La turquoise (http://fi.wikipedia.org/wiki/Laguuni)

---

La 12.11

Eksyin täysin kun lähdin ihan päällikkönä ilman karttaa metroasemalle. Normi 5min matka kesti noin 35min tällä kertaa. Painon rinkka selässä pitkin Akasakan katuja, kunnes tajusin vetäneeni jonkin mutkan turhan suoraksi. Kysyin joltain ohikulkijalta neuvoa ja tajusin olevani aivan väärällä suunnalla. Menin lähimpään metroasemaan ja jatkoin kylttien mukaan linjalle, joka veisi minut Tokyo Stationille ja Narita Express junaan kentälle.. Olin kentällä noin 10 minuuttia, ennen kuin faif tuli ulos ovesta. Olin vastassa kyltin kera, joten ei voinut mennä ohi 8) Oli tosi kiva nähdä pitkästä (2,5vko) aikaa. Faifin lento oli mennyt hyvin ja oli saanut nukuttua reilu 5h, joten mitään tolkutonta jetlagia ei olisi tiedossa. Sain postsynttäriksi uudet lentosukat ja läjän Lindhtin suklaata. Niitä sitten mutusteltiin(suklaata siis) ja syötiin mun tuomia cookieita arrivals aulassa.

Noin klo 13 checkattiin Air Tahitin koneeseen, jonka klo 16 lähtevällä 11h lennolla oli todella paljon tilaa. Itse muffasin koko penkkirivin itselleni keskeltä (4 paikkaa) ja sain nukuttua siinä ehkä 6h. Ja koska oli paska ife, niin ei ollut edes fiiliksiä katsella leffoja... Tarjoilu oli ihan priimaa ja ja kaikille jaettiin ovella polynesialaiset kukat.

Perillä Tahitin saarella aamulla klo 8! What the F! Mentiin vuorokausirajan yli eli Tokion +7 muuttui -12h suomeen. Kroppa ei ole enää yhtään peleissä mukana. Olen ihan sekaisin missä ajassa itse olen ja miten se suhteutuu paikalliseen aikaan. No päästiin kuitenkin hyvin perille ja ostettiin heti lentoliput toiselle saarelle. Koneessa yritettiin lukea opasta ja arpoa, että mille saarelle mennään, ei oltu mietitty paljonkaan etukäteen. Päätettiin, että jos lennot ei maksa maltaita lennetään Huahinelle, mutta muuten mennään 10 min lennon päähän Mo'orealle. Päädyttiin ensin mainittuun siksi, että oppaan mukaan se on vähemmän kehittynyt ja siellä on parempaa sukellusta ja snorklausta. Seuraava lähtö Huahinelle oli 30min päästä ja hinta siedettävä, joten ostettiin liput. J:n ostaessa lippuja S kävi automaatilla ja tuli tyytyväisenä takaisin, kädessään 100.000 Pacific Frangia eli 840 euroa! On tottunut nostamaan maksimit ja nyt kävi näin...

Taas jaettiin kukkia (Tiare) koneessa ja täällä tosiaan kaikki pitävät kukkia korvien takana. Kun on ajeltu skootterilla/autolla ympäri saarta, niin vastaan on voinut tulla futiskenttä, jossa isot, tatuoidut äijät pelaavat kukka korvan takana. Melko hassu näky.

