Advertisement
Published: April 3rd 2009
Edit Blog Post
Mina ja sikhi-vauva kultaisella temppelilla.
Eras aiti halusi otattaa minusta kuvan vauvansa kanssa Eilisesta paivasta:
Aamun vietimme viela Chandigarhin ylellisesssa ymparistossa. Olihan se kylla hyvin lansimaalainen kaupunki! Kaupunki olisi aivan hyvin voinut olla kuin jokin rikas ja hyvinvoiva Euroopan suurkaupunki ainakin ydinkeskustaltaan. Kun siirryttiin vyohykkeiden reunamille, loytyi myos hieman enemman intialaistyylista nuhjuista kioskia ja kerjalaisiakin nakyi muutamia. Tosin tormasimme kylla pariin aika huonokuntoiseen kerjalaiseen ostosparatiisin keskellakin illalla. Tuli hieman suuttunut olo, ajattelin: Miten osaatte rakentaa tallaisia hienoja kauppoja ja nain loisteliaan kaupungin etteka silti pysty huolehtiin muutamista koyhista ihmisistanne? Chandigarh selvasti kuitenkin yritti kaikin puolin olla mallikaupunki,idyllisyyden perikuva. Sinne suunniteltiin jopa metroa, vaikka julkinenliikenne toimi muutenkin intialaisittain tosi hyvin. Mekin osasimme kayttaa busseja, vaikkakin toisella matkalla lahdimme vahan vaaraan suuntaan ja jouduimme vaihtaan autoa. Reitit olisivat tietenkin voineet olla muillakin kirjaimilla merkityt kuin vain hindiksi. Edistysta kuitenkin oli, etta busseja kulki sujuvasti ja jopa pysakkeja loytyi. Chandigarhissa oli ymmarretty, etta puut ovat kauniita! Joskus teita reunustivat jopa kolmen riviston leveat puukaistaleet. Kavelyteitakin loytyi puiden vierustoilta mukavasti ja niissa mahtui kulkemaan, kun ei tarvinnut kierrella mitaan kojuva, joita yleensa teidenreunat ovat taynna. Intialaista kavelyteissa oli se, etta ne loppuivat usein kesken, eli yhtakkia tientoisella puolen ei ollutkaan kevyenliikenteen vaylaa.
Kavimme kulttuurikompleksissa, jossa oli monenlaista taidenayttelya ja taidekoulua. Pyorahdimme kuitenkin vain pikaisesti taidemuseolla. Ensin saimme etsiskella sisaankayntia pitkaan. Kavelimme lahes kilometrin eraan muurin reunustaa tiedostaen, etta museo olisi sen toisella puolen, mutta kykenematta paasemaan sisaan alueelle. Opasteiden puute on usein Intiassa rasittavaa! Chandigarhista loytyi opastaulu, johon oli hienosti merkitty kaikki, mutta ei sita mista puolen paasee sisaan museoon. Muurin paadyssakaan ei ollut mitaan aukkoa, mutta siella piikkilanka-aita oli nostettu ylos ja eras poikakin pujahti sen raosta, joten mekin kiipesimme tasta sisaan.
Taidemuseon parasta antia olivat sen modernitteokset. Muuten siella oli vahan liikaa taas hindupatsaita ja erilaisia kankaita. Moderni esittavataide, kuten Nicholas Roerichin teokset olivat puhuttelevimpia vuoristomaisemineen ja upeine unenomaisine varimaailmoineen. Otimme museolta pois pyorariksan, joka ei sitten suostunut ajamaan sita reittia mita olisimme halunneet. Se kierteli niin ihme reitteja, etta emme pysyneet teiden suoruuudesta huolimatta kartalla ja viimein Kalle pyysi jattamaan meidat eraaseen etaisesti tutulta nayttavaan paikkaan, ettemme ihan taysin eksyisi. Kavimme ostosalueella syomassa ja sitten suuntasimme juoksujalkaa guesthousillemme. Aikaa check outiin oli vaivaiset kolme minuuttia ja yleensahan se ei ole niin minuutin paalle, mutta tuossa paikassa oli niin hankalaa vakea, etta he olisivat voineet alkaa pirulliseksi ja vaatia seuraavankin paivan maksua jos olisimme myohastyneet. Ehdimme kuitenkin juuri ja juuri ja lahdimme sen jalkeen etsiskelemaan paikallisbussia varsinaiselle bussiasemalle.
