Tokion tyttöbaarissa


Advertisement
Japan's flag
Asia » Japan » Tokyo » Akasaka
November 11th 2011
Published: November 11th 2011EDIT THIS ENTRY

8.11. Dumaguetesta Manilan kautta Hong Kongiin

Lähdin vilkutellen kentälle pankkiautomaatin kautta, koska osa jäi vielä maksamatta Liquidiin. Olin säätänyt siten, että selviän kahdelle ATM nostolla, 10 000 pesoa per nosto eli maksimi. No eka nosto oli sitten 100 pesoa vaikka hakkasin siihen viisi nollaa. Kaksi viimesistä taisi sitten olla desimaaleja. No olin kentällä hyvissä ajoin ja otin vielä kahvin terminaalin ulkona olevassa baarissa. Sisällä kentällä ei ollut yhtään mitään. Kun lento oli alkanut, niin olin tosi huolissani. Mun kädet puutuivat täysin ja ihoa alkoi kihelmöimään ja mua nukuttamaan. Laskeutuessa mun oikea jalka(jossa joku tulehdus) alkoi ihan kunnolla jomottamaan. Ihon kihelmöinti ja unisuus ovat ensimmäiset lievät oireet sukeltajantaudista. Pelästyin ihan kunnolla vaikka kaiken pitäisi olla pinta-aikojen suhteen kunnossa. Kai se on kuitenkin myös yksilöllistä. Pääsin Manilaan ja lähdin etsimään Cathayn checkausta. Hetken pyörittyäni kysyin kenttähenkilökunnalta, että missä se sijaitsee. No se on 25min ajomatkan päässä terminaalissa 3. Voi helv...Miten en ollut tuollaista edes tarkistanut. Lento lähtisi alle 2h päästä. Ulkona hirveä taksijono ja siinä sitten ihmettelin ja odottelin. Shuttle bussilla en varmasti ehtisi. Lopulta kiilasin noin 5hlöä, koska jono ei vaan edennyt. Kuski painoi kaasun pohjaan ja pujotteli pitkin Manilan katuja. Mulla ei tietty ollut kuin 1000 pesonen ja matka 150 pesoa ja kuskilla ei vaihtorahaa. Lopulta oltiin toisessa terminaalissa klo 18.50. Yritin pihalla vaihtaa rahaa, mutta ei kellään ollut mitään rikkoa. Tarvitsin 750 pesoa kenttäveroon eli jotenkin oli vaan saatava rikki. Kuski lupasi odottaa jos käyn sisällä vaihtamassa. No se edellytti ensin kentän sisälle menevän turvatarkastuksen läpäisemistä (etuilin), jonka jälkeen juoksin checkaukseen ja sain jätettyä kamat sinne. Siitä juoksin terminal fee -tiskille ja sain rahan rikottua. Sitten oli pakko lähteä ulos terminaalista ja etsiä taksikuski käsiin ja maksaa(jätin kunnon tipit hyvästä työstä). Siitä sitten suoraan rahattomana takaisin terminaalin turvatarkastukseen, jossa etuilin noin kymmentä, joista ekat oli pari rabbia. Eivät laittaneet pahakseen.
Pääsin immigrationista läpi ja hain nopeasti apteekin, jotta saisin rauhallisemman jatkolennon jalalleni. Siellä täti veloitti yhdestä ”buranasta” noin euron. Mulla tosiaan oli noin 1,2 euroa, joten siihen oli varaa eikä muuhun. Rutisin hinnasta(koska sama tabu on kaupungissa 5snt) ja rouva totesi katteiden olevan erilaiset lentokentällä. No shit... No nyt mulla oli tabu, muttei mitään millä sen saisin otettua. Menin gatelle ja huomasin lounget ihan vieressä. Kävin Cathayn loungesta kysymässä, missä on Dinersin lounge, jossa saisin sitten juotavaa lääkkeen kanssa. Kutsui mut sinne sisään ja en minä tietenkään vastustellut. Otin pari sämpylää ja soodavettä ja sitten lähtikin jo lento... Koneessa pyysin lisää tabuja, kun jalkaa vain sattui. Sen jälkeen alkoi helpottaa ja sain katsottua pari jaksoa entouragea ennen kuin hetkeksi nukahdin. Honkkarissa jotenkin päädyin immigration jonotushelvettiin. Meni ehkä 45min (normisti hkg on todella nopea) ja sitten vasta sain laukkuni. Menin hotel reservation deskille, josta saa yleensä hyviä last minute -diilejä. No nyt olisi ollut 175e per yö eli jätin sikseen. Soitin vanhaan tuttuun HK Hostelliin, jonka hinta 380 HKD on enemmän kuin paikallaan. Tosin viimeksi niiden hissi hajosi ja juutuin sinne 45minuutiksi, kunnes palomiehet saivat meidät pois. No se tarkoitti sitä, että nappaan bussin A11 keskustaan. Missasin juuri bussin ja pääsen hotellille aikaisintaan klo 24.00. Voi paska... Ihan puhki tästä päivästä. Huomenna pitäisi käydä dry cleaningissä, optikolla ja muutamassa vaatekaupassa sekä tietty kaivaa jostain dim sum-rafla. Ehkä lähden käymään siellä maailman halvimmassa Michelin-paikassa, joka keskittyy muuten vain dim sumeihin. Viimeksi safkattiin aika railusti ja hinta taisi olla vajaa 10euroa per nuppi. Nyt istun bussissa ja nautin ilmaisesta wlanista. Ajetaan just sataman ohi pimeässä. Ulkona sataa ja kaikki valot välkkyy. Aika kivan näköistä muuten. Mutta päätä särkee, potutus on aika kova,jalkaa sattuu, nälkä, väsy, ikävä faiffia.This calls for comfort food eli perillä heti 24h kauppaan ja purkki Ben & Jerrysiä. Se on terveellistä se...

