Advertisement
Published: August 9th 2007
Edit Blog Post
Koh Phanganilla vallinnut yöllinen myräkkä oli onneksi aamulla jo ohi ja päästiin taittamaan matkaa auringossa. Taksin, kahden ja puolen tunnin paattimatkan ja tunnin bussimatkan kuluttua päästiin Koh Phanganista Surat Thaniin, josta hommattiin meille junaliput Thaimaan ja Malesian rajalle. Nukkumapaikkoja ei ollut jäljellä, joten oli pakko tyytyä penkkeihin. Juna lähti vasta puoli yksi yöllä, joten palloiltiin Surat Thanissa ennen juna-asemalle siirtymistä. Ostettiin paikalliselta torilta kolmella eurolla aito Disada-laukku, johon saataisiin laitettua kaikki sellaiset kamat mitä ei enää tarvittaisi reissatessa, kuten lämpimät vaatteet.
Täytettiin Disada-laukku täyteen ”turhilla” kamoilla ja päästyämme juna-asemalle laukun kantohihna sitten pettikin kummastakin päästä, joten ei onneksi oltu maksettu laukusta liikaa 😉 Juna-asemalla venaillessa katsottiin kuinka junat Thaimaassa olivat hieman heikommassa hapessa kuin Kiinassa. Aikataulutkaan eivät oikein pitäneet kutiansa, koska kaikki illan junat olivat myöhässä. Meidänkin juna lähti lopulta vasta puoli kahden kieppeissä. Meidän vaunussa oli katossa tuulettimet, mutta ne eivät olleet käytössä, koska kaikilla oli ikkunat auki. Sinänsä ihan hyvä, koska sai sitä viilennystä sitäkin kautta. Huono puoli siinä oli se, että kaikki äänet ulkopuolelta kuului paljon paremmin sisään. Esimerkiksi monet terässillat matkan aikana pistivät korvat helisemään. Junan mennessä sillan yli kolisivat rakenteet siihen malliin, että meinasi kuulo lähteä. Jos oli unessa, niin heräsi taatusti. Nooh, ensi kerralla
Surat Thanin juna-asemalla
Venailu on aina mukavaa :) kuulosuojaimet mukaan.
Juna matkasi eteläisen Thaimaan läpi, jossa valtiolla on ollut jo pidemmän aikaa kahnauksia paikallisten itsenäisyyttä tavoittelevien muslimien kanssa. Tämä näkyi juna-asemilla, jossa oli sotilaita isojen pyssyjen kanssa. Ikkunasta saattoi myös nähdä paljon tiesulkuja ja sotilasajoneuvoja. Selvittiin junamatkasta kuitenkin kunnialla ja Sungai Kolokin kaupunkiin saavuttuamme käveltiin noin kilometrin verran Malesian rajalle.
Heti Malesian puolelle päästyämme tuli taas ”my friend”-taksikuskeja tarjoamaan ylihintaisia kyytejään Kuala Besutin kylään, josta tehtiin paattimatkoja Perhentianin saarille. Päätettiin kuitenkin matkata bussilla Kota Bharun kaupunkiin ja hommata kyyti sieltä. Bussimatkalla tuli hyvin selväksi, että oltiin muslimimaassa, koska kaikilla naispuolisilla oli huivit päässä. Tunnelma oli ihan erilainen kuin Thaimaassa.
Saavuttiin tunnin bussimatkan jälkeen Kota Bharuun ja iltapäivän jo sarastaessa päätettiin jatkaa matkaa Perhentianille vasta seuraavana päivänä, sillä sinne on hyvä saapua aikaisin aamulla saadakseen nukkumapaikan. Hommattiin Bharusta kämänen huone ja lähdettiin kiertelemään kaupunkia. Osteltiin ajankuluksi taas lisää vaatteita. Iltaisin parille tielle ilmestyi kojuja, jossa myytiin vaatteita, kelloja ja muuta tilpehööriä. Yhden kadun puut olivat niin täynnä lintuja, että meteli oli aikamoinen. Yksi linnuista päätti ilahduttaa Katjaa lähettämällä pommin Katjan paidalle. Yh!
Aamulla matka jatkui Kuala Besutiin, jonne hostelli järjesti meille kimppataksin kahden muun matkaajan kanssa (2€/naama). Matka kesti noin tunnin ja perillä pienen venailun
jälkeen päästiin paatin kyytiin. Kesken paattimatkan kaveri sanoi, että pelastusliivit päälle, koska poliisi voi pysäyttää. Ei tiedetä mitä täkäläinen poliisi olisi sanonut, koska pelastusliivejä oli vain puolelle jengistä 😉
Perhentian saaria on kaksi kappaletta, Kecil ja Besar. Mentiin näistä pienemmälle, eli Kecilille, koska siellä on huhujen mukaan halvempaa majoitusta ja paremmat beachit kuin Pulau Besarilla. Saarella on kaksi isoa rantsua, joista me valittiin enemmän palveluja sisältävä Long beach. Rantsun lähettyvillä kamat viskattiin matkaveneestä pienempään paattiin, joka kuljetti loppumatkan (50m) rantsuun ja veloitti kyydistä 50 centtiä /lurjus. Heti näki, että sukellusliikkeistä ei saarella ainakaan ollut pulaa, koska niitä pisti silmään joka puolella. Käytiin yhdessä liikkeessä kyselemässä hintoja, jotka ei kuulostaneet kovin pahoilta. Jätettiin kamat säilöön ja lähdettiin etsimään majoitusta.
