Halloween horror show Buenaventuran tapaan

---

Uusia rantoja kohden

Valle Cocoran kylmyyttä pakoon lähdimme kohden Calia jonka piti olla huomattavasti lämpimämpi ja vähemmän sateinen. Yritimme vielä aamulla käydä nappaamassa viimeiset näköalakuvat Salenton kylästä mutta tiivis pilvi ja sumu peittivät laakson jo heti aamusta.

Calia lähestyttäessä tie kulki valtavien sokeriruokoviljelmien läpi. Alueella viljellään yleisesti kahvia mutta myös tämä valtavan korkeaksi kasvava ruoko oli yleistä ja plantaasit suuria. Lämpötila siis kohosi huomattavasti ylänköjen viileydestä. Calin kaupunkiin emme kuitenkaan halunneet heti majoittua. Edessä oli vielä 2 yötä ennen kuin auto oli tarkoitus palauttaa lauantaina ja yritimme etsiä jotain rauhallisempaa majoitusaluetta kuin jälleen yksi suurkaupunki. Calin ympäristössä ei kuitenkaan ollut mitään kovin merkittäviä paikkoja joihin helposti pääsisi tutustumaan ja jossa voisi myös majoittua. Meillä oli siis oikeastaan kaksi haastetta - kylmä ja sateinen ilma ja auto jonka vuokra-aikaa oli vielä pari päivää jäljellä ja joka sitten piti palauttaa Caliin. Muutama päivä pitäisi siis saada jossain kulutettua.

Suurin osa Kolumbian Tyynen meren puoleista rannikkoa on kohtuullisen läpitunkematonta viidakkoa ja epätasaista maastoa - ei nyt suorastaan vuoria mutta lähdes tulkoon. Rannikolla on vain muutama todella pieni paikka joihin pääsee vain lentämällä ja sitten kaksi paikkaa joihin menee tie ihan rantaan asti. Meillä oli ollut tarkoitus lähteä näistä rantapaikoista yhteen, eli Bahia Solanon kylään. Retki jäi kuitenkin tekemättä ja matkasuunnitelmassa oli siis siltä osin muutaman päivän rako ja mietimme sitten mikä olisi seuraava reittivalinta. Ihan rantaan asti ei siis ollut teoriassakaan oikein hyvä lähteä, toinen näistä tien päässä sijaitsevista kylistä sijaitsee aivan Ecuadorin rajalla ja on ihan ehdoton ”no-no” ainakin kahden täti-ihmisen tehtäväksi. Toinen kohde, Buenaventuran satamakaupunki olisi kohtuullisen matkan päässä ja kaupungista pohjoiseen sijaitsisi muutama melko siedettäväksi mainostettu paikka. Näitä vaihtoehtoja jäimme sitten miettimään lähemmäs Calia, Lago Caliman rannoille.

Miten ihmeessä te tänne eksyitte?

Lago Calima on vuorten väliseen laaksoon tehty tekojärvi jonka avulla säännöstellään vuorilta tulevia vesiä ja tehdään tietenkin myös sähköä. Järvi sijaitsee aivan kukkuloiden keskellä ja saa siten jatkuvia tuulia vuorilta. Paikka onkin oikea surfareiden mekka ja täynnä erilaisia surfaukseen liittyviä paikkoja, sekä majoituksia että surfauskouluja. Me nyt emme ehkä ole ihan ensisijainen kohderyhmä tähän surfaustouhuun mutta kun ei siten oikein muutakaan siedettävää majoitusvaihtoehtoa löytynyt niin sinnehän me Lago Calimalle sitten jäimme. Paikka sinänsä on ihan kaunis, suomalaisittain kohtuullisen pieni järvipahainen kylläkin vehreissä ja muuten kauniissa maisemissa. Hotelliin tullessamme respan tyttö kyseli meiltä ihmeissään, että mistä ihmeestä te tänne oikein eksyitte - ette ihan taida surfausta harrastaa? No ymmärsi sitten kyllä kun totesimme, ettei Cali nyt ihan heti houkutellut. Lago Calimallakin viivyimme vain yhden yön, jälleen alkanut vesisade taas ajoi meitä seuraavaan kohteeseen.

Halloween horror show Buenaventuran tapaan

Rannalla sijainnut Buenaventuran kaupunki jäi kuitenkin vähän kiinnostamaan meitä ja seuraavana aamuna lähtiessämme päätimme käydä rannalla lounastamassa. Matka ei vaikuttanut mitenkään pitkältä, kilometreissä vain n. 60 joten eipä siinä luulisi kauan kestävän. Tämä luulo kyllä osoittautui varmasti tämän matkan pahimmaksi virhearvioksi.

