Advertisement
Published: April 1st 2009
Edit Blog Post
Olemme nyt Intian ainoassa suunnitellussa kaupungissa. Ranskalainen arkkitehti sai 1950-luvulla tehtavakseen luoda kaupungin lahes tyhjasta. Kaikesta huomaa, etta tama on viimeisen paalle suunniteltu kaupunki, mika on hyvin epaintialaista. Kadut ovat taalla pitkia leveita ja taysin suoria. Yleensahan kadut nayttavat kartoista kuin koukeroiselta kirjoitukselta, kuten Delhin kadut. Delhissa on jatkuvia umpikujia ja teita, jotka kiemurtelevat matomaisesti. Taalla taas kaupunki on jaettu tarkkoihin sektoreihin, ja kaupunginosat ovat nimeltaan sektori 18 ym. Kaikki sektorit ovat yhta suuria ja paakatujen jokainen risteys paattyy liikenneympyraan. Itse keskustan alueella toisella puolen ovat toimistot ja toisella kaupat. Ydinkeskustassa on hyvin levea kavelykatu, jonka molemmin puolin on sijoiteltu huippuhienoja ostoskeskuksia ja pienempia liikkeeita. Sielta loytyvat kaikki muotimerkit, kuten Esprit, Levis,Reebook ym. Paa-asiassa kaupat ovat trendikkaita vaatekauppoja, mutta myos tavintoloita loytyy jonkin verran ja lelu-ja kirjakauppoja. Eilen etsimme pitkaan ja sinnikkaasti Sub Wayta Delhista, kun muistimme sellaisen nahneemme. Tanaan taas emme olisi edes halunneet jyrsimaan noita patonkeja, mutta tormasimme siihen vahingossa ja paljon muita ruokapaikkoja ei nakynyt. Nyt sitten illemmalla kavimme syomassa paikallisempaa ruokaa, tosin sekin oli astetta hienompi paikka ilmastointeineen.
Taalla on paljon petonielementtitaloja, jotka voisivat olla kuin suoraan Oulusta, lahinna Kaionharjusta tai kaukovainiolta. Hieman vanhaa talokantaa siis lahinna, mutta intialaisittain hyvakuntoista. Intialaista naissa taloissa ei ole kuin voimakkaat varit, usein talot ovat syvan punaista tiilta. Tama on kylla hyvin erilainen intialainen kaupunki! Sellaisenaan tama on hyvin piristava kokemus monine istutuksineen, puiden reunustamine teineen, taideteoksineen ja kavelykatuineen. Myos Diulla nakyi jonkinverran liikenneympyrataideteoksia, mutta muuten kaikki tilataide ja veistokset ovat kylla Intiassa harvinaisia. (taidetta nakee vain uskonnollisissa yhteyksissa,kuten temppeleissa)Taalla tormasimme taiteeseen kuitenkin jo heti rautatieaseman edessa, jossa patsasteli muutamia ihmishahmoisia veistoksia. Tama kaupunkia sanotaankin alueensa taidepaakaupungiksi. Taalla on paljon museoita ja kuuluisa teatteri, seka lukuisia taidekouluja ja gallerioita. Jos tama ei olisi niin torken kallis kaupunki, pitaisin tasta kovastikin.
Tulimme tanne junalla 4,5 tuntia Delhista. Lahdimme jo kuudelta liikenteeseen ja saimme asemalla hypella ihmismeren yli, kun siella nukkui joka puolella porukkaa. junassa oli hyvin tilaa, silti loysin itseni juoksemasta junaa kiinni. Ajattelin huvittuneena, etta taidan olla jo vahan intialaistunut, kun minun pitaa rynnia kiireella junaan sisaan, vaikka juuri ketaan muita ei ole nakopiirissa. Intiassa ihmismassat kuitenkin usein ilmestyvat tyhjasta,kai yritin ennakoida sita. Asetuin mukavasti makuuasentoon pehmustetulle penkille (joskus myos second classin penkit ovat pehmustetut) ja ajattelin hyvalla tuurilla voivani torkkua tunnin verran. Jo seuraavalla asemalla kuitenkin hatkahdin hereille, kun juna tarisi kuin maanjaristyksessa ihmisvirtojen hyokyessa sisaan. Jouduin siis nousemaan istumaan. Minun penkilleni ankesi viisi ihmista, vaikka se oli kolmelle tarkoitettu numeroista paatellen. Huviksi osoitin numeroita ja sanoin siina olevan vain kolme paikkaa. Minulle hymyiltiin huvittuneen ymmartavasti ja sanottiin "that is India." Ihmiset taalla ovat niin tottuneet ahtauteen, etta heita se ei varmaan yhtaan hairitse. Kallenkin lahes litisti harvinaisen isokokoinen aija, kun han istui puoliksi Kallen syliin. Yritin kysella eraalta meilta jututtavalta kaverilta, jonka kanssa vaihdettiin sahkopostiosoitteitakin(han ehdotti, etta viettaisimme Delhissa paivan yhdessa, kun palaamme sinne), nakeeko han vaestomaaran ongelmana vaan hyvana asiana. Ei han ymmartanyt yhtaan, miksi se olisi ongelma. Han vain tuumasi hieman naivisti "Tulemme kaikki hyvin toimeen toistemme kanssa."
