Advertisement
Published: July 30th 2006
Edit Blog Post
Santiagon lentokentta yolla
Olettekos koskaan nahneet yhta tyhjan nakoista lentokenttaa? Santiago de Chilen lentokentta noin kello kolme yolla. Maiden lista senkun kasvaa matkallamme ja eilen lauantaina saavuimme turvallisesti Perun paakaupunkiin Limaan sopivasti juhlimaan maan itsenaisyyspaivaa. Tosin taksikuskimme lentokentalta kertoi, etta uusi presidentti ei ole juhlallisuuksista valittanyt tana vuonna, mutta niinpa tuo naytti Merriot-hotelli olevan pullollaan CD-laatoilla varustettuja mustia Mersuja... Lisaksi taman aamun lehdet olivat pullollaan maan paamiehen kuvia samoin kuin meilla 7.12. lehdet iltapukuja.
Valparaisosta menimme bussilla suoraan lentokentalle torstai-iltana, koska taksi Santiagon keskustasta kentalle olisi maksanut liian monta pesoa meidan budjetille, eivatka bussit tai metro ajaneet yovuoroa, ja olimme paattaneet saastaa nukkumalla kentalla. Kahvilassa missa soimme iltapalaa oli selkeasti totuttu kentalle yoksi jaaviin, koska kukaan ei hoputtanut pois pehmeilta nahkasohvilta. Yo meni rauhallisesti, mutta koska yritimme vuorotella laukkuvahteina (lue: Hannan unimaara 5 tuntia ja Hannun noin 3...) niin olihan siina aamulla viela hieman erovaikeuksia nukkumatista. 😊 Onneksi lentomme Limaan lahti jo 6.30, joten paasimme koneeseen jatkamamaan unia.
Hannaahan tietysti taas vahan jannitti kun mentiin niinkin eksoottiseen maahan kuin Peruun ja kun joitain juttuja oli lukenut mm. lentokentan ymapariston turvallisuudesta. Huolet sai kuitenkin unohtaa, silla kentalta ei yksikaan turisti lahtenyt pois ilman taksia! Olimme jo varautuneet matkaamaan hostellille Urbano linja-autolla, josta olimme lukeneet Lonely Planetista, mutta heti tullimuodollisuuksien jalkeen meille kerrottiin, etta sellaista mahdollisuutta ei enaa ole
...vain yksinaisia penkkeja oli varattuna....
...ja uskomattominta tassa on se, etta Hanna nukkui kuvan "hieman" epamukavilla penkeilla kuin olisi shoppaillut enemmankin kuin oli... olemassa ja etta tuossa on tiski, jolta voitte tilata taksin; kaikki muu on vaarallista. No reppureissulla tai ei niin minkas teet... Dollarit esiin ja huudattamaan halvinta kolmesta taksifirmasta joista sitten hienossa puvussa oleva kuljettajamme sitten vei meidat upouuteen taksiinsa nahkaistuimille istumaan ja vei viela hostellillemme maisemareittia. Taksi koyhdytti meita 15 dollaria, mutta saimme samaan rahaan turisti informaation kaikki palvelut, kiitos kuskimme.
Perjantai-paiva meni kaveleskellessa ympariinsa Miraflowersin kaupunginosaa, joka on todella kaunis. Yllattaen Hanna loysi myos kaupungin suurimmalle matkamuistojen ulkoilmamyymalaankin, mutta valitettavasti sole-tilanteemme ei ollut viela kovin hyva, joten ostosten teko jai myohemmaksi. Pikku hiljaa aloimme molemmat kavelyn aikana rentoutua ja huomasimme ettei Lima ainakaan omassa kaupunginosassamme ole ollenkaan hullumpi!