Buenaventura on siis koko Kolumbian suurin satamakaupunki. Sen kautta kulkee yli 60%!k(MISSING)oko maan tuonnista ja viennistä - niin laillisesta kuin laittomastakin. Kun paikka on käytännössä tämän todella suuren maan ainoa kunnon satama, niin senhän täytyy tarkoittaa myös jatkuvaa liikennettä sataman ja muun maan välillä - lienee itsestään selvää. Ainakin viimeistään sitten kun sen näkee. Kaupungista myös mainittiin eräässä suuressa matkaoppaassa, että ”tänne et halua mennä ellei ole pakko”. Ilmeisesti tunsimme jonkinlaista todella pakottavaa halua kun kerran kuitenkin päätimme sinne lähteä - nimi Buenaventura nyt vaan kuulosti jotenkin mukavalta ja tarkoitushan oli siis todella käydä siellä lounastamassa ja katsastamassa rannat ja tulla sitten Caliin yöksi.

Sattumoisin olimme myös joutuneet toisenkin pienen harmin vaivaamiksi. Täällä tämä Halloween tai meikäläisittäin Pyhäinpäivä on oikein monen päivän pitkä juhlapyhä ja kestää kaikkiaan ilmeisesti 4 päivää - 1. ja 2.11 mukaan lukien. Jatkolennot Calista Quitoon tai Ecuadoriin yleensä osoittautuivat varsin hankaliksi tai sitten täyteen varatuiksi eli olimme taas jälleen vähän jumissa. Aikaa siis oli hyvinkin pieneen retkeilyyn rannalle kun tiesimme, että jatko onnistuisi luultavimmin vasta maanantaina, ainakin siis lentämällä. Mitäpä sitä sitten sen enempää tuumimaan, päätimme lähteä tutkimaan Buenaventuran rantoja ja jos ei muuta, niin ainakin lounastamaan sinne ennen Caliin lähtöä.

Rantojen kauhut

Jos tähän asti olimme nähneet ja kokeneet lähinnä rantojen kaunottaria ja upeita maisemia niin nyt sitten löysimme myös sen täysin toisen ääripään. Ensinnäkin tie Buenaventuraan kulkee erittäin vaikeassa maastossa, jonkinlaisia vuorahan ne kukkulat lienevät, korkeus varmaankin n. 1,5 km. Tie kulkee näiden kukkuloiden reunoille louhittuna ja etenkin sateiseen aikaan rinteistä putoilee sekä maata, mutaa että valtavia kivenlohkareita tielle. Niin nytkin - alle emme jääneet mutta näimme kyllä minkälaista jälkeä sellainen kivivyöry aiheuttaa kun eräs pieni kuorma-auto oli juuri lytistynyt. Toinen jonkinlainen haitaksi luettava ongelma oli se, että tie oli valtavan rakennusurakan alla. Pitkältä pätkältä tietä uudistettiin ja reitti kulki sitten joko keskeneräistä reittiä tai kiertotietä joka käsitti valtavia veden täyttämiä kuoppia joita ei voinut edes nähdä tai muuten täysin päällystämättömiä osuuksia. Ja tämä kaikki tehtiin sitten aivan täysin loputtoman rekkajonon keskellä. Rekkojen ja henkilöautojen suhde taisi olla 9 rekkaa / 1 auto. Ja sama liikenne sitten myös vastaan - yhtään tyhjää koloa tai vapaata tienpätkää ei koko matkalla tullut eteen. Välillä tie kulki tunneleissa joissa ei menomatkalla ollut minkäänlaisia valoja - täysin pilkkopimeässä yritimme pysytellä omalla kaistalla, välillä kun joku vähäjärkinen kuski päätti myös jopa ohittaa siellä tunneleissa. Välillä liikenne pysäytettiin kokonaan ja autojono jäi odottelemaan vastaantulevaa liikennettä. Näitä pysähdyksiä oli useampiakin joten matkanteko ei kyllä mitenkään merkittävästi edistynyt. Ja kun sitten jono nytkähti liikkeelle alkoi henkilöautoilla valtava kilpa-ajo aina muutamien rekkojen ohitse. Aina sama sitten muuten myös vastakkaiseen suuntaan, välillä tiellä oli rinnakkain enemmänkin kuin 3 kulkuneuvoa. Matkan keskinopeus ei ollut mikään päätähuimaava koska 60 km:n taittamiseen saimme kulumaan n. 3 tuntia. Ai miksi emme sitten kääntyneet takaisin tulosuuntaan kun kerran matkanteko oli niin hidasta ja hankalaa - no kun sittenhän meitä olisi jäänyt vaivaamaan se, että oliko se Buenaventura oikeasti niin kurja kuin LP siitä kommentoi - ”tänne et halua mennä”.

Onko täällä oikeasti ranta?