9.11. HK kaupunkikierrosta

Yllättäen mun HK Hostel on laittanut rahaa kiinni yleisiin tiloihin. Ihan oikeasti viihtyisän näköistä. Aina yhtä tyly respa alkaa nyt jo lämmetä muhun. Olen täällä ehkä seitsemättä kertaa ja muisti heti ja moikkasi iloisesti kun näki mut. Kysyi missä muut ovat... Huone tosiaan oli perusankea, ensin mulle annettiin huone ilman omaa kylppäriä ja viereisessä huoneessa oli dormi, jossa 4 parikymppistä oli jo ottanut vähän pohjia. Marssin takaisin ja sain itselleni 3 hlö huoneen, jossa kerrossängyn lisäksi yksi kapea ja noin 180cm pitkä sänky. Vastaavasti se oli kivikova....Ihan sama, mulla oli oma kylppäri. Kävin kaupassa toteuttamassa Ben&Jerry's suunnitelmani ja ostin samalla jonkun ”western breadin” eli valkoista höttöä jollain pizzamausteella. Mitään muuta tävää””heti syöei tullut silmään kun käytin sen 5min kauppareissuun. Upposi hyvin ja nukuin ihan täysillä aamuun asti, tai no joskus ennen kasia heräilin eli vajaa 7h tuli nukuttua. Tänään onneksi vaihdan huonetta, toivottavasti seuraavassa huoneessa on isompi sänky eikä tartte nukkua sikiöasennossa. P:lle vain terveisiä Hanoihin, saakelin kermahanuri!

Lähdin ysin jälkeen Times Squaren viereiseen dry cleaningiin ja jätin käytännössä mun kaikki vaatteet sinne pestäväksi. Valmiit 3h päästä ja hintaa alle 4 euroa. Ei paha... Kävin syömässä aamupalan samalla pikkukadulla jossain pienessä paikassa, joka kuhisi porukkaa. Siniset ja valkoiset kaulukset vierekkäin ja kaikki ryysti nuudelisoppaa. Otin samanlaisen ja se oli taas jotain kylmiä väreitä tuottavaa. Tippaakaan ei jäänyt kupin pohjalle. Tää porukka kyllä osaa liemensä keittää.

Tässä vieressä on myös mun optikko, mutta eihän se vielä auki ollut. Ajattelin tulla tsekkaamaan, josko Times Squaren kaupat on auki, mutta vain Starbucks on avoinna. Istun nyt siis SB:ssa ja nautin tuplaespressoa. Kaupat aukeaa ehkä klo 11 eli vielä 45min. Pyörin varmaan hetken täällä ja sit optikolle käymään.

