Advertisement
Published: March 17th 2008
Jaahas.. Taas on tullut laiskoteltua blogin kanssa viikon verran. Pari kertaa olen yrittanyt tulla kirjottamaan, mutta kummallakin kerralla on Trekker Lodgen netti kaatunut. Edelleen ollaan siis Kuala Lumpurissa. Valissa on tapahtunut kaikenlaista, mutta kerrataanpa nyt vain nopeasti, silla kohta olisi tarkoitus lahtea leffaan Kuala Lumpur City Centeriin.
Keskiviikkoiltana kaytiin peittelemassa Riitta unten maille ja lahdettiin Susun ja Ansun kanssa tutustumaan Kuala Lumpurin yohon. Taksikuskille ilmoitettiin: "Halpaa kaljaa ja hyvaa musiikkia". Kuski vei meidat Irish Pubiin, joka osoittautui 6euron siiderista huolimatta rennoksi paikaksi. Baaritiskilla ollessani tarjoilija sanoi etta meikalainen nayttaa Osama Bin Ladenilta ja tiskilla istuvan kaverin mielesta James Hetfieldilta, joten paatin aloittaa keskustelun miehen kanssa tarjoilijan sijaan. Pienen juttelun jalkeen mies kertoi olevansa Saksasta ja nimeltaan Hans-Peter, ja etta han pitaa jokaisesta samasta bandista mista meikalainen. Niinpa otettiin Hans mukaan ja lahdettiin Beach Clubille, jossa soitti livebandi(jota ehdittiin kuuntelemaan yhden kappaleen verran, ja joka oli Enter Sandman). Muutamat 5 euron oluet juotuamme Ansu lahti nukkumaan, ja seuraamme liittyi australialainen Tim, joka oli lahdossa seuraavana paivana Penangille. Ilta meni rattoisasti, hauskaa oli, ja rahaa meni aivan perkeleesti.
Krapulatorstaina otettiin se paras vaihtoehto, elimentiin makkiin syomaan ja sen jalkeen Malesian suurimpaan sisahuvipuistoon (jonne ei menty sillon viimeksi vaikka uhosin). Pyorittiin pari
tuntia, kaytiin syomassa ja mentiin KLCC:iin leffaan.
Perjentaina vietettiin meikalaisen synttareita ja Riitan ja Ansun viimeista iltaa. Paivalla kaytiin maailman neljanneksi korkeimmassa tornissa KL Towerissa. Ei paasty ihan ylos asti, koska ei otettu ylihintaista safkaa, mutta 275 metrista oli ihan hyvat nakoalat Kuala Lumpurin yli. Illalla mentiin Hard Rock Cafeen syomaan, jonka jalkeen piti olla meikalaisen yllarin vuoro. Tarkoituksena oli vuokrata karaokekoppi pariksi tunniksi, mutta siihen olisi ollut pakko ottaa illallinen, ja se olisi maksanut pari kymmenta euroa henkilolta/tunti. Joten niin paadyimme taasen Irish Pubiin. Juotiin yhdet Strongbowt ja hyvasteltiin Riitta ja Ansu, joiden lento lahti aikaisin aamulla (tai ainakin piti lahtea, kone oli myohassa ja he eivat ehtineet jatkolennolle, joten yopyivat Lontoossa).
Niinpa soitettiin Hansille, ja lahdettiin etsimaan halvempaa karaokekoppia. Pyorittyamme parikymmenta minuuttia tyhjassa ja suljetussa ostoskeskuksessa, loydettiin Green Box Karaoke, josta irtosi koko koppi 20 eurolla klo4 asti. Koppi oli juurikiin niin hieno kun kuvittekin, satoja kipaleita ja puhelin josta tilattiin tornillinen kaljaa ja Susulle joku mansikkalimppari. Ilta meni taasen leppoisasti viihteen merkeissa. (illasta on nayte jos saan sen siirrettya, tuskimpa saan.)