J oli soittanut Tahitin kentältä yhteen majapaikkaan, jotka olivat sitten meitä vastassa. Halusivat laskuttaa puolentoista kilsan matkasta 8,5 euroa/naama/suunta. Ja perillä odottaneet bungalowit olivatkin betonimajoja kaukana merinäköalasta. Otettiin mieluummin rivitalohuone ja olo oli kuin Mikkelin minimaassa! Ei ollut ihan sitä Polynesia-fiilistä, jota oltiin tultu hakemaan. Alettiin jo miettiä, että miksi hemmetissä me on lennetty toiselle puolelle maapalloa tämän takia, kun esim. Filippiineillä on niin paljon siistimpää marginaalisilla kustannuksilla... Väsy vei voiton kaikesta tohinasta ja otettiin parin tunnin päikkärit. Kun herättiin, alkoi sataa ja kun se päättyi, otettiin pyörät (maailman raskaimmat, tyhjät renkaat ja aivan ruosteessa) ja poljettiin keskustaan. Käytiin kysymässä Lounarin suosittelemassa majapaikassa, mutta niillä oli täyttä ja mentiin sit uimaan ihan keskustassa olevalle kauniille valkoiselle rannalle. Matkaa oli majoituksesta joku pari kilsaa, mutta noilla pyörillä tuntui kestävän ikuisuuden. Jonkin aikaa pulikoitiin, J yritti snorklailla, mutta mitään erityistä ei näkynyt. Vesi oli yllättävän viileää eli 26-27c. J ui muuten meidän ainoa kartta taskussa ja se sohjoutui aika kivasti. Tähän kohtaan loppuvat myös kuvat, koska samalla reissulla kamera hyytyi totaalisesti. Jatkokuvat on näpätty 2 MP:n kännykameralla, mutta en saa niitä sinihammastettua mun koneelle...

Yritettiin mennä sopimaan sukelluksista keskustan sukelluskeskukseen, mutta ketään ei näkynyt eikä puhelinnumero toiminut. Käytiin supermarketissa ihmettelemässä tarjontaa: pitkät viinihyllyt mukaan lukien shampanjaa ja Bretagnen siideriä, kaikki erilaiset juustot ja pateet, Maillen pikkukurkut ja muut. Patongit vaan olivat jo loppu. Kadun varrella oli parkissa roulotteja eli pakettiautoista väsättyjä grillikioskeja. Syötiin sellaisesta valtava annos grillattua miekkakalaa ja ranskiksia. Sen jälkeen fillaroitiin takaisin majoitukseen ja mentiin katsomaan merenrannan lepotuoleille auringonlaskua. Ravintolassa oli pari asiakasta, mutta yksinään saatiin ihmetellä meren kuohuntaa vain hyttyset seuranamme...


Su 13.11

Päästiin liikkeelle vasta klo 11 maissa ja piti vuokrata skootteri, mutta oli vain mopoja ja päädyttiin sen sijaan Fiat Pandaan. Ensimmäinen pysähdys oli keskustan supermarket, mutta patongit oli taas loppuneet. Eikä sukelluskeskuksessa näkynyt taaskaan elonmerkkejä. Ajeltiin kohti etelää hienoja maisemia ja melkein pysähdyttiin rannallekin uimaan. Faiffille ei vain tunnut kelpaavan mikään laguuni. (Kyllä kelpais faiffille laguuni, jos siinä olis hiekkaranta eikä autotie 5 metrin päässä.) Ja J kitisi, ettei ole tarpeeksi turkoosia vettä. Tässä paikassa on periaatteessa kaikki ihan kohdallaan, mutta jotain puuttuu. Ei vaan jotenkin ole niin sykähdyttävän hienoa kuitenkaan.

Vierailtiin vaniljafarmilla, jossa työntekijä innoissaan selitti vaniljan viljelystä ja muista tilan hedelmäpuista. Ostettiin yks pussi ihan tuoreita tankoja mukaan. Saaren eteläkärjestä löydettiin sukelluskeskus, jonka pitäjä saatiin puhelimeen ja sovittiin tiistaille sukellukset. Maanantai ei käynyt, kun hänen piti fiksata mopoaan... Jotenkin ei oo nyt ihan kohdillaan näiden dyykkikeskusten palvelualttius! Sovitettiin kamat kaksistaan ja kirjoitettiin omistajalle lapulle, mitkä kamat ottaa mukaan, kun tulee hakemaan meidät veneellä.

Matkalla tuli vastaan kylä, jonka läpi meni joki, jossa on läjittäin ”pyhiä ankeriaita”. Paikalla oli pari ranskisturrea, jotka paikallisten pikkulasten kehoituksesta osti jotain tonnikalahiutaleita ankeriaiden houkuttelemiseksi. Lapset hyppäsivät veteen, levittivät sinne tonnikalaa ja hetken päästä vesi kuhisi (yli 15kpl) noin 2 metrisiä ja reiden paksuisia mustia ankeriaita sinisine, kiiluvine silmineen.