Buenaventuraa lähestyttäessä kävi kyllä selväksi, että tämä ei ehkä ollut paras mahdollinen rantakohde. Kaupunki itsessään oli lahdenpohjukassa josta ei merelle edes kunnolla näkynyt ja ranta oli törkyinen ja kaikenlaisen saastan ja roinan peitossa. Kaupungin läpi ajettuamme laskin, että täysin ehjiä taloja jotka olisivat olleet ihan kunnossa oli n. 5 - kaikki loput olivat enemmän ja vähemmän rempallaan. Ajoimme matkustajasatamaan josta veneet lähtivät Ladrilleroksen rannalle - ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että en oikeastaan halua autosta ulos. Ulkopuolella pörräsi heti lauma jotain paikallisia oppaiksemme haluavia ja kavereita jotka tarjosivat venekyytejä tai muita palveluja. Katsoimme parhaaksi poistua paikalta pikaisesti. Lounaspaikka piti kuitenkin löytää, olihan alkuperäinen tarkoitus nimenomaan ollut mennä Buenaventuraan lounaalle.

Kadunvarressa ei monia ravintoloita ollut ja auton jättäminen vartioimatta kadulle ei tullut kysymykseenkään. Onneksi huomasimme rannalla ravintolan jonka edessä seisoivat myös vartijat - sinne siis. Kävikin niin onnellisesti, että paikka tarjosi erinomaisia mereneläviä eri tavoin valmistettuna ja saimmekin varmasti matkan tähän asti parhaan lounaan - erinomaisen maukkaita langostinejä valkosipulin kera.

Paluumatkalle kohden Calia lähdimme heti lounastettuamme, ajatuksena että ehtisimme Caliin vielä ennen illan pimenemistä. Matkaa oli vaivaiset 110 km ja jos oikein reippaasti siis ajelisi, niin voisi kuvitella olevansa aika nopeasti perillä. Eihän se tietenkään ihan niin sujunut, rekkoja riitti matkalla yhtä paljon kuin tullessa eikä liikenne helpottanut yhtään. Perille Caliin tulimmekin pimeän jo laskeuduttua ja päivän rasituksista päätimme palkita itsemme oikein kunnon hotellilla ja majoituimme heti kaupunkiin ajettuamme näkyneeseen Intercontinentaliin. Eikä turhaan, hotelli oli silkkaa luksusta ja hyvitystä päivän rasituksista.

Mitä uskoa ja mitä ei?

Joskus aina tulee uhmattua näitä oppaiden vinkkejä hyvistä tai huonoista paikoista ja joutuu myös miettimään, että jos on kuullut jotain hyvää jostain paikasta, niin miksi sinne ei sitten menisi. Tällä kertaa oppi kuitenkin oli se, että jos ihan suoraan sanotaan, että tänne ei kannata mennä niin sitten sitä ei kyllä pidä mennä tekemään. Calista pois lähtiessämme taksikuski puisteli päätään ja ihmetteli miten olimme moiseen paikkaan joutuneet - kukaan täysjärkinen ei sinne kuulemma mene edes paikallisista jos ei ole aivan ehdoton pakko. Vaikka matkalla näimme tienvarsilla enemmän poliiseja ja sotilaita kuin missään muualla yhteensä ei se tarkoita, etteikö kaupungissa edelleen olisi jonkin verran myös sissitoimintaa ja tietenkin erilainen rikollisuus kukoistaa näissä satamakaupungeissa. No, taksikuskin mukaan meillä oli ollut matkustavaisten pyhimyksen suojelus mukanamme - olkoot sitten vaikka niin.

---

Photos

Näkymä Caliin
Cali sijaitsee laaksossa vuorten keskellä.

Intercontinental Cali illalla
Silkkaa luksusta halloweenin kunniaksi

Lago Calima
Näkymä huoneestamme aamulla

Tie Buenaventuraan
Tästä alkoi horror show kohden Buenaventuraa

Pacificon helmi?
Ainakin kaupungin kyltin mukaan :-)

Ja tässä sitten sitä rantaa
Tämäkö se oli se helmi?

Osa hökkeleistä oli rakennettu tolpille
Vesi nousee sadeaikana niin korkealle, että rannoilla lainehtii

Hotellin opaskyltit
Hotelliin ei saanut tuoda kissoja,koiria, papukaijoja eikä aseita.

Buenaventuran tieltä
Ei pelkkiä kivi- ja mutavyöryjä vaan myös puut välillä sortuivat tielle.

Buenaventuran tienäkymiä
Tie kulki sinänsä ihan kauniissa laaksossa ja maisemat ympärillä olivat ihan OK.

Jälleen vartijoita
Kolumbiassa riittää sekä sotilaita että poliiseja, vartijoita on joka puolella