Lauantaina nukuttiin pitkaan ja hartaasti, ja illalla kaytiin leffassa katsomassa Vantage Point. (hyva leffa, kannattaa kayda katsomassa)
Tanaan otettiin mono rail, mentiin silla
vahan eteen pain, otettiin metro jolla mentiin taas vahan eteen pain, otettiin taksi jolla lopulta mentiin elaintarhaan. Pari tuntia pyorittiin ja mollisteltiin elukoita. Takaisin tullessa kaytiin varaamassa liput leffaan, ja tultiin guestikselle kirjottelemaan blogia.
Siinahan sita taas oli. Kuvia en saa nyt vaihteeksi siirrettya, joten julkaisen taman kun saan kuvat handlattua. Nyt on siis sunnuntai, joten saapi nahda monta paivaa menee kunnes netti taas pelittaa.
Ja nyt on sitten maanantai ja kokeillaanpa uudemman kerran. Tanaan otettiin taksi vesipuistoon, joka olikin sitten kiinni, eika asiasta tietenkaan ollut mainintaa nettisivuilla. Samalla taksilla jatkettiin vesi-huvi-puistoon, jossa pyorittiinkin sitten koko paiva. Pari tuntia laskettiin viitta vesiliukumakea ja ihmeteltiin kuinka huonosti homma voi toimia yhdessa vesipuistossa. No ei siita sen enempaa.
Huvipuistopuoli oli ihan jees, ja kun Susu oli kastunut joka laitteessa, paatettiin paiva suureen huipennukseen. Kaksipenkkinen metallipallo, joka ammutaan ilmaan vaijereiden varassa. Kuula kiihtyi 120 km/h kahdessa sekunnissa. Ja ai etta oli hienoa. Kun tultiin alas, kaveri kysyi halutaanko vetaa uudestaan ilmaiseksi. No totta helvetissa! sano meikalainen ja Susun vastusteluista huolimatta taas mentiin. Koko homma maksoi yhteensa 24e ja mukaan tuli DVD ja todistus tasta hurjapaisyydesta. Vahan kuumotti se sama sopimus, mika taytetaan ennen benji-hyppya: jos kuolen tai vammaudun, en vaadi keneltakaan
mitaan korvausta. Hauskaa oli taasen ja aurinko paistoi koko paivan.
Varmaan ylihuomenna otetaan revanssi vesipuistosta jos se sattuisi olemaan auki.
Eipahan siina taas paljoa muuta talla kertaa. Kuvia on nyt vahan runsaammin ja videotakin yritan iskea mutta tuskimpa onnistuupi.
Kaykaa kannustamassa Hifk voittoon niin meikalainen kay tekee saman Raikkoselle ja Kovalaiselle. Ensi kertaan hei...
Advertisement
Tot: 0.059s; Tpl: 0.013s; cc: 6; qc: 24; dbt: 0.0372s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Riitta
non-member comment
Hauskaa ja lämmintä oli
siellä teidän kanssa, kiitos vaan seurasta! Kotiin päästiin 1,5 vrk:n matkanteon jälkeen TOSI väsyneenä. Kaikki meni kotimatkalla vähän vituralleen. Ekaksi lennolle lähteneelle sulttaanille ei henkilökunta kelvannut ja koko seurakunta päätti viime hetkellä olla lähtemättä koko Lontoon lennolle. Ei siinä mitään jos he vaan poistu, mut niiden 150 matkalaukun etsiminen ruumasta kesti 2 tuntia, joten siinä meni se meidän koneen vaihtoaika Lontoossa,missä monen mutkan kautta saatuamme hotellihuone ja unesta kiinni, tuli palohälytys. Kyllä meinas menää todenteolla hermot. Onneksi ei kutenkaan mikään oikeasti palanut. Matkalaukut jäi sinne eikä vieläkään ole edes löytyneet. Kyllä oli sen verran rankkaa tuo matkanteko, että nyt saa vähäksi aikaa olla kaukomatkat. Ja jos vielä saataisiin matkalaukut kotiin.... Kunhan väsymys ja jetlack hellittää, niin kyllä tämä elämä kotomaassa taas on mukavaa. Teille kovasti haleja mammalta.