Vihdoin löydettiin myös ranta, jonne kelpasi mennä uimaankin. Noin 15 vuotta sitten hylätty, täysin ränsistynyt Sofitel-hotelli on ehkä kauneimmalla rannalla, niemenkärjessä. Rantabungaloweista on pystynyt kävelemään suoraan mereen, joka syvenee jyrkästi heti rannasta. Oli absurdia käyskennellä luksushotellin sammaloituneella uima-allasalueella ja kurkkia sisään kissojen valtaaman juhlasalin ikkunoista simpukankuorista tehtyjä valtavia kattokruunuja! Niemen toisella puolella piti olla saaren parasta snorklausta, mutta veteen ei päässyt ilman tossuja ja korallit oli kuolleet. J sinne kahlaili, mutta minä jäin suosiolla rannalle.

Auringonlaskun jälkeen piti käydä syömässä keskustassa rantabaarissa, jossa Lounarin mukaan on paikan parhaat ruuat, mutta se oli kiinni ja niinpä päädyttiin taas roulotteen. Otettiin pihvi ja miekkakalaa, joka oli nyt vähän turhan kuivaksi grillattu.


Ma 14.11

Aamulla käytiin autolla kaupassa hamstraamassa patonkia, kun sitä kerrankin oli saatavilla. Sen jälkeen käytiin Air Tahitin toimistossa vaihtamassa paluuliput päivää aiemmaksi, kun ei kerran aiota sukeltaa kuin yhtenä päivänä, niin loppuu tekeminen kesken täällä. Onneksi ne sai vaihdettua ilman kuluja. Aamupalaksi syötiin omeletit reppureissaajien Chez Guynettessä ja J kyseli tarjoilijalta, millaisia sukelluksia täällä on, kun oli jännityksissään edellisenä yönä nähnyt unta, että hai oli syönyt meidän sukellusoppaan. Tarjoilija ennusti huomiselle kovia virtauksia, koska tänään meri on niin tyyni.

Kun aamulla ajettiin keskustaan, siellä oli hirveä pyörinä ja hyörinä, mutta yhtäkkiä se rauhoittui. Arveltiin jo, että patongit on varmaan loppunet kaupasta, mutt kyllä niitä siellä vielä oli. Ajettiin bensa-aseman ja postin kautta takaisin kämpille patonkilounaalle. Päikkärien jälkeen lähdettiin pyörillä sotkemaan takaisin keskustaan ja mentiin rannalle snorklaamaan. Laguuni oli ihan tyyni ja turkoosi ja tosi kaunis. Saaren vihreät kukkulat nousevat suoraan merestä. Kaikki korallit on laguunista kylläkin kuolleet, mikä johtuu kai siitä pahiksesta, sinisestä meritähdestä, joka lisääntyy nopeasti ja syö kaiken korallin. Kaloja kuitenkin näkyi, mm. valkoinen harmaapilkullinen mureena, vuokkokaloja ja erilaisia triggereitä, papukaijakala ja yksisarvinen.

Uimisen jälkeen kuivateltiin ja kirjoitettiin kortteja venelaiturin päässä. Todettiin, että kyllä tää nyt ihan ok paikka sittenkin on, pystyy kestämään...Taustalla horisontissa häämötti utuisina pari muuta saarta. Sama fiilis jatkui, kun fillaroitiin kämpille katsomaan auringonlaskua ja istuttiin rantatuoleilla taas kahdestaan punertavaan taivaanrantaan tuijottaen. Sen jälkeen mentiin ravintolaan syömään paikallisia erikoisuuksia. J söi raakaa tonnikalaa kookosmaidossa (oli aika hanurista) . Tai no, siihen oli vain lorautettu liikaa maunpoistoainetta. Faiffin tunacarpaccio oli ok, mutta kyllä siitäkin uupui se jokin.Tajuttiin, että ollaan majapaikan ainoat asiakkaat ja ravintolan sulkeuduttua kahdeksalta myös kaikki henkilökunta oli lähtenyt lätkimään. Tuli vähän aavemainen olo.

