---

Ristiretki Balkanille alkaa

Vuosia sitten tuli vierailtua muinaisessa Jugoslaviassa ja jo silloin etenkin Adrianmeren rannat viehättivät kovasti. Mieleen jäi myös ajatus rannikon koluamisesta vähän tarkemmin autolla joskus myöhemmin. Sota ja muuten levottomat ajat alueella sitten tekivät pakollisen tauon tähän suunnitelmaan mutta nyt vihdoin aika sitten oli sopiva uuteen retkeen. Syksyn matkaa suunnitellessa useita eri vaihtoehtoja kävi mielessä mutta yksi ylitse muiden toistui vähän väliä. Koska Kroatian rannikkoa on mainostettu yhtenä maailman kauneimmista autoreiteistä, oli se sitten lähdettävä itse paikanpäälle toteamaan. Ja helpoimman lentoreitin vuoksi alkupisteeksi valikoitui Kroatia ja siellä Dubrovnik.


Dubrovnikin lentokenttä sijaitsee laaksossa pienen vuorijonon takana rannan suuntaisesti. Jo lähestyttäessä kenttää kävi selväksi, että lento tulisi päättymään kuoppaisesti. Perillä puhalteli rankka tuuli ja koneessa varoiteltiin turbulenssissa. No sitä sitten tuleman piti. Kun lähestyimme kenttää, alkoi kohtuullinen ryskytys ja laskeuduttaessa kone keikkuikin puolelta toiselle. Mieleen tulivat kuvat koneista joissa siipi ottaa maahan laskeutumisessa kovan tuulen vuoksi. Nytkin meillä oli kova sivutuuli mutta lopulta kaikki sitten meni hyvin. Taksissa kentältä hotelliin kuulimme, että meidän koneemme olikin sitten viimeinen joka silloin kentälle päästettiin ja seuraavat lennot ohjattiin myrskytuulen vuoksi 250 km pohjoiseen Splitin kentälle.

Hotellille saavuttaessa oli jo sen verran pimeää, että saatoimme vain aavistella, että paikan valinta oli osunut kohdalleen ja maisemat olisivat ihan hienot – mikä sitten päivänvalossa osoittautui aivan oikeaksi arvaukseksi.

Dubrovnik – upeita rantoja ja vanhoja taloja

Kukapa ei olisi nähnyt kuvia Dubrovnikin vanhan kaupungin muureista ja punakattoisista valkoisista taloista. Kaupunkiin saavuttaessa huomasi, että täällä oikeastaan kaikki rakennukset ovat samannäköisiä – vuorilta löytyy loputtomasti valkoista kalkkikiveä ja punaiset savitiilikatot näyttävät olevan jonkinlainen standardiratkaisu. Eipä ole liikoja pohdittavana kun talonrakennukseen ryhtyy. Kysymys on sitten enää siitä, että onko talossa 1 vai useampia kerroksia – uutta ja vanhaa täällä näyttää olevan sopivasti keskenään sekaisin.

Balkanin sodasta on nyt kulunut 20 vuotta ja historiaa tutkiessa paljastuu, että Kroatian sodassa sekä serbit että montenegrolaiset ovat kovin ottein hyökänneet Kroatiaan ja yhtenä tarkoituksena on ollut etenkin Dubrovnikin vanhan kaupungin tuhoaminen. Merkkejä tästä vanhassa kaupungissa vielä on jonkin verran näkyvissäkin ja talojen seinissä on myös jälkiä osumista. Onneksi kuitenkaan tuho ei ole ollut sen suurempaa ja tulipalojen ja romahdusten jäljet on jo korjattu.

Vanha kaupunki ja sen pääkatu Stradun ovat nimittäin suorastaan vertaansa vailla, eipä ole tullut törmättyä missään näin upeasti säilyneeseen kokonaisuuteen ja vielä erittäin hyvin hoidettuun ympäristöön. Vielä näin myöhään syksylläkin kaupungissa vaeltelee isoja turistijoukkoja – peräisin etenkin kaupunkiin saapuvista lukemattomista risteilylaivoista. Kaupunki on siis mitä suurimmassa määrin suoranainen turistirysä.