En tajua, mutta mä olen ihan koukussa tähän paikkaan. Luulisi potuttavan kun ulkona sataa ja kaupat on kiinni vielä vähän aikaa. Mutta ei. Ei,ei,ei...Olen ihan fiiliksissä tähän paikkaan ja vaikka käynyt jo reilusti yli 10 kertaa, niin aina vaan fiiliksissä. Tässä paikassa on ihan mieletön syke koko ajan. Täällä on ihan kaikkea, loistavat yhteydet muualle, mahtavat safkat ja toimiva infra.Helposti voisin muuttaa tänne, muutamaksi vuodeksi nyt ainakin..

Pitäisi varmaan ostaa kanssa jotain pitkähihaista Tokioon huomiseksi. Katsoin säätiedotetta ja siellä 14c parin seuraavan päivän ajan. Mulla on mukana vain yksi pitkähihainen kauluspaita ja yhdet lenkkarit sukilla. Kaikki muu vähä, jota kannan mukana liittyy +30c lämpöön.

Lähdin admiraltyn metroasemalle Pacific Placen kulmille tavoitteena löytää Mrs. Fieldsin cookiekauppa. On niitä varmaan monessa muussakin paikassa, mutta vain sen pystyn suunnilleen paikallistamaan. Ostin faiffille laatikollisen (on todennut niiden olevan maailman parhaita cookieita ja se on paljon sanottu, koska testattu on ja paljon!) ja saa ne sitten lauantaina Tokiossa. Saa nähdä onko iloisempi nähdessään keksipurkin vai minut...No, lienee iloinen molemmista. Ei tosiaan ollutkaan ihan helppo homma löytää rouva Fieldsiä. Kiertelin varmaan tunnin ostoskeskuksen ja metron välimaastossa ja lopulta sitten löysin sen. Känny jotenkin jumissa, enkä päässyt mihinkään wlaniin kiinni, jotta olisin pystynyt näkemään onko jotain muita toimipisteitä lähettyvillä. Kysyin vielä yhdeltä metroaseman siivoojalta, mutta hänelläkään ei ollut hajua. Käännyin ympäri ja siinähän se oli.

Palasin Causeway bayhin ja kävin hakemassa pyykit. Piilarit tosiaan olisi pitänyt tilata 3pv ennakkoon eli en sitten saanutkaan niitä mukaan, harmi.. Ovat täällä tosi halpoja, Kävin vielä muutamassa kenkäkaupassa ja Sogossa, mutta täällä on nyt ihan helkutin kallista shopata! Olen tottunut ostelemaan täällä shopping festivalien aikaan ja silloin on isoja alennusprossia meneillään. Valuuttakurssikin on ollut hiukan parempi, joten nyt jäi ostokset tekemättä.

Menin takaisin hostellille, josssa mun piti vaihtaa huonetta. No ne perkeleet heitti mut kokonaan toiseen rakennukseen TODELLA rottaiseen paikkaan, En jaksanut säätää ja tinkasin hinnasta jonkin verran pois ja jäin sinne. Samaa matkaa sinne tuli yksi Hanoilainen poika (sai tosi kivan huoneen) ja ranskistyttö (paskin huone ikinä!). Ranskis otti ja lähti ja ymmärtäähän sen, kun meinasi jäädä 5 yöksi. Oli aika romuna kun suoraan lennon jälkeen tuotiin tuollaiseen loukkuun. Mä tosiaan jäin vaikka vähän jo mietin oonko liian vanha tuollaisiin. No otin melkein parin tunnin päikkärit ja sitten lähdin pähkäilyn jälkeen tois pual jokke, avenue of starsille katsomaan jokailtaista sähkönkulutusshowta. Ihan kiva se oli taas nähdä, mutta ei tollaista tarvita, Honkkarin skyline on muutenkin todella vaikuttava ilman vilkkuvia talojakin.. Sieltä kävin vetämässä viereisen kauppakeskuksen food courtissa dim sum-kimaran. Nälkä lähti ja päätin vielä suunnata Espritin outletiin. Menin vanhaan paikkaan ja ihmettelin missä se on, kunnes muistin sen muuttaneen noin kilsan päähän vuosi sitten muiden outlettien sekaan. En jaksanut kävellä, joten pirssillä oven eteen parilla eurolla ja kauppaan. No eihän siellä mitään ollut. Olin myös unohtanut, että muuton yhteydessä se pieneni merkittävästi eikä siellä oikeasti ole enää juurikaan mitään, ainakaan miehille. Eli jotain lämpimämpää paitaa ei lähtenyt mukaan. Kävelin metrolle ja menin vielä HK saarelle yhdelle baarialueelle yhdelle. Katselin hetken ikkunasta kun lähinnä britit viettivät pikkulauantaita. Itse olin niin väsynyt, että hyppäsin taksiin ja suhasin takaisin hotellille.
Kun pääsin hotellille, niin muistin täysin yhden jutun jota mun piti tehdä täällä. No tietty se liittyy syömiseen eli saada parsaa valkosipulihöysteellä sekä kunnon sweet&sour sapuskaa. Ei siis sitä geneeristä paskaa mitä kaikki raflat tuputtavat esim kotimaassa.