Nyttemmin on myös huomattu, että ei täällä harrasteta mitään kivoja puusta rakennettuja bungaloweja merinäköalalla, vaan betoni on normi ja parhaat näköalat on varattu yhteisille tiloille eli uima-altaalle, ravintolalle ja hengailuun. Onhan se demokraattista, mutta kun ei ole Aasia-matkaajana tottunut tällaiseen. Koko saarella on yks todellinen luxusresortti, jossa on vissiin veden päälle rakennettuja bungaloweja. Lisäksi, jos oltais minkä tahansa Euroopan ulkopuolisen valtion mailla, ei olis mahdollista, että näillä turistimäärillä suurin osa rantanäkymästä on edelleen yksityisten ihmisten omistuksessa eli aika hökkelimäisten kotien takapihoilla, vaan kyllä ne olis pakko-ostettu resorteiksi. Että kun näin ajattelee, niin ihan mielellään ollaan täällä Mikkelin minimaarivitalossa...

Hauskaa täällä on, että kaikki tosiaan puhuvat ranskaa, joskin omalla murteellaan. Mulla on ollut aikamoinen ongelma, kun jostain kumman syystä joka toinen sana on espanjaa ja joka toinen ranskaa. Ja vaikka kuinka yritän tsempata, niin taipuu koko ajan espanjaan - joka on mulle selkeästi ranskaa heikompi kieli. Sentään englantia ei ole suostuttu puhumaan ollenkaan...

Ti 15.11

Herätys oli aamulla jo seiskalta. Napattiin jääkaapista juustot, pateet ja muut sörsselit ja tungettiin ne patongin väliin. Fillaroitiin klo 8.30 keskustan laiturille, jonne Morgan divemaster saapui samaan aikaan. Oli aivan polttavan kuuma ja meri oli aivan tyyni – todella mahtava fiilis. Mentiin ekalle sukellukselle ja mun bcd vuosi aika pahasti. No, ylimääräistä stressiä vaan ja kyllä sillä bcd:llä kuitenkin pärjäsi. Hyppäsin veteen ja EI HELV... Aivan jäätävää. Tai no 27c, mutta 3mm lyhyellä märkkärillä se tuntuu todella kylmältä. Tehtiin ensin Fiti pass, jossa oli tarkoitus nähdä isoja paholaisrauskuja ja haita. Tuli siellä kaikenlaista vastaan, muttei juuri meidän toivomia elukoita. Kaikki koralli aivan kuolleita koko alueella...Se oli sukellus numero 100 meikäläiselle ja tosiaan tehty märkkärin kera. Perinteistä nakusuoritusta ei näissä lämpötiloissa kovin helpolla tee.. Faiffia vähän jännitti ekalla sukelluksella 3 kk tauon jälkeen ja kun ei yhtään tiennyt mihin hyppää, mutta kyllä se lopulta ihan hyvin meni. Toinen sukellus aloitettiin suoraan meidän majoituksen, Fare Maevan edestä. Heti kun mentiin alas, niin alkoi hait vilistä. Nähtiin reilusi yli 20 blacktip reef sharkia ja se oli aika siistiä. Aina kun käänsi pään, niin hai vilisti siellä menemään. Muutama snapper seurasi meitä koko matkan ja saatiin ehkä turhankin läheistä seuraa myös muutamasta titan triggerfishistä, kun DM alkoi leikkiä niiden kanssa. Sukelluksen lopuksi mentiin kanjoneihin ja siellä virtaus voimistui niin, että välillä tuntui kuin olisi lentänyt. Aivan mahtava fiilis näiden jälkeen. Ainoa mikä tökki oli, että mun jalat oli ihan hankautuneet umpikantaräpylöistä. En ole tottunut niitä käyttämään ja sukellusten jälkeen en voinut laittaa omia släpäreitä jalkaan. Piti käydä kaupassa ostamassa varvastossut, jotka ei hankaa mihinkään.

DM Morgan on kyllä melkoinen sukellushullu. Se on 6kk vuodessa opettajana ja divemasterina täällä, 3kk vuodesta öljy-yhtiö Totalin sukeltajana Afrikassa ja 3kk vuodessa Alpeilla vetämässä sukelluksia jään alla järvissä.

