Cañete / Cerro Azul

---

Cerro Azul on pikkuruinen kalastajakylä noin 150km Limasta etelään. Paikka on myös tunnettu hyvästä surffistaan, joten päädyttiin sinne katsomaan meininkiä. Cerro Azul sijaitsee Cañete nimisen kaupungin lähettyvillä, jonne saavuttiin bussilla ja otettiin saman tien kollektiivo Cerro Azuliin. Cerro ei ollutkaan ihan Cañeten vieressä, joten ihmeteltiin kuinka pitkälle lopulta päästiinkään yhdellä solella (0,25 euroa).

Kollektiivossa juteltiin paikallisen naisen kanssa, joka kertoi meille hyvästä asumapaikasta. Paikka ei ollut keskustan liepeillä ja kellon ollessa jo kahdeksan pintaan illalla, ei lähdetty kävelemään sinne. Käveltiin pitkin rantakaistaletta etsien sopivaa nukkumapaikkaa, mutta niitä ei liikoja näkynyt. Lopulta löydettiin yksi paikka rantsusta, mutta ei ollut kovinkaan hienon näköinen. Kun nähtiin torakan juoksevan lattialla päätettiin jättää väliin. Asunnon hinta olisi ollut yhtä paljon kuin Cuscossa hyvästä huoneesta maksamamme summa. Omistaja näytti meille vielä toista huonetta, joka oli ihan ok. Hän ei kuitenkaan tullut yhtään vastaan, kun alettiin tinkimään hinnasta, joten passattiin koko paikka. Seuraavaan paikkaan mennessämme todettiin, että paikkojen laatu oli romahtanut järkyttävästi hintojen kuitenkin ollessa samoja kuin ennenkin. Yhdestä hospedajesta kaveri lähti kierrättämään meitä ympäri kylää ja auttoi meitä löytämään sopivan hostellin. Yö hostellissa maksoi yhteensä noin 12 euroa (= sikakallis) , joten päätettiin vaihtaa seuraavana päivänä paikkaa. Illalla käytiin kiertelemässä paikallisella Plaza de Armaksella ja testailtiin torin laidassa olleita lihankärvennyskojuja, hyvää oli.

Aamulla syötiin aamupala hieman syrjäisessä ravintolassa. Se aamupala meni tämän reissun tilastoissa kärkeen (ainakin Katjan mielestä, koska hedelmäsalaatti oli todella runsas). Kierreltiin hostelleja ja huomattiin, että kylässä oli todella vaatimaton taso huoneiden suhteen. Todella monessa huoneessa ei ollut edes ikkunaa, joten ilmanvaihtoa ei ollut laisinkaan. Kävelimme siihen hostelliin mitä kollektiivissa tapaamamme nainen meille oli suositellut. Kyseessä ei ollutkaan mikään hostelli, vaan ravintolan takana oli piha, josta löytyi pieni hökkeli. Siellä oli kolme sänkyä, mutta ei mitään muuta. Suihkut ja vessat olivat samoja mitä ravintolan asiakkaat käyttäisivät. Hinta olisi ollut yhteensä vaatimattomat 5 euroa, mutta päätettiin passata ja panostettiin hieman parempaan huoneeseen. Loppupäivä vietettiin rannalla löhöillessä ja kirjoja lueskellessa.

Seuraava päivä meni hyvin pitkälti rannalla löhöillessä. Tomi meinasi jopa vuokrata surffilaudan, mutta jengiä oli sen verran paljon liikenteessä, että ei viitsinyt mennä sinne sekoittamaan pakkaa. Kyseinen rantsu ei ollut myöskään puhtaimmasta päästä, vaan surffaajien joukossa lillui ties mitä mömmöä. Ei edes käyty uimassa, koska vesi ei paljoa houkutellut. Koska oltiin iltaisin syöty aina Cerro Azulissa (ei kovin iso paikka), päätettiin lähteä lähikaupunkiin Cañeteen. Matka sinne meni mukavasti paikallisbussia käyttäen, joita suhasi Cerrosta tasaiseen tahtiin. Cañete oli selvästi isompi paikka kuin Cerro, joten safkapaikkojakin oli enemmän. Päädyttiin loppupeleissä torin laidalla olevaan kanapaikkaan. Siellä Tomi veti anticuchon, joka tarkoitti kolmea alpakanpalaa puutikussa. Erittäin hyvää! Paikan omistaja varoitteli, että pitäisimme hyvää huolta kamoistamme kävellessämme kollektiivitaksi-asemalle. Kollektiivit eivät enää olleetkaan hiaceja vaan nyt mentiin farkku-nissanilla. Takapenkille mahtui mukavasti neljä ihmistä ja pelkääjän paikalle kaksi. Siinä sitten tiiviissä tunnelmissa huristeltiin takaisin kohti Cerroa. Ei tiedetty mikä oli kuskin motiivi, mutta hän ajoi ainakin puolet matkasta tietoisesti pitkät päällä. Saavuttuamme perille ja lauantai-illan pimetessä alkoi kylän väki valmistella jokaviikkoisia pippaloita, eli kylän orkesteri hyppäsi lavalle ja alkoi soittaa. Valitettavasti oltiin niin poikki päivän huilimisesta, että tällöin me jo vetäydyimme nukkumaan. Hotla sijaitsi kuitenkin sen verran ytimessä, että kuultiin kyllä (liiankin) hyvin kaupungin juhlintaa yömyöhään.

Cerro Azul oli jo nähty, joten aamulla pakkasimme kamat ja hyppäsimme kollektiivoon kohti Cañetea ja siellä hypättiin Liman bussiin. Bussimatka Limaan meinasi tyrehtyä, kun bussi alkoi piiputtamaan. Onneksi kuski sai kuitenkin suoritettua elvytystä sen verran, että päästiin perille asti.

---

Photos

Kalastajien paatit
Kätevästi heti uimarannan vieressä tuoksumassa

Ranta
Löhöilypuoli, linnut lentelivät kalastajien kaloja napsien. Rannalla oli kalantuoksu, joten me ei löhöilty siellä.

Ranta
surffauspuoli, täällä me löhöiltiin

Cañete
Plaza de Armas

Hotellinäkymää
Kuka ei haluaisi herätä tähän näkymään joka aamu?..