Encore what?

---

Heips taas vahaan aikaan...

Luang Prabangin jalkeen on taas tapahtunut melkoisesti. Nyt ollaan Singaporessa ja tultiin tanne suoraan Kuala Lumpurista mika ei alun perin ollut tarkoitus, mutta paatettiin siis jattaa Borneon Kuching valiin. Se olisi ollut tuohon valiin aivan liian hataista ja rankkaa. Nyt ollaan oltu Singaporessa pari paivaa ja huomenna lennetaan Indonesiaan ja Bunakenin saarelle, jossa sukelluskurssi ja maja riippumattoineen turkoosin meren rannalla odottaa.
Blogissa on kerrottu paljon syomisesta ja tanaan just itsekin naurettiin kuinka keskeista se on ollut talla reissulla. Syodaan kaikissa mahdollisissa valeissa ja aina otetaan jotain uutta. Eika haluta pilata yhtaan nalkaa syomalla jotain valipaloja paikallisista "seiskayhdestatoista". Yllattavaa kylla S:n ei ole tehnyt viela kertaakaan mieli ruisleipaa eika J:n juustoa, kuten aina aiemmin 2viikon matkoilla. Nyt on jo takana 3viikkoa. S on tosin kehittanyt itselleen kasittamattoman Oreo-addiktion(pahoja Domino-kekseja) seka on tarissyt, kun tajusi ettei ole saanut pitkaan aikaan jaateloa. Nyt varsinkin Singaporessa ollaan otettu jaatelovajetta ISOSTI kiinni nauttimalla hyvien ystaviemme Benin ja Jerryn tuotteita. S totesi jo edellisena aamupaivana Kuala Lumpurissa, etta tanaan saadaan ainakin kaksi kertaa jaateloa... Mun hammingit jatkuu ja hammas jomotti Angkorissa aika kovaa. Kavin paikallisessa apteekissa hakemassa jotain penisiliinia ja nyt alkaa olla ihan kunnossa.

Meidan hostelli Kuala Lumpurissa oli aivan jarkyttava. Koko yo meni valveilla erinaisia otokoita tappaessa. Naapurissa oli bordelli ja muuta juna-asemien liepeille yleisesti pesiytyvaa toimintaa. Luang Prabangissa katto vuosi suoraan sangylle ja noista pottuuntuneina otettiin Singaporessa reilusti kalliimpi ja parempi paikka. Taalla kustantaa 50e per yo, joka ei taalla ole paljoa, mutta halvempiakin luukkuja loytyy helposti. Ihan luksusta, etta meilla on suihku, josta tulee paineella vetta(myos lamminta), 4 tyynya ja ihan oikea joustinpatja.

LP:sta lennettiin Cambodzaan ja Siem Reapiin (17-20.7.), jossa Khmer-ajan paakaupunki Angkor sijaitsi. Oltiin 3pv ja 2 pv(10h/pv) kierrettiin temppelialueita. Muuten kaupungissa oli lahinna bar street ja marketteja. Angkor oli osaltaan tosi upea(paljon turisteja vaikka on low season), mutta toisaalta tuli verratuksi koko ajan muihin kaytyihin mahtaviin paikkoihin. Sijoittuu yllattaen vasta neljanneksi meidan ylisuurten nahtavyyksien listalla Jordanian Petran, Kiinan muurin ja Burman Baganin jalkeen(ei ole ranking-jarjestyksessa...) Angor on muuten rakennettu joskus 800-1200 lukujen valissa ja siella asui silloin miljoona ihmista(Lontoossa oli tuolloin 50000 heppua).

Ensimmainen pv aloitettiin Angkor Thomin kierroksella ja se olikin upein juttu parin paivan aikana. Etenkin Bayon teki vaikutuksen, vaikka tiesi jo etukateen mita tuleman pitaa. Itse asiassa Angkor Watin(josta kaikki kohkaavat) olisi voinut jattaa valiin, koska Angkor Thom ja lukuisat pienemmat (joita kierreltiin tokana paivana) olivat paljon mielenkiintoisempia. Angkor Thomin portit olivat varsinkin minun (J) mieleen. Pakonomaisesti piti paastella jotain Indiana Jones -henkisten leffojen aaniefekteja. Temppeleihin voi kayttaa tolkuttomasti aikaa, joten me blokattiin itsellemme mieluisat oppaiden perusteella. Osa temppeleista oli viidakon peitossa ja huonossa kunnossa. Khmerit olivat ennemmin arkkitehteja kuin insinooreja ja rakenteet ovat monin paikoin pettaneet, mutta upeat kaiverrukset seinissa ovat sailyneet hammastyttavan hyvin. Niita ihailimme ja erityisesti Bayonissa, jonka seinilla kuvattiin sen ajan ihmisten jokapaivaista elamaa. Angkor Watin seinilla oli pitkia kertomuksia hindujumalista ja niihin kypsyi melko nopeasti, koska aina joku Shiva teki intervention jumalien ja pahisten taisteluuun muuttumalla joksikin jattimaiseksi kultaiseksi kilpikonnaksi ja sen jalkeen 5-paiseksi kaarmeeksi (lord of the universe tai vast). EI PYSTY!! Noi hindujutut on todella hataisia!!