Jäätiin lounaalle keskustan ”parhaaseen” ravintolaan. Oli keskitaso miinus eli jäi kyllä harmittamaan. Syötiin kalaa, johon taas oli lorautettu maunpoistoainetta. Perskule, pitääkö sitä laittaa kaikkeen? Ravintolan sijainti ja terassi sen sijaan olivat ihan huikeat. Meidän pöydästä noin 2m päästä alkoi turkoosi laguuni ja aakea merinäköala. Oli aika hyvät fiilikset edelleen...

Fillaroitiin kämpille ja saman tien vuokrattiin skootteri. Meidän DM oli kertonu, että saaren eteläosassa olevalla rannalla käy lähes joka ilta pari manta rayta. Sain tingattua skootterin puoleen hintaan (koska oltiin ainoat asiakkaat) ja ajettiin läpi uskomattomien maisemien etelään. Siis ihan mielettömiä paikkoja tuli vastaan. Ollaan nyt vasta lämpeämässä tälle paikalle ja postikorttimaisemia tulee joka puolelta vastaan. Päästiin perille noin 35min päästä ja otettiin kajakit alle. Oli todella kivaa meloa tyynellä laguunilla ilta-auringossa muutaman sadan metrin päähän rannasta. Mentiin paikkaan, jossa kaksi sinistä kohtaa eli jossa manta rayt normaalisti hengailee ja katseltiin kajakeista pohjaan, noin 15m syvyyteen. Venattiin 45min, mutta eivät ne tulleet paikalle. Jos olisivat tulleet, niin oltaisiin hypätty pois kajakeista ja alettu snorklaamaan. Nyt sitten ”jouduttiin tyytymään” melomiseen kauniissa turkoosinvärisessä laguunissa. Toistan nyt aiemmassa blogisa kirjoitetun kohdan eli ” life is good”(ja tämä ei ole LG:n puffi).

Samalla kun oltiin siellä laguunissa, niin rannalla oli alkanut jotkut muotikuvaukset. Pari naista vuorotteli yläosattomissa vedessä ja voi vain arvata, että ravintolassa hengaillut all-male asiakaskunta ei pitänyt silmiään häveliäisyyttään kiinni.

Lähdettiin skootteroimaan takaisin ja kierrettiin saarta vielä hetken ennen paluuta pieneen keskustaan. Aivan huikeita maisemia koko matka ja ihan mieletöntä ajella täällä pieniä ja mutkaisia teitä lämpimässä ilmassa. Päästiin takaisin meidän kulmille klo 18.10 ja yritettiin nähdä auringonlasku. Taas oli pilviä sen verran, ettei vaan näkynyt mitään. Jäätiin taas roulotteen syömään (parhaat safkat täällä) ja otettiin taas miekkakalaa molemmille. Oli erinomaista!

Kun tultiin takaisin kämpille, niin otettiin jääkaapista pullo ranskalaista siideriä ja mentiin meren rantaan katselemaan tähtitaivasta. Oli yhtäkkiä kerrankin ihan kirkasta ja aivan upean näköistä. Tähdenlennonkin bongasin kertaalleen. Nyt nukkumaan ja aamulla kohti Tahitin saarta...

16.11.