10.11. Kohti Tokiota
Heräsin jo klo 5 vaikka piti herätä kuudelta. Mulle käy aina näin ja herään yliajoissa kun on aikainen herätys. Palautin avaimen naapuritaloon ja siellä pyytelivät anteeksi tapahtunutta. On kyllä ääni kellossa muuttunut, koska pari vuotta aiuemmin sama kaveri olisi vain pottuillut ja yrittänyt pimittää 100hkd avainpantin itsellään.

Menin taas tutulle bussipysäkille ja lähdin kentälle. Nyt siinä vieressä oli pakattuna skootteri – onkohan joku unohtanut sen siihen puoleksi vuodeksi, kuten minä taannoin yhden tauluni kanssa...

Sain heti boardarin ja kävin syömässä aamupalaksi pari spring rollia ja custard caken. Hölmö tuhlata 6e noihin (vedin mun octopus-cardin tyhjäksi) kun tajusin hetken päästä, että täällä on Dinersin lounge, ja hyvä lounge olikin. Maistoin siellä vielä pikaisesti jotain chilihässäkkää ja otin triplaespresson pysyäkseni hereillä. No ei se kauaa auttanut, koneessa oli aivan hiljaista ja matkustajia vajaa 300-paikkaisessa vain muutama kymmenen. Katselin alussa jotain leffoja, mutta uni vaan vei mukanaan.

Tokioon tultaessa painuin suoraan bussitiskille ja siitä lähtikin minuutin päästä bussi mun hotellin liepeille Akasakaan. Soittivat bussiin, että venaa hetken ja sieltä tulikin laulkkupoika juosten saattamaan mut bussiin. Ja kun lähdettiin, nin laukunkantaja käy bussin sisällä kumartamassa ja kiittämässä, jonka jälkeen bussin lähtiessä liikkeelle on koko muu laukkuporukka syvässä kumarassa... Hassun näköistä kun tuota ei muistanutkaan enää.

Täällä on kanssa kurssi aivan kamala, 1 eurolla irtoaa noin 105 jeniä. Joskus muistan saaneeni 150 jeniä eli aika paljon jeni on vahvistunut, ainakin suhteessa euroon. Näen illalla vanhan tutun ja mennään varmaan jonnekin sapuskalle.Toivottavasti pääsisi taas kokemaan samanlaisia huippuhetkiä kuin P:n kanssa täällä pari vuotta sitten. Silloin oli ihan huippua, raflan kokki valmisti meidän seurueelle piiiiitkän dinnerin oman näkemyksensä mukaan. Silloin tuli kaikkea kalan ”vehkeistä” hevossashimiin ja kaikkeen mahdolliseen. Tähän päivään mennessä voin sanoa sen olevan ehdottomasti mukana top3-raflakokemuksista. Pallokalaakin saatiin silloin.Tuollaiseen ei vain itse pystyisi/osaisi mennä, saati tilaamaan, joten hienoa kun nytkin on paikallinen jelppimässä.