Illan vietimme perin amerikkalaiseen tyyliin hengaillen "moolilla" eli paikallisessa hienossa kauppakeskuksessa! Nyt seuraa taas blogin ruokaosio: Hanna soi matkan parhaan ateriansa keskuksen kalaravintolassa!!!! Reseptikirjat esiin... Salaatin nimi oli Thai chicken salad ja lautanen oli taynna juuri niita aineksia, joista kaikki opaskirjat varoittavat ettei niihin saisi koskea pitkalla tikullakaan, mutta hei... ravintola oli sentaan kallis, joten eikohan siella ollut apupoika salaatit pesemassa... Eli: lautaselle oli ensin kasattu iso kasa vihreaa salaattia, pinaattia, punakaalia, herneenpalkoja ja porkkanaraastetta. Sen paalla lepasi marinoituja kanaviipaleita, mandariinin palasia ja koko keon kruunasi sesaminsiemenet ja noodelit,
Liman hostellimme vahtikoira
Taman kanssa oli turvallinen olo... jotka olivat melkein kuin hattaraa. Lisaksi makua toi ihana thai-tyyppinen, melko mieto salaatinkastike. Ehdoton matkan ykkonen ja Hannan tuleva keittion bravuuri samalla kun Hannu opettelee Argentiinalaista pihvin grillausta. Niin ja samassa ravintolassa saimme maistaa paikallista korviketta suolapahkinoille, jotka muuten talla mantereella todellakin ovat SUOLApahkinoita... Poytaan tuotiin iso kupillinen paistettuja maissinjyvia emmeka nyt tarkoita poppareita vaan niita keltaisia maissinjyvasia, jotka oli paistettu varmaan pannulla niin etta olivat pelkkia kuoria ja sitten suolattu (yllatys, yllatys...). Nam. Ja talla kertaa niista ei edes tarvinnut maksaa! Olemme viimein oppineet, etta poytaan tuodaan aina jonkinmoisia alkupaloja ja jos niihin koskee niin laskulle kilahtaa pari rahaa lisaa, mutta jos maltaa pitaa sormensa kurissa niin paasee palkahasta.
Limasta olemme loytaneet matkan ehdottomasti parhaat supermarketit. Olemme tanaankin hamstranneet yhdessa niista (hormoonitonta - erikseen paketissa mainittu....) kanaa, tuoreita hedelmia ja salaatteja. Ihanaa kun voi menna kauppaan ja tytto siella siivuttaa sinulle tuoreen ananaksen odottaessa. No, Hannu kylla tykkasi monen metrin mittaisesta lihatiskista enemman... Ja kun kerran ruoasta puhutaan (taas) niin voimme ilolla todeta etta naiden reilun 50 matkapaivamme aikana olemme kayneet vasta kertaalleen jokaisessa amerikkalaisessa pikaruokaketjun paikassa, joita vastaamme on tullut (KFC, makkari, Burger King ja Pizza Hut). Eli aika hyvin olemme pystyneet elamaan paikallisella ruoalla ja omilla
Mirafloresin inkamarkkinat
Nailla markkinoilla myytiin kaikkialta Perusta tulleita enemman ja vahemman "kasi"toita. evailla.
On ollut janna huomata, etta vaikka alunperin ajattelimme tulevamme taysin erilaiseen maahan kuin muut jo lapi koluammamme E-Amerikan maat, niin ei Peru silti ainakaan Limasta katsottuna paljon muista eroa. Taalla(kin) on selkeasti haluttu ottaa onkeensa joidenkin turistien huonoista kokemuksista ja poliiseja, vartioita ja sotilaita porraa joka puolella. Lisaksi he ovat todella ystavallisia ja avuliaita. Ainoan vaaratekijan toistaiseksi ovat tarjonneet minibussit, jotka kaahaavat pitkin katuja yhdistettyna liikennevaloihin, joissa ei meidan mielestamme ole monestikaan mitaan jarkea. Lisaksi taalla nakojaan voi kaantya ihan milta kaistalta vain risteyksen toiselle puolelle niin, etta liikenteessa ei voi olla liian varovainen. Lisaksi voisimme mainita, etta rahaa taalla osataan kylla pyytaa joka asiasta (hauska esimerkki 2 solea eli noin 50 c, jonka joudumme maksamaan hostellille siita etta he avaavat meille kaasulieden keittiossa....), mutta on sitten eri asia tarvitseeko kaikkea pyydettya rahaa luovuttaa eteenpain. Uskomme kuitenkin, etta kaikki kirjoitukset ja "pelottelut" tasta asiasta tulevat eteemme viela rankempina lahempana Machu Picchua ja muita turistien kansoittamia paikkoja.
Kaikkia tietysti kiinnostaa, etta miten espanjankielentaitomme on kehittynyt viime kuukausien aikana. Olemme iloksemme huomanneet, etta enaa meidan ei tarvitse tyytya puhumaan sana kerrallaan ja hoitamaan loppukommunikaatiota kymyvilla silmilla, vaan aina silloin talloin huomaamme ihan oikeasti keskustelevamme paikallisten kanssa! No, kaiken totuuden
nimissa... eihan se nyt kovin alylliselta varmaan heista kuulosta mutta itse olemme tyytyvaisia kun meidan ei koko ajan tarvitse toistaa itseamme hokemalla ettemme ymmarra tai voisitko toistaa. Sekin ehka kertoo kielenkehityksesta, etta huomaamme jo pieniakin eroja eri maissa puhutun espanjan valilla. Niin, etta espanjankielen maisterintutkinto, here we come!
