Vuoristoretkestä vielä...

---

... Vielä siitä retkestä...
Opimme muuten taas ihan valtavasti! Nimittäin Zsuzsa vei meidät katsomaan taloaan, jonka melkein vuokrasimme häneltä netin kautta Suomessa ollessamme. Talo oli Becsken kylässä lähellä Slovakian rajaa ja näytti nettikuvissa hurmaavalta. Tekstissä ylistettiin seutua mm. kuvailemalla kuinka pihalta, aidan yli, voi usein nähdä kauriita syömässä ruohoa. Muutenkin luonto on ihana ja pihapiiri rauhallinen terasseineen ja putarhoineen. Terassin seinille oli ripustettu unkarilaisia keramiikkalautasia sekä kannuja ja olipa siinä pieni muurattu grillikin! Talossa oli useita huoneita ja se tosiaankin näytti sellaiselta maalaistalolta, jollaisesta unelmoimme!
Totuus paljastui kuitenkin meille järkyttävänä! Kylä ensinnäkin oli tosi köyhä ja kaikki rakennukset aivan räjähtäneitä. Pihat olivat täynnä romua, aidat kaatuneet ja tiet kuin peltoa! Szuzsa kertoikin, että seutu on yksi Unkarin köyhimpiä. Itse talo oli samaa luokkaa: harmaa, huonokuntoinen mökki, jonka pihalla katoksessa kaiken maailman rojut vuosikymmenien pölyjen peitossa. Terassilla oli kaikki luvattu keramiikkapötteineen ja uuneineen, mutta olihan siinä myös ruostunut jääkaappi tai pesukone, elämää nähneet harmaan kukertavat muovituolit ja jokunen kernikankaalla päälystetty pöydänraato. Varmaankin oikein rauhallinen paikka, paitsi, että ”mustalaisporukka” naapurissa olisi saattanut osallistua elämäämme liikaa. Kaikki kuitenkin piti paikkaansa, mutta tuollaisessa huusholissa ”Jumalan selän takana” olisimme tulleet hulluiksi. Matka huonoja pikkuteitä pitkin Budapestiin kesti yli 1,5 tuntia! Täältä Zolle sitten olisi käynyt kaupungissa töissä!!! Ja minä puuhastellut kaiket päivät ihanien ruokien parissa 😉

Jäimme tätä ihanuutta vaille, sillä Szuzsa oli ehtinyt vuokrata talon jo koko kesäksi onnekkalle pikku perheelle, jonka tapasimmekin. Vanhemmat tekivät töikseen jonkinlaisia internetsivuja, mutta valittelivat, että paikkakunnalla on netti usein poikki, sillä yhteydet eivät oikein pelaa! Sekin vielä!!! Netti kun on minulle tuiki tärkeä, jotta jotenkin pysyisin näin kielitaidottomana kärryillä siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Szuzsa kertoi tippa silmässä, kuinka ihana ja rakas tämä paikka hänelle on ja me yritimme pitää naamamme pokerina ja ihastella kympillä kaikkea. Suomeksi päivittelimme toisillemme hymyssä suin, että olipa onnekasta, että emme saaneet tätä herkkupalaa. Jälkeenpäin totesimme, että netin kautta emme enää ikimaailmassa edes harkitse ottavamme mitään.

Tämä oli muuten jo toinen kerta, kun olimme asialla. Eka kerta ”ostimme sian säkissä” Kroatiassa, Pulan lähellä Verudelan kylästä. Silloin kuvassa näytettiin upeaa huvilaa, joka osoittautui isäntäväen omaksi taloksi. Meidän paikka oli heidän takapihallaan ja siinä oli lasiovet sekä heille että tielle päin! Siinä sitten vietimme viikon ja maksoimme itsemme kipeiksi, sillä oli ”High season” ja kaikki paikat pullistelivat lomailijoita. No, siitä selvittiin suurella huumorilla! Kuten näette, elämä opettaa pientä ihmistä!
Suosittelemmekin, että matkaan vaan ja asumukset valitaan paikan päällä, kun on mahdollisuus nähdä todellisuus. Tai sitten tuttavien kautta 

---