Hotellille pääsin vihdoin joskus viiden aikaan. Onneksi mun huoneessa ei haise yhtään tupakka, joka on kyllä pieni ihme, koska täällä polttaa kaikki ja tässä hotellissa ei edes ole tupakoimattomien huoneita. Huone on tosi kiva muuten ankeassa hotellissa. Ainoa miinus on, että vessassa ei ole yhtään nappulaa. Ei siis hanurinlämmitintä tai muita hämmentäviä toimintoja...Sain myös meilin auki pienen taistelun jälkeen, joka on tässä maassa aika vaikeaa. Kaikki wifit tuntuu olevan maksullisia ja pitää tehdä jonkinlainen sopimus. Olin saanut meiliä, että nähdään toisessa kaupunginosassa heti kun pääsen. Nappasin taksin, jonka kuski pokkuroi aivan koko ajan...Maksoin jotain 15 euroa vajaa 3km matkasta. Metrolla olisi mennyt varmaan sama aika ja olisi maksanut 1,5 euroa. Mentiin aika perinteiseen soba-nuudelipaikkaan. Sakekin oli tehty sobasta, jota en kyllä tietenkään tajua. Syötiin aika hyvä setti, uppopaistettua osteria, erilaisia sashimeja, sobanuudeleita jne. Sitten oli jotain tofujuttua, joka maistui lapskoussilta – hämmentävää... Paikka täynnä porukkaa ja omistaja nukkui penkillään aina kun joku ei ollut tilaamassa. Istuttiin aika pitkään siellä ja kyselivät mitä haluan näiden parin päivän aikana nähdä / tehdä. Mulle neljäs kerta Tokiossa, joten turreilut on nähty. Sanoin vain, että hyvää safkaa ja jotain mitä turret ei normaalisti löydä. Sumokiertue ei ole nyt Tokiossa, joten sitä en nähnyt vieläkään. Mun ei myöskään annettu maksaa mitään, koska olin vieraana. Lähdettiin Akasakaan mun hotellin liepeille pyörimään. Käytiin parissa baarissa, jonka jälkeen tuli melkoisena yllärinä kolmas paikka. Mentiin hissillä jonkun kerrostalon viidenteen kerrokseen ja hissi aukesi baariin, joka oli kyllä sellainen paikka ettei turret varmasti löydä. Eivätkä varmaan haluakaan löytää. Se oli jonkinlainen karaoke/tyttöbaari. Se oli aika hämmentävä kokemus tosissaan. Meidät ohjattiin pöytään ja tuotiin oluet + pullo paikallista viskiä ja soyua sekä vettä. Nämä juovat viskinsä sekoittamalla siihen 4x enemmän vettä kuin viskiä eli aika laimeeta ja ei mitään erityisen hyvää. Polttelin siinä sikaria kun viereen tulee istumaan joku tyttö(sanoi nimensä, jota en ikimaailmassa osaa lausua, joten siksi häntä kutsutaan jatkossa nimellä ”tyttö”). Ei puhunut sanaakaan englantia, tietenkään. Toisessa päässä baaria paikalliset vetää karaokea ihan innolla ja tytöt taputtaa ja hihkuvat. Mun tutut sanoivat, että ei saa tarjota juomaa jos pyytävät, koska maksaa ihan pimeästi. Kävi hetken päästä selväksi, että nämä olivat maksaneet (myös mun puolesta) 100 euron sisäänpääsymaksun per hlö ja siihen kuuluu, että paikallinen tyttö juttelee ja kaataa juomaa lasiin. Hinta on siis per tunti kun on baarissa (sisältyy vissiin ne talon juomat ja yhden tytön hengailu). Jos haluaa enemmän tyttöjä hengaamaan, niin sitten kannattaa alkaa käyttää ala-asteella opittua kertomataulua. Juttelin tuttujen kanssa ja samalla tyttö tarkkaili juomien kulutusta sekä yritti välillä ehdottaa meille karaoken laulamista. Japanilaisen tutun viereen tuli ihan nukelta näyttä toinen tyttö, joka on mun mielestä hyvin huvittavaa. Pyysin että voisin vetää jonkun japanilaisen hitin, mutta se ei jotenkin mennyt jakeluun tytölle. Ehdotti lähinnä Whitesnakea ja Black eyed peasia. Ei siis mitään järkeä.

On kuulemma hyvin tyypillinen juttu japanilaisille ja myös tuttuni sanoi useasti käyvän noissa paikoissa ja rahaa palaa yleensä kerralla useista sadoista euroista pitkälle yli tuhanteen euroon. Hän myös sanoi, ettei oikein koskaan tiedä mitä maksaa ja kuuluuko juomat hintaan vai ei. Siksi on kuulemma hyvä olla luottokortti mukana! Istuvat siellä normaalisti pitkän kaavan mukaan ja pöydän ympärys notkuu tyttöjä tarjoilemassa ja hymyilemässä. Hetken päästä se tyttö sanoi, että hänellä on kylmä ja voisi tulla mun kainaloon lämmittelemään. Se tosin maksaa 100 euroa! Mitä helv... Palele rauhassa!

Kun oltiin moukkia eikä tarjottu juomaa (50 euroa per olut) tai lämmitetty, niin tytöt sitten lähtivät meidän pöydästä kohti rahakkaampia seikkailuja. Täytyy kyllä todeta, ettei tuollaiseen paikkaan gaijinit helposti eksy. Mua alkoi tosissaan tehdä pahaa muiden rahojen hassaaminen ja aloin ehdottaa, että mennään jonnekin muualle. Todella absurdi kokemus...Lähdettiin sieltä pois ennen kuin eka tunti tuli täyteen ja mentiin pääkadun varrella olevaan länkkäribaariin. Tai no, länkkäreintä oli se, että sieltä sai Edelweiss hefeä 15euroa per tuoppi ja telkkarissa pyöri joku vanha Manchester Unitedin peli. Paikalliset salarymanit pukuineen makasivat käytännössä sammuneina pöydillä. Otettiin siellä yhdet (sain maksettua ne salaa) ja lähdettiin nukkumaan.

11.11. Food porn
Heräilin ysin jälkeen ja aloin selvitellä seuraavan päivän ohjelmaa. Faiffi on tulossa lauantaina ja lähdetään siitä toivottavasti heti Air Tahiti Nuin lennolla Papeetelle. Vielä on epäselvää millä saarella siellä majoitutaan. Tänään sain selville, että siellä on korallit aika heikossa kunnossa yhden pirulaisen eli thorn starfishin takia. Se kiinnittyy koralleihin ja imuroi niistä elämän suhteellisen nopeasti. Ja ne lisääntyvät vauhdilla eli jos niitä jossain on, niin äkkiä vaan teuraaksi.

Koko päivä satanut kaatamalla. Kävin syömässä aamupalaksi todella hyvän sushisetin viereisellä raflakadulla. Yhden nigirin päällä oli jotain hörhötystä, jonka luulin olevan jotain kasvisraastetta. Tarkemmin katsottuna siinä oli jotain ohuita nuijapäitä. No hyvää oli sekin. Muissa oli perusankeriasta, mustekalaa, squidia, lohta, tunaa jne. Melkein tulee kyyneleet silmään kun katsoo ravintolakatuun päinkin. Tekisi mieli mennä jokaisesta ovesta sisään ja tilata lista tyhjäksi!

Nähtiin mun tutun kanssa Akasaka-Mitsuken asemalla, josta lähdettiin Shinjukuun pyörimään. Siellä on maailman ruuhkaisin asema ja sen läpi menee päivittäin 4 miljoonaa ihmistä. Nytkin siellä oli järjetön määrä jengiä joka puolella. Mentiin ensimmäiseksi Kinokunyian kirjakauppaan, joka on harvoja länkkärikirjoja myyviä paikkoja. Olisin ostanut Tahiti-oppaan, mutta ei siellä tietenkään ollut. Sitten lähdettiin yhteen kerrostalon kokoiseen elektroniikkahelvettikauppaan. Ajattelin, että voisin ostaa vesitiiviin kameran, jolla voisi kuvata sukeltaessa. Sellaiset kotelot maksaa älyttömästi ja tuollaisia vedenpitäviä pitäisi jo olla markkinoilla. Siellä ei ollut kuin sellaisia, jotka kestää 10m syvyyden. Sieltä mentiin Starbucksiin yhteen tavarataloon sillä oletuksella, että sieltä nyt ainakin löytyisi avoin netti. No ei löytynyt ja yhden tuplaespresson jälkeen jatkettiin taas sateessa tarpomista. Lounaalla sain Sukiyaki-setin, jossa riisin ja misokeiton lisäksi oli lihaa, sieniä ja tofua soijaliemessa paistettuna. Sain myös raakaa kananmunaa, johon lisukkeet dippailtiin. Ei tulisi itselle ihan heti mieleen. Olisin itse halunnut paistaa, mutta sitä on kuulemma on vain iltaisin. Rakennukset ovat ulkoapäin kamalia, mutta sisällä japanilainen minimalistinen tyylitaju ja estetiikka ottavat paikan ihan haltuun. Rafla oli tosi kivan näköinen.
Tuolla alueen lähellä on ”hyvännäököisten miesten katu”. Siellä asuu lähinnä korealaisia ja ne on ihan supersuosittuja täällä, koska paljon telkkariohjelmista tehdään siellä. Siellä kuulemma pörrää nuoria(ja vähän vanhempiakin) naisia bongailemassa korealaisia. Ei siis pelkästään Tokiosta vaan myös paljon kauempaa...

Tää kaupunki ja maa on niin kummallinen. Toisaalta ihan täysin sekopäinen ja pervo ja toisaalta taas äärimmäinen rauhallisuuden, nautintojen ja esteettisyyden tyyssija.

Shinjukusta lähdettiin käymään Shibuyassa, jossa tiesin varmuudella olevan vapaan netin. Löysin sen vahingossa edellisessä visiitilläni. Istuttiin siellä parit kahvit ja mä sain tsekattua majoituksia ja sukelluskohteita Tahitilla. Sain myös ladattua Lonely Planetin webshopista Tahitin matkaoppaan pdf:nä. Hintaa tuolle 90 sivuiselle osiolle kertyi 3,5euroa. Todella jees kun en mä muuta osaa yli 30 euron South Pacificin kirjaversiosta tarvitsekaan.

Noin 18.30 lähdettiin pois ja käveltiin vielä alueen halki. Shibuya on täynnä trendikkäitä nuoria ja on aika huvittavan näköisiä ilmestyksiä. Ehkä sitä on tulossa vanhaksi, kun ei oikein tajua ihan kaikkien pukeutumista. Melkoisia virityksiä osalla... Mä palasin hotellille ja vaikka ei ollut yhtään nälkä, mutta silti oli todella vaikeaa kävellä Akasakan raflakadun läpi mitään tilaamatta. Nyt toivon hotellihuoneessa, että nälkä iskisi ja voisin kävellä tuohon 5min päähän. Nyt menee kyllä jo vaikeaksi, koska kukaan ei puhu englantia ja sushia en halua (niissä voi aina valita kuvista, kuten kunnon turre tekee).

Meinasin hyytyä täysin ja mietin jo vakavissani, että jään hotellille enkä syö mitään ja meen aikaisin nukkumaan. Kuinka ison virheen meinasinkaan tehdä. Lähdin ulos ja kävin taivaassa, kaksi kertaa! Seuraava osio voi alkaa kuullostaa jo huonolaatuiselta ruokapornolta, mutta voivoi. Menin ravintolakadulle hieman toista kautta, koska satoi ja on hieman lyhyempi. En ollut ennen huomannut Marutomi-nimistä grillipaikkaa. Näytti kivalta ja täynnä paikallisia (oli paikalla pari turreakin heti piiloon oven taakse laitettuna). Yksi tarjoilijoista puhui vähän englantiakin. Vähän siksi, että kysyin englanninkielistä menua ja vastasi, että olemme auki klo yhteentoista. Hyvä tietää, mutta oliko sitä menua? Kun menin sisään, niin jokaisessa pöydässä oli grillit, äyriäisallas täynnä örriäisiä ja kokit huutaa ja meuhkaa keskenään. Täydellistä... No se muuttui aivan käsittämättömän hekumalliseksi, kun sain mun tilauksen pöytään: Ika poppo (soijalla siveltyä squidia grilliin), Asari(sakessa höyrytettyjä simpukoita), anago sushi (teriyakilla maistettuja ankeriassusheja), Ninniku fly (uppopaistettu valkosipuli) ja tatuga age (pikaisesti uppopaistettua tonnikala). Squid ja ankerias olivat ihan toisesta maailmasta.Simpukat pimeän hyviä ja valkosipuli toimi myös. Vain uppopaistettu tuna oli ohisektori vaikka olihan sekin todella hyvää. Janojuomana yksi Yebisu olut ja lasku 2700 jeniä eli jotain 25 euroa. Ravintolasta lähti ulos onnellinen ja kylläinen mies. Harmittaa kun faiffi ei ole vielä täällä, olisi ollut ihan täysillä fiilistelemässä. Lähdin sen jälkeen vielä kävelemään toista katua eteenpäin ennen kuin palaisin hotellille nukkumaan. Sitten tuli vastaan jo edellisellä kerralla bongaamani yakitori-paikka. Ei prkl... Huuteli sisään ja sanoin tulevani myöhemmin. Ajattelin kiertää korttelin ja tosiaan mennä hotellille. Muistelin edellistä kertaani samassa paikassa ja kuinka hyvää siellä oli ollut. Ja yakitori-vartaita en ollut vielä tällä reissulla maistanut. Kävelin takaisin ja menin pieneen (ehkä 10 asiakaspaikkaa ja pelkästään seisoskellaan grillin edessä baaritiskillä). Niiden lista oli aika tiukkaa settiä. Kaikkea naudan sisäelimiä oli vartaaseen tökittäväksi mitä mieleen tulee. Yksi harvemmin tavattava tuttavuus oli rectum. Eli peräaukkoa tikkuun ja grilliin....P yritti muutama vuosi sitten tilata ko herkkua (kanan sellaista) Yangonissa, mutta onneksi oli silloin loppu. En siis pystynyt tilaamaan sitä. En yksin, joku rikostoveri pitäisi saada mukaan. Listalta löytyi mulle sitten lehmän kieltä ja ihan kunnon waguyta. Kieli oli ehkä turhan medium miinusta, mutta maistui ihan hyvältä. Waguy-varras (köyhän miehen Kobea) oli jotain mitä en pysty kunnolla edes hahmottamaan. Mulla tuli melkein kyyneleet silmiin(ja vieläkin kun ajattelen sitä) kun maistoin sitä. Niin pehmeää ja suorastaan suli suuhun.Aivan täydellistä! Oishii!!! En ole ikinä missään,koskaan,milloinkaan saanut mitään niin hyvää lihaa. Ja se varras maksoi 3,5euroa. Voi helvetti, miksi suomessa kadulla myydään hodareita ja rullakebuja. MIKSI!! Miksi ei ole edes yritystä mihinkään muuhun juttuun. No, joku Evira tietenkin kieltää kaiken lähtökohtaisesti. Onko halpa ja hyvä ihan mahdoton yhdistelmä, hä?! Ei kaikkea herkkuja tartte tarjoilla valkoisilta pöytäliinoilta ja turhaan nostaa hintaa. Kun lähdin ja otin laskun, niin kysyttiin mistä olen. No Finlandosta tietenkin ja siitä tarjoilija innostui huonolla englannilla puhumaan muumeista. Kerroin, että olen ollut paikassa aiemmin ja siitä tarjoilija sanoi muille jotain japaniksi, johon koko ravintolahenkilökunta vastasi huutamalla innokkaasti päällekkäin jotain. Ei siis sitä perus”kiitoskunkävit”mekkalaa kun poistuu raflasta vaan jotain muuta superinnokasta. Siitä paikasta käveli ulos entistäkin onnellisempi mies...Hymyilin koko matkan takaisin hotellille ja melkein tohkeissani missasin tän reissun ekan geishan, joka töpötti kadulla eteenpäin vanhemman pukumiehen seurassa. Tämä päivä on ollut aivan mieletön foodie-päivä, jollainen ei varmaan ihan lähiaikoina toistu. Nyt voi hyvillä mielillä mennä nukkumaan ja aamulla lähteä aikaisin kentällä faiffia vastaan. Life is good.

Seuraavissa postauksissa taso noussee huomattavasti ja kirjoitusvirheet poistuvat, koska faiffi pääsee vihdoin huomenna matkalle mukaan. Puolustuksena sanottakoon, että mun läppäri jumittaa ja tekee ihme välilyöntejä ja jättää kirjaimia pois vaikka niitä naputtelen. Ja koska en oikolue blogeja, niin paskaa tulee tuutista vähän turhankin paljon välillä. Pahoittelut siitä (jos nyt kukaan edes tätä lukee ja saatika enää tänne loppuun asti).

Advertisement



Tot: 0.198s; Tpl: 0.017s; cc: 12; qc: 58; dbt: 0.0417s; 58; m:apollo w:www (50.28.60.10); sld: 2; ; mem: 6.6mb