Advertisement
Published: November 23rd 2007
Edit Blog Post
Lento Dallasiin oli tunnin verran myohassa ja siita seurasi tietenkin JFK:n kyseessa ollessa lisaa odotusta koneen odottaessa kiitoradalle paasya. Saa oli kirkas joten koko matkan nakyviin tuli kaupunkien valoja, toiset pienempia toiset suurempia. Dallas - Fort Worth metropolialue olikin helppo erottaa kun sinne asti ehdimme, siina maarin oli kokoa valokeskittymalla. Etukateen olin varannut vuokra-auton koska arvatenkin liikkuminen muulla tavoin ei ole mahdollista, ja majoitusta pariksi yoksi kaupungin etelalaidalta. Vuokra-autofirman virkailija kysyi etta riittaako varmasti compact luokan auto, ja niin arvelin riittavan. Ei se Dodge caliber ihan europpalaista kasitysta compact luokan autosta vastannutkaan joten riitti kylla. Google mapsista haettujen ajo-ohjeiden turvin osuinkin lahelle mutta tarkkaa osoitetta ei tahtonut loytya, autovuokraamonkin kartta oli melko ylimalkainen. Muutaman edestakaisin ajon ja u-kaannoksen jalkeen oikea paikka kuitenkin loytyi ja ja kuten arvelinkin kyseessa oli varsin tyypillinen tv:sta tutun nakoinen motelli. Kello oli varsin paljon joten yoluukulle asioimaan ja kyselemaan loytyyko varausta. No eipa tietenkaan ollut ehtinyt tassa lansimaisen kulttuurin kehdossa reilussa vuorokaudessa saapua heidan systeemeihinsa, mutta eipa tuo mitaan kun vapaita huoneita kuitenkin oli. Samalla sanoin etta olenkin vain yhden yon, sen verran syrjaiselta vaikutti paikan sijainti. Langaton nettiyhteys kuitenkin loytyi joten sain varattua majoituksen toiseksi yoksi paremmalta paikalta.
Seuraavana paivana oli ohjelmassa
viela yhden tarvittavan varusteen hankkiminen, nimittain vali-amerikan matkaopasta en new yorkista loytanyt, vain erillisia oppaita eri maista. Edellisena iltana olin vilkaissut majoituksesta loytyneesta puhelinluettelon keltaisilta sivuilta etta isojen ketjujen kirjakauppoja on vaikka miten paljon. Tietenkaan en muistanut ottaa sivua mukaan saati kirjoittaa muistiin yhtakaan niista joten suunnistin ensiksi Dallasin keskustaan jossa en olettanutkaan juuri kauppoja olevan mutta turisti-info loytyi. Asiallinen kartta ja pari esitetta shoppailumahdollisuuksista mukaan ja sopivalta paikalta vaikutti niiden perusteella North Park shopping centre, Texasin suurin ostari. Periaatteessa helppo sijainti, freewayn ja highwayn risteyksessa, mutta todellisuudessa tama ei ollutkaan niin selvaa. Lahestyin kyseista risteamaa joka ikisesta suunnasta ja nousin pois mottoritielta juuri siihen kulmaukseen jossa se oletettavasti oli. Eipa kuitenkaan nakynyt joten ajelin muuten katselemassa kulmia ja ja jossain vaiheessa nakyikin suuri kirjakauppa. Kyseessa ei ollut osin suuren ketjun myymala joten minulla oli epailykseni loytyisiko sielta etsimaani. Kaupan sisuksista tuli enemmankin mieleen vanha kirjasto, niin antiikkiselta naytti niin tarjonta kuin tuulikkaat puiset hyllytkin. Suurin osasto naytti tietenkin olevan uskonnollisilla kirjoilla...
Jatkoin maisema-ajelua ja kavin jossin vaiheessa syomassa. En ollut lainkaan yllattynyt etta ravintolan henkilokunta puhui keskenaan espanjaa. Sitten aloinkin jo ajella hotellia kohden ja tottakai puolivahingossa osuin juuri sopivan kirjakaupan kohdalle josta loytyi etsimani opaskirja. Hotellia kohti jatkaessani osui kohdalle tietyon takia suljettu osuus ja helpointa olikin koukata taas freewayn kautta oikeaan liittymaan. Kyseinen moottoritie kulki korkealla tolppien nokassa ja Dallasin keskusta oli hienosti valaistu pimealla. Valitettavasti tuosta ei oikein ollut mahdollisuutta ottaa kuvaa koska freewayta lukuunottamatta ei korkeita paikkoja tuntunut olevan. Aikaero viela aavistuksen rasitti ja autolla ajelu ympariinsa vaati myos veronsa joten ajoissa nukkumaan ja seuraavan puolen paivan aikana katsastamaan Dealey plaza ja 6. floor museum. Plazalla olikin sopivasti salaliittoteoreetikoita kaupittelemassa kirjaa ja dvd:ta, yhden teoksen kohdalla itse kirjailija oli paikalla signeeraamassa myytyja kappaleita. Sitten alkoikin ruokailtuani olla aika alkaa ajella kohti lentokenttaa joten Pitchfork ranch jai nakematta. Muita mahdollisia aktiviteeteja olisi ollut six flags huvipuistossa ziljoonassa eri vuoristoradassa ajelu. Tankkasin taktisesti hyvissa ajoin ennen lentokenttaa ja auton palautusta ja kengitin vankkurin taysia perille bensamittarin neulan laskematta. Kentalla check in virkailija ihmetteli jonkin tiedon puuttumista lentolipusta ja pyysi nahda koko lipun, joka selittikin tiedon puuttumisen johtuen sektorien runsaasta maarasta. Siina reittiani taivastellessa innoistui erityisesti Uuden-Seelannin kohdalla ja kertoi sen olevan suosikkinsa. Kyseli olenko thrill seeker ja mainosti Queenstownista jarjestettavan jotain jannittavia moottorivenetoureja. Lento kohti Guatemalaa oli jalleen jonkin verran myohassa mutta eipa taaskaan yllattanyt.
Autolla ajamisesta taytyy viela mainita etta tiet eivat olleet laheskaan niin tasaisia kuin esim saksassa, ei siis ihme etta autojen pitaa olla sellaisia sohvia. Mottoriteiden rampit olivat ainakin Texasissa suuria, ei paljon tarvinnut hiljennella vauhtia niihin ajaessa.
Guatemalasta tarinaa seuraavassa entryssa.
Advertisement
Tot: 0.04s; Tpl: 0.01s; cc: 9; qc: 23; dbt: 0.0224s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb
sampo
non-member comment
No prkl
No pidä JR -ilme päälläsi sitten Salvadorissa, jos nää menee kerta viiveellä eetteriin. Eikä se stetsoniin virtsaaminen ole Salvadorissakaan huono juttu!