Advertisement
Published: August 14th 2009
Edit Blog Post
13.8.2009
Voi rakkaat ystävät, hyvä onneni jatkuu, vaikka keskiviikkona lento San Juanista Antiguan pääkaupunkiin St. John’siin oli seitsemän tuntia myöhässä. Antigua on vielä makeampi paikka kuin Puerto Rico. Nyt minä asun kukkulalla ja minulla on oma kattoterassi, josta näen 360 astetta eli miltei koko Antiguan (ks. valokuvat, yritin panoraamaa, yökuvat eivät onnistuneet).
Antigualla on vielä viileämpää kuin Puerto Ricossa. Ilmanala on kuin ukonilmaa enteilevänä kuumana kesäpäivänä heinäpellolla paitsi että täällä tuulee ihanasti joka suunnasta, kun tämä on niin pieni saari.
Täällä myös tuoksuu samalta kuin heinänteon aikaan. Lyhyesti sanottuna: nyt pääsin vihdoin Havannan ja San Juanin jälkeen maalle kotiin. Antigua on todellakin ”a small place” kuten Jamaica Kincaidin esseen otsikko kertoo. Pääkaupungissa St. John’sissa asuu miltei puolet maan asukkaista eli 36000. Tämä on selvästi originiaalisempi paikka sanan molemmissa merkityksissä: alkuperäisempi ja persoonallisempi kuin länsimaistunut tai oikeastaan jenkkiläistynyt San Juan. Pääkadultakin löytyi heti apteekki, jonka mainoskyltissä luvataan parantaa särkyneet sydämet (ks. kuva).
Minun olisi Puerto Ricossakin pitänyt ehtiä maaseudulle, koska vasta nyt tuntuu siltä, että olen oikeasti Karibialla.
Oli hauskaa tulla tänne, vaikka jouduinkin eilen palelemaan kahdeksan tuntia kylmällä, jäätäväksi ilmastoidulla lentokentällä. Lentoni olisi pitänyt lähteä klo 14.25 mutta lopulta pääsimme ilmaan vasta klo 20.45. Siinä vaiheessa,
kun tsekkasin itseni sisään, ei ollut mitään puhetta viivästyksestä. Boarding timeksi ilmoitettiin klo 13.55. Heti kun pääsin oikealle portille, siellä kerrottiin, että nyt on vaikka mitä vaikeutta. Ensin lentokone ei päässyt lähtemään Trinidadista jonkin byrokraattisen seikan vuoksi. Byrokraatti oli kaiken lisäksi sulkenut toimistonsa ja lähtenyt kotiin. Myöhemmin kone oli sitten saanut luvan lentää Antiguaan, mutta siellä puolestaan ilmeni teknisiä ongelmia. Tietysti on parempi, että lentokone korjataan kuin että rikkinäisellä yritetään väen väkisin lentää. LIAT -lehtoyhtiö ei vain taida omistaa kovin montaa konetta. Lohdutukseksi seitsemän tunnin odotuksesta saimme kukin sipsipussin ja vesipullon.
Tätä ennen sain todistaa komeaa nuoren tytön raivonpuuskaa lentokentällä. Nuoruus kun ei suvaitse pettymyksiä. Raivotar oli USA:n latino ja matkalla lomakohteeseen. Voi hyvänen aika mikä tulinen temperamentti! Parasta oli, ettei hän hävennyt yhtään edes jälkikäteen. Koko lentokenttä raikui, kun puertoricolainen lentokenttävirkailija - myös nainen - antoi tulla samalla mitalla takaisin. Kunpa oppisin nopeasti espanjaa lisää. Olisi ollut niin hauska ymmärtää, miten pahasti he toisiaan solvasivat. Lopulta tulivat turvamiehet erottamaan heidät toisistaan. Oli siinä ja siinä, että he olisivat alkaneet repiä toistensa hiuksia.
Suuttunut ihminen on samanaikaisesti ihana ja huvittava traagisella tavalla. Hän on niin täysin läsnä oleva juuri siinä hetkessä. Hänellä ei ole mitään taka-ajatuksia, juonia tai ovelia
petauksia tulevaisuuden suhteen. Hän menettää kasvonsa, paljastaa itsensä, pistää likoon koko arvovaltansa, uhrautuu meidän kaikkien puolesta ja meitä vain naurattaa. Ja mitä se kaikki huutaminen auttoi: hänelle työnnettiin kouraan sipsipussi ja vesipullo.