Jouduimme bussissa aivan taakse, mika tiesi aikamoista hyppyytysta. Aurinkokin paisteli todella kuumasti, mutta onneksi paasimme myohemmin vaihtamaan paikkoja. Perilla Amritsarissa ajattelimme ensin lahtea temppelille, mutta sitten huomasimme lukuisat hotellirivistot aivan bussiaseman lahella. Alkoi niin vasyttaa, etta ajattelin, etten jaksaisi enaa yhtaan bussia ja muutenkin silloin harvoin jos hyvia majapaikkoja on bussiaseman lahella, eika tarvii ottaa riksaa, tilanne pitaa hyodyntaa. Ensimmainen hotelli naytti kivan kliiniselle. Huoneessa ei ollut muuta vikaa kuin,etta sinne ei tullut valoja. Pyysimme nayttamaan toisen huoneen, mutta se oli kadun puolella ja meluinen. Yritimme kysella oliko valojen puute tilapaista tai voisiko loisteputken vaihtaa, mutta vastauksena oli paanpudistus. Hotellinaulassa johtaja kylla vakuutti, etta kaikissa huoneissa olisi valot, mutta emme luottaneet hanen sanoihinsa, kun olimme nahneet, etteivat valot yksinkertaisesti syttyneet, vaikka sahkoakin oli. Yhdessa hotellissa oli taas muka taytta, vaikka avaimia roikkui useita naulassa. Olemme ymmartaneet, etta tama "full" ilmaus ei johdu niinkaan siita, ettei meista lakkareista pidettaisi, kuten ensin luulimme vaan siita, ettei heilla ole ulkomaalaiskaavakkeita. Viimein loysimme ok paikan. Kalle oli jo kirjoittamassa papereita, kun mina suunnistin huoneemme vessaan ja huomasin ponton olevan taynna kakkia. Yritin vetaista sita ja ruskea haiseva vesi lahti vain nousemaan hallitsemattomasti. Luonnollisesti vaihdoimme huonetta, onneksi paikasta loytyi toinenkin ok huone. Kalle masentui eraan vasta ostaman paitansa katoamisesta niin, ettei han jaksanut enaa lahtea mihinkaan. Mina lahdin sitten yksin etsimaan ravintolaa, mutta sellaista ei nakynyt. Suunnistin sitten suosiolla kauppaan, kun se muutenkin kiinnosti suuresti. Ostin sielta niin paljon tavaraa, etta olisin samalla hinnalla syonyt ainakin 4 kertaa ravintolassa. Palatessani hotellillemme huomasin sen sysipimeeksi. Yritin suunnistaa kaytavalla huonettamme kohden ja en nahnyt yhtaan mitaan, mutta joku tuli sitten puhelimen kanssa nayttamaan valoa. Kalle etsi huoneessamme taskulamppua, mutta se oli sakkipimeassa haasteellista. Lahes heti, kun lamppu loytyi, generaattori lahti paalle. Sain sitten keiteltya puuroa, johon lisasin ostamaani cheddarjuustoa, siita tuli Anskun spesiaali.
Tama paiva:
Tanaan vaihdoimme majapaikkaa ja kotiuduimme tanne kultaisen temppelin alueelle. Olisimme halunneet majottautua itse temppeliin, mutta pitkallisten kyselyjen jalkeen selvisi, etta siella on taytta. Ensin kirtelimme valtavaa temppelia muurien ulkopuolelta etsien Nivasseja, jotka olisivat asuntoloita, mutta emme niihin tormanneet. Jain sitten viihtyisaan puistoon istumaan, kun Kalle lahti kyseleen.Selvisi, etta ensin taytyy tehda varaus.Loysimme rakennuksen, jossa pystyi varaamaan majotusta ja asetuimme jonon paahan. Kun tuli vuoromme, sikhit lasin takana hiljenivat ja nayttivat neuvottomilta. He pudistelivat paataan ja mitaan ei tapahtunut,kukaan ei osannut englantia. Eras lahti kuitenkin oppaaksemme ja vei meidat eraaseen huoneistoon. Kaikki siella olivat lankkareita ja monet makasivat sangyissaan dormissa puolikuolleen nakoisina,naytti, ettei siella ollut paljon yolla nukuttu. Huoneet olivat kaikki taysia. Yritimme kysella onko heilla lisaa huoneita, mutta siita alkoi vain innokas selittaminen. Siita olisi voinut paatella, etta huoneita vapautuisi kohta. Meidan kaskettiin odottaa vahan aikaa ja sittemmin paikalle tuli kielitaitoinen sikhi, joka osasi sanoa, ettei huoneita ole. Miksi he eivat heti siella luukuntakana sanoneet, etta majoitustilat ovat taynna?!
Onneksi temppelin ymparistossakin oli hyvin paljon hotelleja ja jakaannuimme kiertamaan niita jattaen rinkkamme eraaseen hotellin aulaan. Kerrankin mina loysin meille majapaikan.Se oli sopivan hintainen, pitaja-sikhi oli tosi mukava(pitkasta aikaa joku joku hotellinpitaja joka osaa hymyilla ja on kohtelias) ja huone kiva yhdistelma siisteytta ja nuhjuisuutta. Vanha hotelli, mutta sellainen, joka on silti pidetty kunnossa.Milta Amritsar ja sikhit ovat vaikuttaneet? Amritsar on kaaoottinen, kuten perusintialaisen kaupungin kuuluukin. Sikheilla taas tuntuu olevan kiva veljellinen asenne toisiaan kohtaan, he nayttavat pitavan kaikessa yhta. Monet heista ovat isokokoisia,hyvinvoivan nakoisia ja tietenkin perinteisesti pukeutuneita:turbaani,tikari,pitka parta ja joskus keihaskin. Lukemani mukaan he pitavat itseaan soturiluokkana ja ovat oikeudenmukaisuuden ja korkean moraalin ristiretkilaisia. Heidan uskontonsa erosi 1400-luvulla hindulaisuudesta, koska he vastustivat kastilaitosta.He uskovat myos ainoastaan yhteen jumalaan.Heilla on kymmenen gurua, joista perustajaguru on selvastikin tarkein koska hanen (guru Nanak) naamaansa nakyy jokaisessa paikassa. Sikhejen ja hindujen valisia yhteenottoja on aina silloin talloin nailla seuduilla, mutta talla hetkella on tietaakseni rauhallista.
Advertisement
Tot: 0.104s; Tpl: 0.011s; cc: 9; qc: 45; dbt: 0.0699s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb