Rantoja ja temppeleitä, Polynesia,Kioto ja BKK

---

17.11.

Tänään heräiltiin melko aikaisin. Safkattiin huippubrekkari omalla terassilla ja hengailtiin taas merimaisemaa ihaillen. Saatiin kyllä nauttia sviitistä koko rahan edestä, kun eilen saavuttiin puoliltapäivin ja täksi päiväksi pyydettiin late check out klo 13. Jossain kohtaa alettiin paikkailla ja sitten mentiinkin kamojen kanssa respaan, jossa wifi toimikin jo. Saatiin säädettyä seuraavat kohteet kuntoon ja julkaistua blogi, vaikka melko kauan siinä menikin. Lähdetiin bussilla keskustaan ja saatiin siellä vaihdettua toiseen linjaan, joka vei melko lähelle meidän majoitusta. Satoi kaatamalla ja siksi oltiinkin melko märkiä kun saavuttiin meidän todella kivaan majoitukseen. Omistaja on Sveitsin kunniakonsuli, majapaikan nimi Fare Suisse. Prkleen Lonely Planet oli taas ryssinyt karttansa ja käveltiin ristiin rastiin katuja ja kyseltiin ohikulkijoilta, kunnes oikea paikka löytyi.

Lähdettiin melko pian kävelemään kohti Marche de Papeetea eli ruoka/vaatetoria. Oli aivan järkyttävän kuuma ja tukahduttiin melkein täysin vajaan 2km matkalla. Lisäks joku ystävällinen autoilija luukutti lätäkön yli ja molemmat oltiin sitten melko läikikkäitä sen jälkeen. S ahdistui kaupungista ja liikenteestä leppoisan saarielämän jälkeen. Marché oli kyllä pettymys, lähinnä muutama banaani ja paita siellä oli vierekkäin. Kummallisin nähtävyys oli paikallinen reilusti ylipainoinen torimyyjänainen, joka vaan otti kokovartalolannevaatteensa pois ja alta ei sitten paljoa enää löytynytkään. Kyllä myös paikalliset ihmettelivät eli ei tainnut olla ihan peruspolynesialainen markkinatempaus...

Pyörittiin kaupungilla, käytiin muutamassa vaatekaupassa, mutta mitään ei tarttunut kyytiin. Sit mentiin yhdelle terassille juomaan häpäridrinkit ja katsomaan, josko auringonlasku näkyisi tällä kertaa. No ei näkynyt kun taas perkuleen pilvet blokkasivat näkymän. Drinksut kädessä pimenevää rantakatua seuraillessa päiviteltiin vaan, miten älytöntä suurvaltameininkiä Ranskalla on. Voivat oman maansa sisällä mennä melkein mihin tahansa maailman kolkkaan duuniin ilman mitään ongelmia. Voi saamari, aika mieletön mahdollisuus...

Lähdettiin paikalliseen panimoravintolaan ja otettiin siellä yhdet oluet. Sitten J huomas, että onkin Beaujolais Nouveau ja tilas yhden lasin uutta satoa. Mä keskityin vain saamaan puol litraa olutta alas, oli kyllä ihan hyvää vehnäolutta. Kun tilattiin lasku, tarjoilija kantoikin pöytään vielä toiset samankokoiset oluet ja sanoi, että niin, nyt on happy hour! Toiseen meistä ei kyllä uponnut enää yhtään olutta... Kun toinen oli urhoollisesti selvittänyt molemmat lasilit, lähdettiin viereiselle satama-aukiolle, jossa oli reilusti toistakymmentä roulottea. Valittiin se, jonka edustalta saatiin viimeinen vapaa pöytä. Mä hamuiluin taas miekkakalaa, mutta päädyinkin sitten mekaan (jotain valkoista kalaa sekin). S otti jonkin pacifique kimaran ja se oli todella loistava setti. Poisson cru (sashimia kookosmaidossa), paistettua kalaa sekä tonnikalacarpacciota. Ihan huikea annos!

Yhtäkkiä alkoi sataa ihan kaatamalla ja yks tarjoilijoista kantoi J:n kanssa meidän pöydän roulotten lipan alle. Noin 15 muutakin tyyppiä tunki sinne eli käytännössä pari tyyppiä nojasi meidän lautasten yli. Henkilökunta vaan jatkoi kokkailua sateessa! Tuli myös muuten vastaan koko reissun ekat suomalaiset: vanhempi pariskunta meni syömään naapuriroulotteen ja S sanoi jo kaukaa, että noi on suomalaisia. Itse olisin ehkä veikannut Hollantia, mutta kun kävelivät ohi niin suomeahan sieltä kuului. Käytiin vielä ottamassa crepesit ja gauffret jälkkäreiksi. Kotimatka päädyttiin tekemään taksilla, jolle heti ilmoitettiin, että meillä on jäljellä tasan tän verran rahaa, pakko viedä meidät sillä. Mun jalka oli hangannut umpiräpylöistä niin pahasti, ettei voinut vieläkään kunnolla kävellä. Taksi oli ihan pihalla ja vieressä olikin apukuskina joku, joka hieman tiesi osoitteita Papeetessa. No ei se osannut ajaakaan ja loppupätkä meidän majoitukseen oli ihan kaaosta. Se sammutteli autoa ja jumitti itsensä poikittain kapealle kadulle... Annettiin tonni paikallista ja mentiin pakkaamaan / nukkumaan. Rahaa jäi noin 300 paikallista eli 2,5 euroa.

18.11.

Herättiin klo 04.00 koska meidät sveitsiläinen isäntä oli painottanut, ettette sitten myöhästy: olkaa pihalla 4.30 kun auto hakee teidät kentälle! No oltiin siinä 04.25 yhden ranskalaisen tytön kanssa, joka asuu puoliksi Mo'orealla, työskentelee sairaalassa ja oli just ollut kavereidensa kanssa sukeltelemassa. Saatiinkin kuulla siltä parhaat sukellusvinkit – hiukan myöhään tosin. Autoa ei kuulunut ja käytiin soittamassa 24/7 numeroon, josta sveitsiläisen pitäisi aina vastata. No ei vasstannut... Lopulta soitettiin mun kännyllä ranskiksen tutulle taksikuskille, joka lähti kiireessä meitä hakemaan. Lento lähti 6.30 ja kello oli yli 05 kun taksi tuli. Annettiin loput rahat ranskikselle, joka siis kuittasi itse noin 20e reissusta. Kiitoksia siis Brigittelle Alpes d'Hueziin!

Koneessa oli taas hyvin tilaa ja mä valtasin takaosasta 3hlö rivin. Sain nukuttua noin puolet 12h lennosta Tokioon. Lähdettiin tosiaan 06.30 lennolle perjantaina ja perillä Tokiossa oltiin 13.20 lauantaina...

19.11.

Kun tultiin Tokioon, mentiin saman tien kotimaanterminaaliin ja checkattiin itsemme Osakan lennolle. Noin 3h odottelun jälkeen pääsimme vihdoin koneeseen ja käsittämättömän pomppuiselle lennolle. Koko ajan rytisi... Mutta S nukkui tyytyväisenä koko matkan! Onneksi oli vain reilu tunnin lento. Oltiin vähän surffattu netissä Naritan kentällä ennen lentoa ja katseltu hotelleja, mutta kaikki näytti olevan aivan täynnä. Ei vaan uskottu sitä ja ajateltiin mennä Osakassa heti johonkin reservation deskille. Siellä olikin erittäin ystävällinen henkilö ja soitteli meille hotelleja. Osakassa/ Kiotossa on nyt ruska-aika parhaimmillaan ja koska oli la-ilta, niin kaikki hotellit olivat paikallisia turisteja täynnä. Yksi huone jo saatiin, mutta oli smoking huone. Dissattiin se noin 5minuutiksi ja sitten sekin oli jo mennyt. Oltiin siinä yli tunti ja mä soitin toisesta puhelimesta hotelleihin ja asiakaspalvelija toisella. Alkoi jo oikeasti olla epätoivoinen olo. Ihan väsyneenä, janoisena ja nälkäisenä haluis vaan päästä nopeasti majoitukseen. Lopulta löytyi yksi hotla, mutta taas smoking huone, tuplasti kalliimpi ja huonommalla sijainnilla... Kun käveltiin lentokenttäbussin pysäkille, samainen asiakaspalvelija kiiruhti meidän ohi, ilmeisesti kotiinsa. Oli varmaan tehnyt jotain 45min ylitöitä meidän takia. Teki kyllä loistavaa duunia ja ihan täydet pisteet hänelle!