J kävi aamulla tankkaamassa skootterin, pistettiin kamat kasaan ja lähdettiin kentälle. Koneesta ihailtiin Ra'iatea&Taha'an ja Mo'orean saarten vehreitä kukkuloita, koralliriuttoja ja laguuneja. Tahitin kentällä marssittiin suoraan autovuokraamoon, josta ei kuitenkaan saatu autoa eikä sen paremmin skootteria, kun kummallakaan ei ollut ajokorttia. J vielä varmisti naapurivuokraamosta, noudattavatko hekin samaa lakia ja niin tekivät. Ei ollut tahtia haitannut kortin puuttuminen yhtään Huahinella ja ollaan niin totuttu vuokrailemaan kulkuvälineitä vain Aasiassa, ettei tullut mieleenkään, että jotain lupia siihen tarvittais... Oltiin vähän pallo hukassa, että mitäs ihmettä me täällä saarella tehdään kaks päivää ilman autoa, kun välimatkat on pitkiä, julkista liikennettä ei ole ja taksit on ihan Suomen hinnoissa. Mentiin matkatoimistoon ja sielläkin sanoivat, ettei kukaan meille mitään vuokraa ilman ajokortteja. Kysyttiin jopa jotain saaren ympäri -retkiä, mutta sellaistakaan ei ollut. Hotelliakaan eivät meille halunneet varata vaan suosittelivat, että kannattaa mennä kysymään suoraan, saa paremman hinnan. Ei ihan selvinnyt, että mitä siitä matkatoimistosta oikeastaan olis maksua vastaan saanut. Ilmaiseksi kyllä tarjoutuivat soittamaan Radissoniin, josta saimmekin huoneen puoleen hintaan. Sinne siis taksilla, joka laskutti vajaa 30 euroa 16 kilsan matkasta, mutta vastaavasti hotellilla meidät upgradattiin sviittiin ja saatiin late check-out klo 13. Respa pahoitteli, että huone on ensimmäisessä kerroksessa, mutta tämä on ihan hotellin paras sijainti, lähimpänä merta eli aallot kohisevat ihan ikkunan takana ja valtava parveke yltää melkein mereen.

Suu loksahti auki kun nähtiin huone! Iso olohuone, jonka merenpuoleinen seinä pelkkää ikkunaa, erillinen makkari ja jättikylppäri, jonka ikkunoista aallot kohisevat. Ihan naurettavaa! Kun oli ihailtu maisemia, lepuutettu terassin lepotuolissa ja J saanut ripusteltua pesemänsä vaatteet ympäri kylpyhuonetta, päätettiin lähteä lähimpään kauppaan. Hinnaston mukaan litran vesipullo nimittäin kustantaa hotellilla 7 euroa. Matkalla selvisi, että lähin kauppa on kaupungissa, joten pysähdyttiin bussipysäkille ja J alkoi liftata. Kukaan ei poiminut meitä, mutta bussi sattui onneksi tulemaan. Se pudotti meidät Carrefourin eteen, jossa J halusi tutkia kaikki hyllyvälit. Patonkia ja erilaisia juustoja tarttui mukaan juotavien lisäksi. Toiseen suuntaan bussia tai taksia ei alkanut kuulua ja J päätti taas liftata. Yksi nainen pysähtyikin ja otti meidät kyytiin. Onneksi meidän rakennus on heti hotellin portin vieressä, niin ettei tarvinnut kulkea respan läpi patongit kainalossa.

J kattoi meille lounaan terassille ja poksautti skumppapullon. Epäilen, että oli tämän hotellin paras ravintola! Seurailtiin aaltojen pauhua ja lopulta päätettiin itsekin lähteä sekaan. Ranta on tosi hienoa mustaa hiekkaa, mikä on outoa, sillä toisella puolen saarta, niin kuin kaikilla muilla Polynesian saarillakin, hiekka on valkoista. Hypittiin aalloissa, kunnes S sai tarpeekseen yhden aallon vietyä meidät ihan uppeluksiin. J jatkoi vielä hetken aikaa, kunnes meni tilaamaan meille sopivasti just ennen happy hourin loppua juomat jacuzziin. Siellä sitten poreammeessa kahdestaan siemailtiin kookos- ja ananasdrinksuja merta ja taivaanrantaa ihaillen. Oli siinä yks palmukin just sopivasti näkökentässä. Melkoista kermapeppuilua, mutta yllättävän kivaa tälleen kertaluonteisesti kokeiltuna.

Piti vsrata hotelli ja päivittää blogia, mutta ei tää meidän huoneen netti vaan toimi. Soitettiin yhteen lounarin suosittelemaan paikkaan ja huomiseksi löytyikin meille huone. Mennään Pape´eten keskustaan yhteen hostelliin. Hinta on käytännössä sama kuin tällä meidän sviitillä.Perjantaina on aikainen lento Tokioon aamulla klo 6.30 ja tuosta toisesta hotellista on reilusti lyhyempi matka kentälle, jonka lisäksi hotelli lupaa ilmaisen kuljetuksen asiakkailleen 24/7.

---