Nyt kun meilla ei ole enaa edessa uusia maita taalla Etela-Amerikassa niin voimme kertoa poikkitieteellisen tutkimuksemme lopputulokset. Olemme nimittain katselleet eri maiden naisia "silla silmalla" ja todenneet, etta naispuolisten vastaajien (siis Hannan) mielesta kauneimmat naiset loytyvat Argentiinasta ja miespuolisten vastaajien (elikkas Hannun) mukaan nimenomaan Saltasta eli pohjois-Argentiinasta. Miesten osalta emme ole suorittaneet vastaavaa tutkimusta, mutta ehka sitten Autraliassa kaikkien naispuolisten lukijoiden iloksi ja avuksi mahdollisten lomakohteiden valinnassa. 😊
Ai niin! Muistattekos kaikki Olvin 80-luvun alun apina, norsu ja muut elainlimsat? Niin, ne joita lauantai-iltana saunan jalkeen juotiin laittamalla naulalla reika korkkiin ja pilli siita lapi... (Eika Hanna edelleenkaan suostu uskomaan teita eraita, jotka vaitatte ettette ole koskaan juoneet limsojanne samalla tavalla!) No, taalla saa Inka Kolaa, joka maistuu ihan samalle kuin banaaninmakuinen apina-limsa aikoinaan! ...Valitettavasti korkki oli muovia eika nauloja ollut mukana... Pakko-saada-matkamuistojen joukkoon onkin nyt lisatty Inka Kola T-paita, joita taalla myydaan!
Olemme paaseet jo taalla Limassa nauttimaan upeista inkajalkelaisten kansallisasuista (kuvia tulossa myohemmin). Jo mainitsemamme inkamarkkinoiden myyjat, jotka oikeasti myyvat omia kasitoitaan (ainakin suurinosa) ovat kauttaaltaan pukeutuneet hienoihin kansallispukuihin tai varikkaisiin pontsoihin. Olemme yhteistuumin todenneet, etta mieluummin annamme solemme niille miehille ja naisille, joiden nimi koreilee ostamamme kasinmaalatun lautasen takana kuin kasvottomille markettien pitajille, joiden tavaroiden pohjassa voisi joskus kuvitella lukevan made in Hong Kong... Ja koska Hannu vastustelee viimeiseen saakka pakollisten reppureissaajien "merkkien" pukemista paalleen (lukuunottamatta papukaulakorua; kiitos Tiinan ja Topiaksen Saltassa!), niin Hanna on joutunut uhrautumaan ja mm. poseeraa nyt valokuvissa sellainen perinteinen peruninkapipo paassa...
Tanaan lauantaina kavimme ensi toiksemme hakemassa paikallisesta Teleticketista (paikka, josta saa lippuja ihan mihin vain busseista teatteriin ja konsertteihin) liput sunnuntaina Nascaan lahtevaan bussiin, jotta paasemme lahemmas suurta MP:ta elikkas Machu Picchua. Ihme kylla liput nain paikallisen itsenaisyyspaivan vapaiden alla olivat hieman kalliimmat kuin esim. ensi viikon tiistaina... Ja koska pesulat sulkivat kaikki ovensa ennen kuin saimme raahattua itsemme niiden tylysti suljetuille oville niin tulemme matkaamaan hieman tuoksahtavissa vaatekerroissa. Saali kanssamatkustajia... Lisaa tarinoita siis Perun etelaosista myohemmin! Hauskaa elokuun alkua itse kullekin!
Advertisement
Tot: 0.116s; Tpl: 0.011s; cc: 11; qc: 71; dbt: 0.0835s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Pipsa
non-member comment
Terveisiä Valkeakoskelta
Lomat on täälläpäin lomailtu, mutta onneksi tylsiä työpäiviä piristää mukavasti teidän mahtava matkakertomus. Nauttikaa reissusta ja toivottavasti jaksatte yhtä innokkasti jatkaa blogia. Innolla odottelen kuvakavalkadia sitten ensi vuonna Tampereella :)