Päästiin hotellille ja saatiin sittenkin savuton huone. Käytiin lyhyellä välikuolemalla ja mentiin naapurin izakayaan. Tosi leppoisan oloinen koko kaupunki, kun sitä vertaa Tokion härdelliin. Rakennuskantakin on todella matalaa eikä sellaista pilvenpiirtäjäsumaa kuin mihin Tokiossa on tottunut. Rafla oli tosi jees ja otettiin sashimeja, paistettua makrillia, teriyakikanaa ja jotain muuta (ei nyt vaan muista mitä). Sieltä suoraan nukkumaan ja uni kyllä maistui...

20.11.

Herättiin jo 7.30, mutta arvottiin vieläkin, jaksetaanko lähteä vain päiväksi Kiotoon vai oltaisiinko päivä Osakassa. Lopulta päädyttiin lähteä Kiotoon ja otettiin sinne pääasemalta juna (30min). Turistiofficesta saatiin kartat ja bussilinjat ja täytyy sanoa, että ikinä en ole tavannut parempia ja turreystävällisempiä opasmatskuja. Kaikki on tehty ihan superhelpoksi vaikka normaalisti Japanissa voi asiat olla vähän hankalia ensimmäisellä kerralla... Hypättiin bussilla paikalliseen shogunien linnaan ja se oli tosi makea paikka. Upeat maalaukset huoneiden seinillä ja hauska puulattia, joka natisi joka askeleella, niin että se kuulosti satakielikuorolta! Oli tarkoitettu paljastamaan vakoilijat. Myös puutarha oli tosi hieno. Seuraavasta bussista jäätiin pois kun nähtiin yks ruokapaikka, oli jo hirveä nälkä. Käytiin syömässä sobanuudeleita, riisijuttuja ja jotain kananmunapalluroita, joiden sisällä mustekalaa. Takas bussiin ja määränpäähän kultaiseen paviljonkiin, joka oli kyllä vähän turha miljoonine turisteineen(paikallisia lähinnnä). Mutta puistossa oli aivan upeita ruskavärejä! Mielettömiä punaisen eri sävyjä joka puolella. Vesiputouksia, kiviasetelmia jne. Kyllä japanilaiset tosiaan hallitsevat esteettisyyden.

Sieltä jatkettiin toiselle puolelle kaupunkia bussilla ja tarkoitus oli käydä vielä parissa temppelissä. Alkoi hyytymään ja lähinnä pyörittiin Gionin alueella, joka on tunnetuin geisha-alue Kiotossa ja ehkä koko Japanissa. Oli ihan mielettömiä pieniä kortteleita, matalia puutaloja ja idyllisiä ravintoloita jne. Tosi kiva tunnelma. Vastaan tuli todella paljon erityisesti nuoria naisia kimonoissaan ja myös miehillä oli paljon perinteisiä asuja päällä. Eksyttiin yhdeen ”Kenneji”-temppeliin, johon mä sitten livahdin puoliksi pummilla sisään ja otin faiffin samaan rikokseen mukaan. No saatiin tietty valitukset kun tultiin ulos (Disclaimer: ei oltu ainoita, jotka meni siitä portista vaan sisään maksamatta!). Sieltä vielä pyörittiin lisää Gionissa ja alettiin lähteä takaisin Osakaan kun alkoi sataa. Meillä molemmilla lyhythihaiset ja paikallisilla toppatakit ja osalla pipot päässä. Alkoi tosiaan olla aivan jäätynyt olo kun päästiin täyteen junaan seisomaan. Edellisenä iltana kun saavuttiin, oli 19 astetta, joten ei tajuttu, että nyt vois olla niin kylmä! Takaisin hotellilla oltiin kuuden jälkeen ja siitä lähdettiin aika pian Namban ruokakadulle syömään. Olisin halunnut yakitoria ja eriyisesti joko kobea ja wagyuta, mutta lyhyt etsintä ja kyselysessio eivät tuottaneet tulosta. Mentiin yhteen kalaraflaan ja sieltä tosiaan sai hyvät sashimit, jonka lisäksi otettiin joku grillilautanen. Grillailtiin erilaisia simpukoita ja ostereita omalla grillillä, oishii taas kerran! Sakekin oli hyvää!

