikinanaamasta, ja nopein keino naytti siihen aikaan yosta olevan vaan hyvaksya sen kyyti. Arsytti kylla.
Taikinanaaman mukaan meidan kuljetus maksoi siksi niin paljon, koska se oli vaan mua ja Annaa varten. Jotenkin ei jaksettu enaa yllattya siita, etta kyyti tayttyi myos paikallisista ihmisista
ja mita erilaisimmista nyssakoista ja sakeista . Reilu puolitoista tuntia jyrrytettiin n. 2000m korkeuteen. Moottori oli mun varpaiden alla ja poltti varvastossujen pohjan lapikin, sen verran lampeni siina noustessa. Tuntui suuremmoiselta kallistaa vihdoin puoli seitseman aikaan aamulla paa tyynyyn. Sina paivana ei ihmeita tehty. Vahan kaveltiin ihmettelemassa vuoristokylaa ja syomassa banaanisuklaapannukakkua. Sit aikasin nukkuun, koska aiottiin lahtea katsomaan auringonnousua tulivuorelle.
Kaikki oli varotellu meita vuoriston kylmyydesta ja opaskirjankin mukaan aikasin aamulla saattaa olla vaan pari astetta. Me oltiin varauduttu ihan kunnolla. Ostettu pipoja, hanskoja ja huiveja ja vuokrattu rupuset toppatakitkin. Aamulla herattiin kolmelta ja kasattiin kerroksia paalle. Sillon se lampo tuntu ihan mukavalta, mutta paivan valjettua sai kuoriutua ihan urakalla. Jeeppi kuljetti meidat ja pari muuta turistia hurjia vuoristoteita ensin 2706m korkeuteen tulivuoren huipulle ihasteleen nakymia. Auringonnousun saatto paatella paivan valkenemisesta, muuten oli melkosen pilvista ja sumuista. Kuvatkin jai aika mitaansanomattomiksi todellisiin maisemiin nahden. Sit lasketeltiin taas alas korvat lukossa ja kaahattiin laavakenttien halki Bromo-tulivuoren luo. Useimmat taivalsi matkan “parkkipaikalta” vuoren juurelle hevosella, mutta nama sissit paatti kavella ja kiiveta aivan itsekseen. Hevosmiehet oli vahan ihmeissaan.. Ensin noustiin ehka vajaa 400m ja lopuksi kavuttiin 253 porrasta, jotta paastiin keikkumaan ihan kraaterin reunalle. Kraaterin pohjalta nousi koko ajan rikin tuoksusta
hoyrya, mutta muuten se oli ihan kiltisti. Aika metkaa oli kiipeilla sellasissa maisemissa. Kaukaa nahtiin n. 15 minuutin valein purkautuvan 3676m korkean Semeru-tulivuoren savuavan, siella se purkautui, mutta onneksi kaukana meista.
Aamupalan jalkeen pakkauduttiin minibussiin. Edessa oli koko paivan matka kohti Yogyakarta-nimista kaupunkia. Englantilaisella Davella oli sama matka, hauska saada matkaseuraa. Taalla Yogyakartassa ollaan nyt neljatta paivaa. Ihan kiva, mutta ei mitenkaan erikoinen kaupunki. Perjantaina vietettiin temppelipaivaa ja herattiin taas aikaisin katsomaan n. 1200 vuotta vanhaa buddhalaistemppelia, Borobuduria. Melkosen suuri kivitemppeli, 118m x 118m ja mielettomasti upeita kaiverruksia. Siella kaytavia pitkin kavellessa vaipui miellyttavaan ajattomaan tunnelmaan. Oli rauhallista ja tuoksui hyvalle, ikivanhat kivet hohkasivat lampoa. Vahan aamupalaa ja sit jatkettiin matkaa kohti Prambanan-temppelia. Se koostui useammasta pienemmasta temppelista, ja siella oli restaurointi kaynnissa, koska 3 vuotta sitten se vaurioitui pahoin maanjaristyksessa. Siella ei loytanyt ihan sita samaa tunnelmaa kuin Borobudurissa, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen paikka.
Meidan kanssa samalla temppelireissulla oli eglantilainen Dave, toinen enkkupoika ja ranskalaistytto. Aika paljon hengattiin niitten kanssa ja reissun paatteeks mentiin yhdessa syomaan. Hauska jakaa reissutarinoita ja kokemuksia erilaisista paikoista ja maista. Saatiin joitakin hyvia neuvoja ja vinkkeja toisilta.
Taalla varsinaisessa cityssa ollaan kayty joitakin nahtavyyksia katsomassa, ei mitaan kauheen erityista kuitenkaan. Ja
sit ollaan shoppailtu 😊 Saa nahda pitaako lahettaa osa ostoksista etukateen Suomeen, kun ei jaksa raahata... Ollaan myos tapeltu tietokoneiden kanssa, koska ne on kasittamattoman vastahakoisia lataileen meidan kuvia blogiin. Nyt nayttaa onnistuvan, hip hurraa!!
Tanaan on viimeinen Yogyakarta paiva. Huomenna lennetaan Malukuun, joka on kaukana kaikesta. Viela ei oo ihan varmaa onnistutaanko paasemaan Banda-saarille jouluksi, koska sinne menee laiva ja lentokone vaan kerran viikossa. Ja jos selvitaan sinne, ei tiedeta milloin paastaan takaisin, koska paluumatkat voi varata vasta Bandalta 😊 Laiva ja lentokone ei edes valttamatta kulje ihan joka viikko, riippuu vahan saasta jne.. Sekin on vahan epavarmaa, onko siella nettia ja toimiiko puhelin, joten jos meista ei kuulu mitaan aikoihin, niin lekotellaan Banda-saaren lammossa ja siemaillaan kookosmaitoa suoraan pahkinasta tonttulakit paassa. Niin ja syodaan pipareita ja suklaata seka luetaan Joululehtea.
Miellyttavaa muuten odottaa joulua ilman minkaanlaista hassakkaa. Aidin tekema joulukalenteri pitaa mukavasti joulun mielessa (ja meidat oikeassa paivassa) ja valilla kuunnellaan joululauluja mp3-soittimella. Teille kaikille haluan toivottaa mukavaa joulun odotusta ja rauhallista joulun aikaa!
Advertisement
Tot: 0.098s; Tpl: 0.013s; cc: 13; qc: 50; dbt: 0.051s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Hanna R
non-member comment
Tervehdys täältä koti Suomesta. Jouluun enää 9 yötä. Tunnelma alkaa olla jo jouluinen. Joulukortit on kirjoitettu ja odottavat lähettämistä. Kiitos mukavista kirjoituksista. Kuten jo Annan blogissa totesin, on mukava seurata matkaanne täältä kotisohvalta. Toivottavasti näette Banda-saarilla oikeita Bandoja. :)Vai onkohan niitä siellä? jään jännityksellä odottamaan vastausta kysymykseen. Ehkä se selviää viimeistään ensi vuoden alkupuolella. :) Mukavaa matkaa, sekä hyvää ja rauhallista ja joulua! toivoopi: Hanelma Jyväskylästä