Advertisement
Published: November 8th 2010
Pikavisiitti Quitoon
Matkan loppu jo häämöttää mutta viimeinen päivä oli vielä käytettävä tehokkaasti hyväksi Quiton nähtävyyksien tutkailuun. Olimme tulleet perjantaina illalla Esmeraldasista Quitoon josta Tintti jatkoikin matkaa suoraan Santiago de Chileen. Minulla jatkolento oli vasta vuorokauden kuluttua joten aikaa jäi vielä hyvin koko päivä tutustua kaupungin nähtävyyksiin joista kiinnostavin oli tietenkin paikan sijainti päiväntasaajalla.
Quiton alueella on kaksikin eri paikkaa jotka mainostavat olevansa tarkalleen päiväntasaajalle. Niistä vanhempi on Mitad del Mundo ja luultavasti lähempänä on sitten Museo del Indianas joka todellisuudessa oli lähinnä päiväntasaajan ihmeitä ja trikkejä esittelevä turistipaikka. Näissä kävin sitten kummassakin joten eiköhän sitä paikkojen väliä risteillessä siihen oikeaankin päiväntasaajaan osunut.
Museo del Indianas
Paikalla sai heti mukaansa oppaan joka esitteli eri erikoisuuksia jotka ilmenevät vain juuri tarkalleen päiväntasaajalla. Ihan kaikkiin en nyt heti kyllä uskonut mutta ihmeellsin oli oikeasti koe, jossa kaadettiin vettä suureen pesualtaaseen ja vesi todella pyöri eri suuntiin. Vati oli ensin olevinaan tasan päiväntasaajalla ja sitten metri sen eteläpuolella ja metri pohjoispuolella ja Coriolis ilmiön vuoksi sitten vesi pyöri eri suuntiin valuessaan altaasta pois. Allas oli siirrettävää mallia joten mitään viilausta ei siinä suhteessa ollut mutta ehkä siinä oli jokin muu juttu josta se johtui - en vaan tiedä mikä. Toinen
mitä esiteltiin olivat erilaiset vanhat ja uudet aurinkokellot sekä kananmunan asettaminen naulan kannan päälle seisomaan - en kokeillut itse mutta opas kyllä onnistui siinä hyvin. Ehkä näistä osa oli tottakin ja jotenkin johtui tuosta 0-leveyspiiristä. Näin siis tuli yksi tavoite täytettyä kun päiväntasaajalla on oikein käyty. Enää ovat sitten jäljellä haastavimmat kohteet eli eteläinen napapiiri ja Kravun kääntöpiiri kun pohjoinen napapiiri Rovaniemellä on nähty ja Kauriin kääntöpiiri Atacaman autiomaassa tuli ylitettyä viime vuonna useaan kertaan. Tosin tuo Kravun kääntöpiiri lävistää niinkin tuttuja paikkoja kuin Meksiko ja Intia joten eiköhän sekin joskus tule koettua.Myös Greenwichin 0-pituuspiirillä on käyty joten näitä tämän tyyppisiä haasteita on enää 2 jäljellä.
Pululahua ja Quiton vanha kaupunki
Quiton alueen suurin ja korkein tulivuori on nimeltään Pululahua ja se sijaitsee n. 35 km päässä kaupungin pohjoisosassa. Tulivuori on aikanaan romahtanut ja muodostanut suuren calderan jossa nyt on pieni kylä ja paljon viljelmiä. Kraaterin oli yllättävän laaja ja asukkaitakin kylässä oli yli 250. Näin kuivalla kaudella näkymät eivät olleet kovin ihmeellisiä mutta sadekaudella paikka on varmasti vehreä ja kaunis.
Pululahuasta jatkoimme pikaisesti Quiton vanhaan kaupunkiin ja Panecilion näköalapaikalle. Vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja se onkin todella kaunis. Ei yhtä värikästä kuin Cartagenassa mutta rakennukset
olivat hyvin säilyneitä tai kunnostettuja ja erittäin kauniita. Keskusaukio oli täällä nimeltään Plaza de la Independencia ja se oli ympäröitynä useilla hallintorakennuksilla ja myös yhdellä kirkolla. Aluetta ympäröivät kadut olivat jälleen kapeita ja sokkeloisia ja väkeä tuntui riittävän täälläkin. Paljon ei ehtinyt kaupunkia katsella kun edessä oli viimeinen tavaroiden pakkaus ja illalla sitten kotiinlähtö.
Ennen hotellille paluuta kävimme vielä Panecilion patsaalla joka sijaitsee korkealla kukkulalla jokseenkin kaupungin keskikohdilla. Täältä ylhäältä näkyi kyllä erittäin hyvin miten valtava tämäkin kaupunki on - lähinnä pohjois-eteläsuuntaisesti levittäytynyt kaupunki oli tiiviisti asutettua kuskini mukaan noin 60 km matkalta. Leveyttä en tullut kysyneeksi mutta kyllä sitäkin oli ihan riittävästi.