Hyydyttiin ja mentiin hotellille pakkaamaan ja nukkumaan.

21.11.

Aamulla oli lähtö klo 06.30 kohti kenttää. Mä lähdin klo 9.30 koneella Hkg kautta Bangkokiin säätämään mun siellä olevia paria pukua ja faiffin kone lähti Helsinkiin 11.45. Laskeskelin vielä edellisenä iltana jenejä ja näytti siltä, että jouduttaisiin vielä nostamaan automaatista jonkin verran. Meni aika tarkalle, kun lopulta mun taskuun jäi 41 jpy eli noin 0,4 €.

Mä lähdin koneeseen ja vilkuttelin faiffille yli turvatarkastusten. Aika suoraan sai mennä koneeseen, jossa nukuin ehkä reilun tunnin. Honkkarissa vaihtoaikaa oli vajaa 2h ja nyt istunkin taas kohti Bangkokia. Olin henkisesti varautunut yhteensä noin 4,5h lentoihin, mutta katsoin tarkemmin ja tää ruljanssi Osakasta Bangkokiin onkin nippanappa yli seitsemän tuntia... Alkaa riittää jo tää lentäminen!

Menin suoraan Y&P kämpille ja lähdettiin melko heti räätälille. Ne laittoivat tuntia ennen kiinni kuin normaalisti, tulvien takia. No soittivat sieltä sitten vielä räätälille perään ja vartin venailun jälkeen he tulivatkin paikalle. Ensin toinen mittaili takkia varten ja sitten toinen housuja varten. Noin 20min siinä meni, jonka jälkeen lähdettiin P:n kanssa sapuskalle. Otettiin perusvarma 6 pääruokaa... Turha kai mainita millaista oli. No mainitsen kuitenkin, ihan PRKLN hyvää. Maunpoistoainetta ei oltu käytetty tippaakaan..
Sieltä mentiin vielä baariin käymään parilla oluella ja lopulta oltiin jo kämpillä ennen klo 12.

22.11.

Heräilin jo noin 05 aamulla ja siinä sitten yritin olla hiljaa herättämättä muita. Oli kyllä suvereenin turha päivä. Käytiin safkalla ja yhdessä elektroniikkapuljussa. Tai no, kävin mä taas Paragonin food marketissa sekoilemassa kolmen kassillisen verran. Oli törkeän kuuma, joten laukkasin suoraan kämpille.. Jotenkin ihan veto poissa ja tosiaan seuraava liike tapahtui kun lähdettiin taas klo 18 räätäliin hakemaan mun vaatteita. Sen jälkeen takaisin kämpille järkyn ruuhkan läpi. Ei enää jaksettu mennä syömäänkään vaan istuttiin vaan parvekkeella ja puhuttiin järjettömiä. Illalla klo 22 lähdin kentälle taksilla. Kuski yritti vissiin ennätystä ja kaahasi todella pelottavasti koko reissun. Yritti kusettaa ja viuruta kaikenmaailman huonoista tilanteista (kuten kaikki) ja maksoinkin jonkin verran ylihintaa ihan tietoisesti. Mut saakelin tyyppi vaan jatkaa rutisemista. No lopulta kentällä ja koneeseen. Sain kunnian istua huutavien pikkulasten keskellä. Nukuin maks 2h eli aamulla Helsingin pimeydessä ja kylmyydessä olinkin aika romuna.

---