Oltiin aika puhki varsinkin ekapaivana, koska oli aivan tolkuttoman kuuma. Meika veti aika hummeriksi vaikka kuinka yritti laittaa rasvaa ja olla varjossa. Illalla ei oikein jaksanut paljoa, koska seuraavana paivana oli tiedossa sama satsi.

Valihuomio:
On muuten alkanut hiukan potuttamaan yksi sveitsilainen perhe, johon tormattiin bussimatkalla Laosissa Luang Nam Thasta Luang Prabangiin. Annettiin jotain vinkkeja niille majoituksista ja Angkorin oppaasta, josta itsekin oltiin saatu vinkki Vietnamissa yhdelta Sydneylaiselta Scottilta. Nyt tama perheen isa laittelee mulle viesteja tyyliin: 1) varaa mulle hotelli Angorista, 2)sano kuskille, etta lukee meilinsa, 3) jotain muuta paskaa. EI HELVETTI! Nahtiin se muutenkin kaikissa marketeissa ja se vaan kynii kaikkea mita irti lahtee.

Toisena paivana meilla oli Scottin suositteleman Phansyn sijasta hanen parikymppinen lankomiehensa, joka olikin paljon rennompi ja hopotti koko paivan kaikkia juttuja, joista ymmarrettiin vain puolet, mutta opittiin silti aika paljon Kambodzasta niin lyhyessa ajassa. Huipputyyppi. Paluumatkalla eraasta temppelista pysahtyi nayttamaan, kun tien vieressa tehtiin sokeria palmumehusta. Mehu keitetaan isossa padassa siirappimaiseksi ja laitetaan palmunlehdista tehtyihin muotteihin jahmettymaan. Paikalliset kayttavat naita sokerinappeja ruuanlaittoon ja syovat niita myos ihan sellaisinaan oluen (!!) tai teen kanssa. Kaareisiin pakattuja nappeja lahti mukaan tuliaisiksi...

Lankomies kertoi, ettei kouluissa opeteta Kambodzan historiaa vaan vain naapurimaista eika siis kerrota lainkaan myoskaan punakhmerien ja johtajansa Pol Potin terrorista 1975-1979, jolloin arviolta 2 miljoonaa kambodzalaista tapettiin tai naannytettiin tyoleireilla. Syyna oli koulutus tai mika tahansa siihen viittaava, kuten silmalasit, kaupunkilaisuus, sukulaisuussuhde aiemman hallinnon ajan virkavaltaan yms yms. Tama kaikki on painettu maassa villaisella eika sita kasitella lainkaan, vaikka suurin osa keski-ikaisista on kokenut sen ja varmasti ollut jotenkin osallisena tapahtumiin.

Toisen paivan viimeisessa temppelissa turistipoliisin virka-asuun pukeutunut mies alkoi yhtakkia kertoa meille temppelin historiaa ja tarinoita jumalista ja kierratti ympariinsa. Se oli ihan ok, koska alettiin olla aika kypsia tulkitsemaan meidan opaskirjaa ("in the second column of the third enclosure of the north-western corner of the east wall, north of the southern entrance") ja ajateltiin, etta pyytaa varmaan pari dollaria. Ehka max 15 minuutin kierroksen jalkeen J kiitti ja kysyi, voimmeko antaa hanelle jotain vaivan palkaksi ja poliisi vastasi vahan hermostuneesti hymyillen "Yes, 10 dollars". Varsinaiset oppaat kustantavat 25 dollaria per paiva (10 tuntia). J antoi valmiiksi taskuunsa varaamansa 5000 paikallista, johon poliisi totesi, etta tamahan on vain dollari. No niin oli!! Lankomies-kuski kuunteli tarinaa monttu auki ja kommentoi, etta kylla hanen pitaa tehda mita poliisi kaskee...

Kummallista muuten, mutta Siem Reap toimii kokonaan dollareilla. Sekin osoittaa, miten irrallaan se on muusta ja siis oikeasta Kambodzasta. Alue kasvaa hurjaa vauhtia, Angkorissa vierailee miljoona turistia vuodessa ja viranomaiset toivovat kavijamaaran tuplaantuvan lahivuosina. Se on varsinainen kultakaivos ymparistolle, mutta toisaalta mullistaa kaupunkikuvaa ja paikallisten elamaa. Maaseudulta tulee ihmisia paivittain polkupyorilla sankoin joukoin toihin Siem Reapin rakennustyomaille ja muihin hommiin. Muuten maaseudun ihmiset ovat riippuvaisia kerran vuodessa saatavasta riisisadosta ja sadekauden ulkopuolella keraavat palmumehua.

---

Comments

[Matti]

Hyvältä kuulostaa!
Huh huh, mikä reissu! Henkästyttävää luettavaa, jokusen paikan ehditte näemmä koluta. Terveiset Helsingistä, täälläkin alkoi kesä.

[A-K]

Kiitos kuvista!
Hienoja kuvia. Mekong joella olisi ollut kiva nahda S. edesta katsomassa kauhulla, mita tulee seuraavan mutkan takaa. Juttujanne lukiessa tuntuu kuin olisi mukananne.