Niin se sitten päättyy tämäkin retki
Olemme jälleen kerraan olleet tekemässä todella mieliinpainuvan ja upean retken - tällä kertaa kohteemme olivat aivan erilaisia kuin edellisellä kerralla mutta vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia kuin viimeksi. Jos matkailee viidakossa, vuoristossa tai autiomaassa niin yleensä aika varmasti tietää mitä saa ja mitä tuleman pitää. Kun kohteena ovat rannikot ja rannat niin aivan yhtä varmasti nämä kaikki ovat aivan erilaisia. Karibian ja Tyynenmeren rantoja kierrellessä huomasi, että joukossa on todellisia helmiä ja upeita paikkoja mutta myös valtaisia pettymyksiä. Nyt näimme ne molemmat ja monta paikkaa sijoittui sitten näiden mittariston ääripäiden
väliin. Venezuelan Morrocoy rannat olivat suorastaan mykistävän kauniita kun taas Kolumbiassa Buenaventura ehdottomasti oli sitten täydellinen pohjanoteeraus.
Monta muutakin upeaa paikka näimme ja koimme, Valle Cocoran vahapalmut ja hevosretket sekä Cartagena de Indiasin upea vanha kaupunki. Muutenkin retkeilimme tällä kertaa enemmän suurissa kaupungeissa kuin aikaisemmin ja se aina tuo omat haasteensa matkalle - jo pelkästään suunnistaminen suurissa kaupngeissa on välillä hankalaa. Myös liikennekaaokset kävivät välillä hermoille - kyllä nyt tämä koti-Suomen liikenne on todella vaisua.
Eri maiden turvallisuutta ja olosuhteita tuli myös etukäteen kovasti pohdittua. Caracasin levottomuudet olivat tiedossa ja Kolumbiastakin meitä kovasti varoiteltiin. Täytyy kyllä sanoa, että paikanpäällä nämä arvelut osoittautuivat varsin ylimitoitetuiksi. Venezuelassa emme kertaakaan tunteneet oloamme mitenkään uhatuksi saati että olisimme joutuneet mihinkään vaarallisiin tilanteisiin ja paikalliset ihmiset olivat suorastaan uskomattoman mukavia ja auttavaisia. Ja etenkin nämä venezolanot olivat puheliaita, sydämellisiä ja myös varsin avoimia ja juttelivat maansa tilanteesta ja hallitsijastaan hyvinkin vilkkaasti. Heiltä kuulimme siis varsin paljon juttuja maan todellisesta tilanteesta.
Jos venezolanot olivat ystävällisiä ja avoimia niin kolumbialaiset puolestaan suorastaan äärimmäisen kohteliaita ja auttavaisia. En missään ikinä ole tavannut esimerkiksi niin kohteliaita tarjoilijoita kuin Kolumbiassa ja täälle se kohteliaisuus todella vaikuttaa aidolta eikä teennäiseltä kuten eräässä suurvallassa. Ihmisten kohtaaminen oli siis oikeastaan
retkemme yksi suurin ilonaihe - saimme aina tarvitessamme apua paikallisilta ja kaikki olivat mielihyvin neuvomassa ja hoitamassa pieniä ongelmiamme. Ehkä johtuen paljolti myös siitä, että alueilla joilla vierailimme ei vielä ole ehditty kyllästyä suuriin turistilaumoihin.
Kumpikin näistä maista on myös siunattu aivan valtavalla luonnon rikkaudella ja monimuotoisuudella joka ei ole vielä mitenkään täysin turismin pilaamaa. Tällä kertaa retkeilimme suurimman osan ajasta oikein toldella 'off-the-beaten-track' ja emme muihin matkailijoihin törmänneet oikeastaan missään muualla kuin Cartagenassa ja Valle Cocorassa. Paikallisia matkailijoita tosin riitti joka paikassa Halloweenin juhlinnan aikaan mutta niitä nyt en tähän laske. Ecuadorissa ehdimme olla varsin vähän aikaa ja hyvin pienellä alueella joten sitä tässä on hieman vaikeampi kommentoida. Kumpaankin maahan jäi vielä kovasti paljon paikkoja tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi joten en siis yhtään ihmettelisi jos tänne vielä tulisi palattua.
Retki on siis jo tätä kirjoitettaessa takana ja Tintti on saapunut seuraavaan kohteeseensa Santiagoon josta lähettää kaikille kovasti paljon terveisiä. Soile kotiutui lähes 24 tuntia matkustettuaan viime yönä ja odottelee edelleen kadonneita matkatavaroitaan. Käviköhän tässä nyt niin, että kun koko matkalla emme hukanneet yhtään mitään niin lopuksi tulee sitten oikein jättipotti ja koko matkalaukku katoaa. Tavaroita jäljittävän firman edustaja kyllä sanoi, että kyllä ne yleensä aina lopulta jostain sitten
löytyvät - ennemmin tai myöhemmin. Ehkä sitten niin.
Ikiliikkujat päättävät tarinansa tällä kertaa tähän ja kiittävät taas kaikkia bloginsa lukijoita joita tälläkin kerralla on ollut varsin runsaslukuisesti.
Kiitokset siis kaikille - seuraavia retkiä odotellessa - Soile & Tintti
Advertisement
Tot: 0.149s; Tpl: 0.014s; cc: 11; qc: 53; dbt: 0.0962s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