Tai no, eipä hän ainakaan kerää pahaa oloa sisälleen.
Vastapäätä majapaikkaani on muuten luterilainen kirkko ja koulutuskeskus, tuonnempana on baptistien kirkko ja koulutuskeskus, kaupungilta löytyi metodistien kirkko sekä viimeisten aikojen pyhien kirkko ja koulutuskeskus, ja aika suuri kristillinen kirjakauppa. Viereisen huoneen asukas on kunnia-arvoisa Reverent Marvin G. Parker, Pastor; chicagolainen baptisti joka on täällä pitämässä nelipäiväistä kurssia ja workshopia. Hänkö tuolla nyt saarnaa läheisessä suurteltassa parannusta. Koko tienoo raikaa tällä kertaa ärräpäiden sijasta Jumalan armosta. Taas tulevat lapsuuden kesät mieleen. Teuvallakin lestadiolaiset pitivät kesäiltoina telttakokouksiaan, kunnes rakensivat sinne komean kirkon.
Tunnen olevani korkeampien voimien suojeluksessa mustine viuhkoineni ja pastorinaapureineni.
Ilmastointilaitekin on täällä inhimillisempi. Kuubassa ja Puerto Ricossa juuri kun oli pääsemässä unen päästä kiinni, niin eiköhän nurkassa kärsivä rikkinäinen ilmastointilaite päästänyt suustaan rämisevää vastalausettaan: ei saa nukkua, ei saa. Täällä Antigualla sen sijaan on hiljaa henkäilevä digitaalinen huoneilman viilentäjä. Juuri kun olo alkaa tulla hieman tukalaksi, se vetää henkeä syvään ja puhaltaa luolansa uumenista lempeän hyväilyn. Minäkin rakastan sinua - oikeaa lämpötilaani hienotunteisesti vaaliva
hirviö.
Antigualla on muuten vasemmanpuoleinen liikenne ja koulutetut ihmiset puhuvat brittienglantia ylähuuli tiukkana; muut aika vaikeasti ymmärrettävää murretta. Maksuvälineenä käytetään Eastern Caribbean dollareita, jota he itse kutsuvat Easyksi erotukseksi US-dollareista, jotka myös käyvät maksuvälineestä.
Juuri kun ajattelin, että tämä on paratiisi, kun rahakin on helppoa, jouduin keskelle mielenosoitusta. (ks. kuvat). Antigua Sunin mukaan mielenosoituksen syynä oli lähinnä kaasun hinnan raju nousu, joka laajeni sitten koskemaan myös ruoan hinnan nousua ja hallituksen tuhlailevia toimia ja peräti IMF:n vastustukseksi. Antigua on saanut pitkään nauttia hallituksen tukemasta alhaisesta kaasun hinnasta, mutta nyt yllättäen pari päivää sitten hallitus oli vetänyt tukensa pois. Lehdessä kirjoitettiin ihmisten kyllä ymmärtävän, ettei hinnankorotukselle voi mitään, mutta heitä loukkasi ylimielinen tapa, jolla hallitus sen suoritti niin, ettei ihmisillä ollut aikaa hamstrata halpaa kaasua koteihinsa. Ravintoloitsijat ilmoittivat, että he nostavat hintoja. Hyvä tietää minunkin. Lähinnä ihmiset vaativat mielenosoituksessa respectiä omalta hallitukseltaan, hienotunteisempia tapoja toimia.
Ja hei, tärkein melkein unohtui kertoa. Toisin kuin metropoleista täältä maaseutukaupungista löytyi kaksi vanhan hyvän ajan kirjakauppaa St. Mary’s Streetiltä: The Map Shop ja Best of Books. Samanlainen oli myös Teuvalla ennen muinoin. Molemmista löytyi erinomainen karibialaisen kirjallisuuden hylly. Ostin antigualaisen Jamaica Kincaidin kaksi kirjaa: At the Bottom of the River (1978) ja
The Autobiography of My Mother (1996).
Tämä on ihan Teuva koko paikka.
Advertisement
Tot: 0.059s; Tpl: 0.012s; cc: 7; qc: 24; dbt: 0.0391s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb