Matkan viimeiset rannikot - Ecuadorin Same

---

Juhlapäivien vietto jatkuu loputtomiin

Olimme jo yhden viikonlopun seuranneet kolumbialaisten Halloweenin viettoa ja ajattelimme, että eiköhän se nyt kohta jo lopu kun arki koittaa. Toisin kävi, vielä maanantainakaan ei ollut normaali työpäivä ja meillä lentolippujen hankita Ecuadoriin hankaloitui entisestään. Nykyisellään taitaa olla aika normaalia, että liput ostetaan netissä - etsitään siis sopiva lento ja maksetaan lysti sitten yksintein kun sopiva on löytynyt. Täällä kuitenkin kaikenlainen turvallisuus ja ulkomaisten vieroksuminen on viety aivan omaan luokkaansa kun lentojen ostaminen ulkomaisilla luottokorteilla on jokseenkin mahdotonta. Onnistuimme ensimmäisen lennon Cartagenasta Medelliniin hankkimaan netistä, mutta siinäkin meille tehtiin varmistussoitto ja kyseltiin muutama tarkentava kysymys, että olemme varmasti ulkomaalaisia ja että kortti on varmasti meidän hallussamme. Hyvä sinänsä näin, että mahdollisesti kadoksiin joutunutta korttia ei päästä väärinkäyttämään. Tämä käytäntö kuitenkin myös sitten tehokkaasti estää kaupankäynnin netissä. Calista Ecuadoriin suoraan pääsee vain yhdellä lentoyhtiöllä joka on Ecuadorin armeijan operoima Tame. Lento Quitoon menee Esmeraldasin kautta ja sen me sitten valitsimme seuraavaksi ja viimeiseksi rantakohteeksemme. Lentoja emme pyhäpäivän vuoksi saaneet mitenkään ostettua mutta sen varmistaminen kuitenkin onnistui, että koneessa oli runsaasti tilaa ja saisimme lennot ostettua kentältä. Sinne siis.

Juhlinta jatkuu…

Myös hotellin varaaminen seuraavasta kohteesta osoittautui jokseenkin toivottomaksi. Juhlapyhät jatkuivat myös Ecuadorissa tiistaihin asti ja hotellia ei meinannut löytyä millään. Onnistuimme ankaran soittelun jälkeen löytämään yhden majapaikan Esmeraldasin läheltä Atacamesista joka oli sitten ensimmäinen pysähdys Ecuadorin puolella. Ainoa vapaana ollut majoitus oli ylihintainen ’sviitti’ joka ei kyllä mitenkään ollut hintansa arvoinen - eipä siinä muuta voinut kuin maksaa ja toivoa, että seuraavana päivänä löytyisi jo paremmin tilaa myös muualta.

Ensimmäiset näkymät Atacamesin rannoille ja kylälle eivät kyllä tehneet mitenkään lähtemätöntä vaikutusta. Jotenkin mieleen hiipi ajatus, että olimmeko nyt löytäneet seuraavan Buenaventuran joka olisi taas oikea pohjanoteeraus. Hotelli sinänsä oli ihan OK ja rantakin jokseenkin mutta suurin ongelma oli paikalle Pyhäinpäivää viettämään tullut kansainvaellus. Ihan joka paikka oli ihan tupaten täynnä väkeä ja rannalla olevat baarit ja majoitusliikkeet näyttivät lähinnä kilpailevan sillä, että kuka pystyy soittamaan lattarihumppaa ja muuta musiikkia kaikkein kovimmalla. Tämä valtaisa metakka tunkeutui jopa huoneeseen asti ja ihka ensimmäisen kerran tulin nukkuneeksi korvatulpat päässä. Musiikki taukosi joskus 5:n jälkeen alkaakseen tosin hieman vaimeampana heti 7:n jälkeen uudelleen. Kyllä tämän matkan ehdoton metelikiintiö tuli kerralla täyteen. Tällaiset varttuneemmat täti-matkaajat eivät ehkä ole ihan ensimmäisenä rantabaareissa ja ravintoloissa bilettämässä joten aamun koittaessa mielihyvin jatkoimme matkaa hieman hiljaisempiin kyliin.

Samen aaltojen kohina

Pienen kyselyn jälkeen selvisi, että rannikolla oli useampikin pienempi kylä jotka olisivat huomattavasti rauhallisempia ja joissa kuitenkin löytyisi myös ihan mukavasti majoitusta. Paljastui nimittäin jälleen sellainen yllätys, että Ecuadorissa Pyhäinpäivä kestää 5 päivää ja varsinaisesti rannat rauhoittuisivat vasta aikaisintaan keskiviikkona tai torstaina. Tämän rannikonosan yleisin kulkuneuvo näytti olevan mototaksi joten eikun sellaisen kyytiin sitten ja huristelemaan kohden Samen kylää. Seuraava majoituksemme Los Amigos majatalo löytyi aivan rannan tuntumasta ja vaikutti oikein sopivalta viimeisten lomapäivien viettoon. Kylällä oli edelleen runsaasti lomanviettäjiä ja saimme odotella huonettamme jonkin aikaa - kaiken ajan käytimme kyllä erinomaisesti hyväksemme hotellin rantaterassilla loikoillen ja Tyynen meren aaltojen kohinaa kuunnellen, sehän näiden viimeisten lomapäivien tärkein tavoite olikin.