Jouduimme taalla hieman kiertelemaan ennen kuin loysimme majapaikan. Ensin otimme riksan, jonka piti vieda meidat aivan bussiaseman lahelle, mutta se veikin tietty jonnekin kauemmaksi eraaseen hotelliin. Hotellissa ei sinaansa ollut mitaan vikaa, mutta huone oli tasoonsa nahden aivan liian kallis ja se oli huonolla paikalla, mitaan ravointoloita ei ollut lahella. Tiesimme toki, etta tama on kallis kaupunki, mutta silti 600 peruskampasta tuntui liialta. No, lopulta paadyimme kuitenkin ottamaan samanhintaisen kampan, mutta se oli sentaan toisella puolella kaupunkia ja kavelymatkan paassa keskustasta. Saimme taas pitkaan tapella riksojen kanssa, koska pyorariksat eivat osanneet enkkua ja kun saimme heidat ymmartamaan, ylihintaa oli puolet. Kaiken lisaksi ymparillamme oli taas lukuisia neuvojia, jotka vain vaikeuttivat paatoksentekoamme, kun kaikki selittivat "omaan pussiinsa".
Kavimme asken katsoon Rock puiston, joka oli todella taiteellinen seikkailupuisto. Se oli ikaan kuin jokin todella hienoksi laitettu eurooppalainen huvipuisto ilman huvipuistolaitteita. En tieda annanko vaaran kuvan jos nimitan paikkaa seikkailupuistoksi, silla ei paikassa oikein muuta tehty kuin kaveltiin tiettya reittia myoten, ja kiipeiltiin keinotekoisille vesiputoksille seka sukellettiin kumartumalla pienista tunneleista. Samanaikaisesti tuon reitin molemmin puolin oli koko ajan monenlaista kierratysmateriaalista tehtya taidetta. Useimmissa oli kaytetty kaakelilaatan palasia, jossain bangelsseja, pullonkorkkeja tai sakkikankaita. Paa-asiallisena materiaalina oli kuitenkin kivi, joka oli upotettuna petoniin ja siita oli valettu monenlaisia muureja,siltoja ja hienoja koristeellisiaelementteja. Suurat rahat puistoon oli kylla kaytetty! Vaikka puistossa haisikin raha, siella haisi kuitenkin ehka viela enemman luovuus. Monet materiaalit olivat kuitenkin selvasti alunperin roskia ja niita oli kaytetty hyvin kekseliaasti, esimerkiksi bangelssiromusta oli tehty ilmeikkaita ihmisia ja pullonkorkeista elainpatsaita. Yhdessa vaiheessa polkumaiset reitit levenivat isoksi aukioksi, jossa oli monenlaista nahtavaa ( isoja kaakelilaattamosaiikki teoksia) ja pitkiin vaijereihin ripustettuja keinuja,joissa sai hurjat vauhdit, seka peilitalo, jossa intialaiset kikattelivat vaaristyneille kuville hurmioituneesti. Mietimme aluksi, etta tuolla talossa on varmasti jotain hyvin hauskaa, kun sielta kantautui pitkan matkan paahan raikuva naureskelu. Ei siella sitten kuitenkaan ollut kuin peileja, mutta tulin itsekin hyvalle tuulelle, kun katsoin intialaisten ilonpitoa. Monet halusivat tuolla puistossa taas kuvauttaa meita itsensa kanssa ja suostuimmekin moniin kuviin. Viime aikoina ei olekaan saanut tuntea itseaan kovin julkkikseksi, mutta taalla on taas ollut hieman sellainen ilmapiiri. Pari paivaa sitten jossakin tosin kirjoitimme nimemme eraan pojan laukkuun,kun han sita pyysi, kuin suuretkin starat.
Tuo kivipuisto oli kylla kivan erilainen nahtavyys! En ole missaan tormannyt mihinkaan vastaavaan.Palitanan temppeleiden ohella, se menee nahtavyyslistani karkeen. Huomenna suuntaamme jalleen pohjoisemmaksi eli Amritsariin, jossa on kultainen temppeli ilmaisine majotuksineen.
Advertisement
Tot: 0.123s; Tpl: 0.011s; cc: 11; qc: 49; dbt: 0.0812s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb