kahvilassa!

---

Perillä olen!

Aamulla lähdin viiden jälkeen heti kentälle, lento lähti 8.15. Kun jonottelin check inniin, niin katselin siinä sitten ympärilleni. Lähtöselvitystiskillä suurin osa ihmisistä oli latinoita, ja jokaisella oli aivan hirveä määrä matkatavaroita! Yhdellä perheellä saattoi olla jopa 7 laukkua kärryissä. Ja ne kaikki laukut olivat tosiaan todella isoja! Ja tosiaan kaikilla ihmisillä oli se tajuton tavaramäärä! Sama oli sitten myös Guatemala citystä lähtiessä. Hullua!

Pääsin sitten Guatemala cityyn ja menin odottamaan rinkkaa jota ei tullut. Ei kun reklamoimaan.. Täyttelin siinä sitten pari paperia ja sain 50 dollaria käteen. Sanoivat vaan että ota noi, kun mulla ei ollu kun pieni lentolaukku, eli ei paljon mitään tavaroita. Sain sitten pari numeroa mihin voi soitella ja kysellä rinkkaa. Epäilenpä vaan että se on siellä JFK:llä edelleen. Pitääpä soittaa kohta uudelleen taas ja kysellä että onko siitä kuulunut mitään.

Kun tulin ulos kentältä, niin ulkoapäin se ei todellakaan näyttänyt lentokentälle! Sain neuvoja että piti kävellä n.200 metriä semmosta liuskaa ylös niin pääsin takasin check inniin. Kentältä ulostulo ja sisään meno on erikseen siellä. Melkein koko kenttä on rakennustyömaata, siitä pitäisi tulla Keski-Amerikan suurin lentokenttä. Kentällä oli siis aivan hirveä härdelli ja kaikki oli aivan sekaisin. Menin sinne check in puolelle odottelemaan ja jonottaessa törmäsin 2 Australialaiseen vanhempaan rouvaan jotka oli kiertelemässä täällä Guatemalan ympäristössä. Olivat tulossa samalle lennolle, joten sain sitten odotteluseuraa. Meidät jouduttiin checkaamaan käsin, koska tietokoneet eivät jostain syystä toimineet. Siellä sitten odoteltiin aikamme lentoa, jonka lähtö myöhästyi jonkun verran teknisten ongelmien takia. Tossa vaiheessa olin jo niin väsynyt että hyvä kun jakso silmät pitää auki.

Laskeuduttiin Floresiin vihdoin ja viimein! Kävelin ulos suoraan vaan kun ei tosissaan tarvinnut odotella rinkkaa. Siellä sitten olikin vastassa Tanya! Sieltä oli kuulemma tulossa tänne kahvilalle 3 Itävaltalaista tyyppiä, joten täältä oli hommattu pikkubussikyyti. Tultiin Cafe Yax-haan ja melkein heti alkoikin Maya kulttuurista kertova slide show. Dieter, eli kahvilan omistaja ja argeologi, kertoi siinä samalla eri raunioista ja muutenkin Maya kulttuurista. Kahvila oli täynnä väkeä. Siinä vaiheessa tuntui että silmät ei tosiaan pysy auki enää, oli kyllä tosi mielenkiintoinen se slide show! Sen jälkeen söin vielä jotain ja katselin ympärilleni. Sain täältä lainaan pyyhkeen, saippuaa ja shampoota.

Tämä kahvila on tosi kodikas paikka. Tässä on ilmeisesti useampikin huone tän yhteydessä. Mun huone on ihan siisti, äänieristys ei kyllä ole paras mahdollinen! :D Ilmasto on kuuma ja kostea, mutta nopeasti tähän tottuu. Kahvilasta saa ihan kaikkea mahdollista viinistä smootieihin ja nachoista pihviin! En ole vielä töistä kauheasti kysellyt, mutta eiköhän se selviä. Painaa tämä jetlag aika hyvin päälle. Olisin voinut lähteä jo tänään Yax-ha raunioille 9 tunnin retkelle jos olisin halunnut, mutta päätin että jään tänne nukkumaan. Pitää yrittää paikantaa se rinkka jostain ja vaihtaa rahaa yms. Ostaa jotain tarvikkeita jos siitä rinkasta ei mitään vielä kuulu. Ja saapahan levättyä kunnolla.

---