Lopultakin rauha ja hiljaisuus

Latinalainen ihmisrotu on vahvasti toistensa seurassa viihtyvää ja mitä enemmän on porukkaa ja metakkaa niin sitä paremmin nämä kansat tuntuvat viihtyvän. Jos joku haluaa pysytellä omissa oloissaan tai on hiljakseen sivussa niin heti herää epäilys, että jokin on nyt pahasti vialla - suomalainen jurottajaluonne ei täällä siis pitkänpäälle kovin hyvin pärjää. Jonkinlaista jurottajaa meihinkin on osunut kun kuitenkin kaipasimme vähemmän väkijoukkoja ja hiljaisuutta ympärillemme. Pitkään odotettu ja kaivattu rauha koitti lopullisesti vasta torstaina kun tämä ns. ’Pyhäinpäivä’ = lue: viikko - päättyi ja kansa palasi kotikonnuilleen. Ennen viimeisiä hiljaisia päiviä jouduimme tekemään vielä retken Esmeraldasin kaupunkiin ja aiheena jälleen lentoliput. Kun on kerran lomaa ja kun meidän luottokorttimme kerran ovat epäluotettavia niin silloin ainoa konsti saada seuraavan etapin lennot Esmeraldasista Quitoon on hakeutua lentokentälle joka on ainoa paikka missä Tamen virkailija on edes satunnaisesti tavoitettavissa. Mekin siis jouduimme tämän yhteen suuntaan yli tunnin retken tekemään liput saadaksemme. Kyllä tässä kohden on pakko todeta, että meidän sujuva nettikauppamme on kyllä suorastaan taivaanlahja. Ja toinen mieleen tullut seikka oli se, että mitenköhän ne ulkomaalaiset Suomessa vaikka Juhannuksen aikaan oikein pärjäävät? Oikeastaan kaikki palvelut ovat kiinni - saman saimme me nyt kokea täällä kun emme älynneet oikein varautua näin pitkiin juhlapyhiin.

Rauha ja hiljaisuus kuitenkin koitti lopulta ja koko hotelli oli jälleen vain meidän käytössämme koko torstain ja perjantai aamun ennen lähtöämme Quitoon. Voi sitä tyytyväisyyttä kun rannallakin saattoi käppäillä jokseenkin itsekseen!

Voi meitä punanahkoja ja Aloe Veran taikoja

Itsekseen rannalla käppäily on siis erityisen viihdyttävää puuhaa, sen kyllä olemme todenneet jo aikaisemminkin. Koko viikon oli ollut erittäin pilvistä ja meille siis hyvin sopivaa keliä, aurinko ei pahemmin paistellut ja lämpötilakin oli sitten oikein siedettävä.

Torstaina kuitenkin huomasi selvästi, että pilvipeite oli varmasti hieman ohuempi koska oli selvästi valoisampaa. Eipä sitä miksikään auringonpaisteeksi voinut kutsua mutta olipa nyt selvästi kirkkaampaa kuin aikaisemmin. Ei meille sitten kummallekaan tullut mieleen, että jokseenkin tarkalleen päiväntasaajalla oltaessa aurinko kyllä tarttuu liiaksi vaikka se ei edes paista. Eipä siinä mitään, aamusta lähdettiin rannalle kävelylle ja minullakin se käppäily muuttui taas yleiseksi hyyhäilyksi rannalla kaiken maailman rappareiden touhujen seurailuna ja kalastajien saaliin purkamisen ja perkaamisen tutkailuna. Kaikesta tästä sitten seurauksena varmasti pahin palaminen ikinä - naama oli kyllä ihan yhtä kirkuvan punainen kuin niiden rannan pikku rapujen kuori - ihan killeri näky siis. Hotellin pitäjä kauhisteli palanutta nahkaamme ja lupasi pikaisen parannuksen. Tytär kävi nappaamassa puutarhasta nipun Aloe Veran paksuja lehtiä, kuori ne ja lehdistä irtoava hyytelömäinen liisteri sitten liiduttiin palaneisiin kohtiin. Helpottihan se, näky tosin oli myös varmasti ikimuistoinen, kirkuvan punainen nahka ja mustan vihreää liisteriä naamassa. Ja tiedoksi kaikille, että tästä nöyryytyksestä ei sitten kyllä löydy kuvallista materiaalia, kaiken saatte itse kuvitella.

Muutaman mukavan ja leppoisan ranta- ja lukupäivän jälkeen koitti sitten matkan viimeinen etappi - Quito ja kotimatka ja toisen matkaajan seuraava etappi Santiago de Chile.

---

Photos

Ranta aamun kajastuksessa
Tämän pilven läpi nahka paloi

Iltarusko
Eipä montaa iltaruskoa nähty ja tämäkin vähän pilvien varjostama

Rannalla harrastetaan lainelautailua
Näillä pienillä laudoilla pääsi aika vikkelään allonharjalla

Rappari
Silmät piti olla tappien päässä jotta pääsi kurkkimaan koloista

Iguaani
Hotellin pihalla ja alueella asusteli useita iguaaneja, tässä yksi huoneemme edessä lämmittelemässä

Esmeraldasin lentokenttä
Tämä oli jo suorastaan suuri kenttä

Atacamesin maleconia
Baareja ja meteliä riitti tällä kadulla

Rivi komedoreja
Komedor oli paikallinen pikaruokapaikka Atacamesissa

Mototaksi
Tällaisella huristelimme Atacamesista Sameen