Advertisement
Puolitoista viikkoa on nyt kulunut Hondurasissa ja tahan asti kaikki on mennyt hienosti. Nyt tosin olen vahan vilustunut lampotilan vaihteluista (ilmastointi vs. 30-35 astetta, ja mullahan on tapana lomalla vilustua...).
Paivat kuluvat kahdessa koulussa. Aamulla puoli kahdeksalta alkaa espanjantunnit. Ne ovat olleet oikein hyvia, mulla on kiva nuori opettaja ja mukana on sopivasti kielioppia ja keskustelua. Koulu loppuu puoli kahdeltatoista, sitten menen kotiin, syon lounaan, ja lahden yhdeksi Escuela Emilia D´Cuireen, laheiseen kehitysvammaisten kouluun. Oon siella pikkuisten kanssa jotka on eri kehitysvaiheissa, suurin osa ei juurikaan puhu, vaikka vanhimmat ovat jo kahdeksan. Koulu on tosi mukava, kiva ilmapiiri ja iso piha. Ja vahitellen kun opin espanjaa musta on enemma hyotya.
La Ceiba on Hondurasin kolmanneksi isoin kaupunki, mutta se ei tunnu silta. Se on hienolla paikalla vuorten ja meren valissa, tosin kaupungin rannalla ei voi uida. Lauantaina mentiinkin laheiseen Sambo Creekin kylaan, jossa oli upea Karibianmeren ranta, vesi oli niiiin lamminta. Sambo Creek on Garifuna-kyla. Garifunat ovat sekoitus afrikkalaista ja karibialaista alkuperaa St Vincentin saarelta, josta heidat haadettiin. Suurin osa asuu nyt Hondurasissa. Meita ymparoi iso joukko lapsia, jotka halus koskea vaaleaa tukkaa ja vaaleaa ihoa...
La Ceiban keskusta itsessaan ei ole kovin koyha ja taalla on samat kaupunkimaasturit, ylipainoiset ihmiset ja pikaruokaketjut kuin USAssa. Mutta heti kun lahtee kaupungista pois tulee hokkelikylia ja maaseutua jossa ei ole sahkoa. Valtavat tuloerot siis.
Perhe, jossa asun on oikein mukava, kolme sukupolvea asuu samassa talossa. En oikein tieda mihin ne mahtuvat. Mun huone on vahan erillaan, oma sisaankaynti ja vessa. Isoaiti laittaa ruokaa kolmesti paivassa, ja heilla asui tanskalainen kasvissyoja lahes vuoden joten sekaan ei ole ongelma. Paljon papuja, riisia, munia, tortilloja, kasviksia, kalaa, mahtavia hedelmia...
Nyt mulla yllattaen ei ole toita loppuviikolla, huomenna en tieda miksi, torstaina ja perjantaina taas on vesiterapiakoulutus opettajille. Niinpa lahden perjantaina amerikkalaisen pariskunnan mukana Copan raunioille lounais-Hondurasiin.
Tassa talla kertaa, paljon terveisia Suomeen!
Laura
Advertisement
Tot: 0.088s; Tpl: 0.009s; cc: 10; qc: 48; dbt: 0.0601s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Taija
non-member comment
Voi Laura, toi kuulostaa niin hienolta! Toivottavasti pääset nuhasta eroon ja rauniot on hienot(: Kirjottele taas pian! Love, Taija