Tällaisia kohteita meillä on tähän asti ollut tapana vältellä mutta tätä nyt ei kyllä voi jättää väliin. Koko kaupungin pystyy kiertämään muureilla kävelemällä ja väliin mahtuu myös useita hyvin säilyneitä vartiotorneja. Muurien ympärysmitta on n. 2 km ja portaita matkalle mahtuu > 1000! Voin kuvitella, että etenkin kesäkuumalla tämä olisi suorastaan tuskaista hommaa kun nyt myöhäisen syksynkin aikana aurinko tarttuu uhkaavasti ja lämmintä riittää. Maisemat ovat kuitenkin joka puolelle suorastaan henkeäsalpaavat. Toisaalla vuoret ja kristallinkirkas sininen meri kilpailevat keskenään ja kaupungin huikeat muurit jäävät näiden kahden väliin. Yläpuolelta katsottuna kattojen ’Punainen meri’ on suorastaan häkellyttävän kaunis. Eipä voisi tälle Balkanin kierrokselle kuvitella vaikuttavampaa alkua.

Matkan seuraavat etapit ja vähän tavoitteitakin

Kroatiasta matka jatkuu kohden Montenegroa ja seuraavaksi mahdollisesti sitten Albaniaa, Bosnia & Hertsegovinaa ja Serbiaa. Maat ovat näillä nurkilla nyt huomattavasti pienempiä kuin edellisten reissujen aikana joissa koko Eurooppa olisi mahtunut yhteen maahan ja vielä olisi jäänyt vähän tilaakin. Tässä merkeissä täytämmekin sitten kenties myös yhden matkailuun liittyvän tavoitteen.

Yhtä ja toista on tullut asetettua tavoitteeksi kun maailmaa kiertelee – kiva olisi käydä vaikka kaikki erilaiset maantieteelliset maapalloon liittyvät mittapisteet – tarkoitan nyt vaikka napa- ja kääntöpiirejä. Aika moni näistä on jo toteutunutkin, oikeastaan puutoslistalla ovat vain eteläinen napapiiri ja Kravun kääntöpiiri. Nyt sitten tavoitteena on tietenkin myös saavuttaa jonkinlainen tasalukema käytyjen maiden osalta.

Tähän mennessä listalla on ollut hieman alle 50 maata – jos nyt sitten kaikki suunnitellut maat tässä tällä matkalla käydään, niin päästään joko tasalukuun 50 tai sitten muutama yli. Ja tavoitettahan on kannustamassa kaikkien tuntema ’kohukaunotar’ Johanna T. Ai miksi niin? No, tämä kaikkien tuntema julkisuuden henkilöhän on jopa tv-ohjelmassa todennut käyneensä 76 maassa kun hänen ’maalainen’ aviomiehensä vain kahdessa – eli Tukholmassa ja Turkissa. Kyllähän siinä jokaiselle itseään kunnioittavalle matkailijalle on tavoitetta saavuttaa tämä lukema, eli 76 maata. Joillakin siihen saattaa mennä jopa koko ikä, toiset eivät sitä saavuta ikinä ja joillekin se tulee täyteen jokseenkin ihan vahingossa, jopa suorastaan itseltä huomaamatta. Ehkäpä näin on käynyt myös Johanna T:lle - ilman sen suurempia ponnisteluja siis? Meille se ainakin ihan kovan homman takana - missähän välissä ne seuraavat 20 maata ehtisi oikein päästä näkemään?

Sitä ihmetellessä ja seuraavia maita odotellessa terveiset aurinkoisesta Dubrovnikista!

---

Photos

Osumakartta
1991 alkaneen sodan osumat Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin. Merkittynä kaikki osumat ja palaneet tai romahtaneet rakennukset. Ihme että jotain on pystyssä, kun näin paljon on osumia.

Kattotiiliä
Tässä kaupungissa näitä riittää - kattotilliä nimittäin!