Aika monet majoituspaikat tarjosivat ”ei oota”, mutta onnistuttiin kuitenkin löytämään nukkumapaikka pienen etsimisen jälkeen. Hinnat eivät enää olleet Thaimaan 5 euroa bungalowi, vaan jouduttiin pulittamaan 17 euroa yö! Tosin majoitukseen sisältyi yksi viiden euron illallinen. Ei auttanut itku markkinoilla, joten lähdettiin seuraavaksi etsimään sopivaa sukelluslafkaa. Sellainen löytyikin heti majapaikkamme vieressä ja saatiin sukelluksista vielä alennusta, koska asuimme viereisessä paikassa.
Rannan lähettyvillä oli mukavia pikku ravintoloita, joissa tuli iltaisin maisteltua olutta (lomalla kun oltiin). Oluen hintoja ei kuitenkaan menusta löytynyt,
Junassa
Meilla taas liikaa aikaa.. vaan tuote tuli muslimimaan tapaan ”tiskin alta”. Tällä saarella ei myöskään naisilla ollut huiveja, joten taisi olla hieman rennompi meininki uskonnon suhteen. Ruoat meidän omassa paikassa (Panorama) olivat hyviä, mutta hinnat olivat ”hivenen” tyyriimmät kuin mantereella. Kaipa se safkojen kuljetus tuo oman pikku lisänsä. Muissakin paikoissa saatiin ihan hyvää pöperöä. Yhdessä paikassa tosin annoksesta löytyi hiuksen ohella myös salaatin mukana tullut mato, nam! Paikan kalja oli kuitenkin ihan hyvän makuista, joten Tomi maisteli niitä sillä aikaa, kun Katja oli yösukelluksella.
Katja päätti suorittaa Advanced Open Waterin, koska hinta oli saarella aika edullinen (n.170€). Tomi sen sijaan tyytyi pelkkään sukelteluun edulliseen 14 euron kappalehintaan. Näin halvalla ei ole kumpikaan aikaisemmin sukeltanut. Yksi sukelluksista kohdistui muutama vuosi sitten uponneelle sokerinkuljetuslaivalle, joka huilasi parinkymmenen metrin syvyydessä. Siellä sitten poikkelehdittiin lastiruumassa ja pulikoitiin mastojen yli ja ali. Virtaus paikalla oli kova, joten sai potkia räpylöillä oikein toden teolla. Siellä nähtiin mm. bambu-haita, buffer-kaloja, scorpion-kala ja Katja onnistui bongaamaan jopa merikäärmeen. Paikka oli ihan ok sukellettava, vaikkakin siellä ei ollut yhtään koralleja, koska pohja oli hiekkaa.
Paras sukelluspaikka Perhentianin läheisyydessä tuntui kuitenkin olevan Temple, joka muodostui koralleista, jotka ympäröivät karikkoa. Virtaus siellä oli paikka paikoin mahdoton, joten sukellusalue oli aika rajattu. Paikka oli
Etela-Thaimaasta
temppelit vaihtuivat moskeijoihin myös muidenkin sukelluslafkojen suosiossa, joten jengiä oli taas enemmän kuin tarpeeksi. Siellä oli paljon merielämää ja onnistuttiin bongaamaan myös kilpikonnia Katja suureksi iloksi. Tomin hengatessa paikallaan, kilppari tuli lähelle ja näykkäsi Tomin räpylää ja jatkoi matkaa (ei tainnut kelvata syötäväksi). Nähtiin siellä myös pikkuruinen mureenakin.
Kaikissa sukeltamissamme paikoissa Perhentianilla oli samanlaista näkyvyyttä haittaavaa hötöä kuin Thaimaassa. Päätettiin, että vaikka olikin halpaa, niin huilattaisiin vaan rantsulla ja toivottaisiin parempaa näkyvyyttä Borneolla Sipadanilla, jonne aiottiin myöhemmin lähteä sukeltamaan.
Lähtöä edeltävänä päivänä ei tehty muuta kuin löhöilty rannalla ja luettu kirjoja. Illalla tosin käveltiin saaren toiselle puolelle Coral Bay-beachille. Reitti sinne kulkee saaren läpi viidakkopolkua pitkin, jossa toivottiin bongaavamme monitori-liskoja. Tosin oltiin me nähty jo niitä aikaisemminkin sukelluslafkamme nurkilla. Tomi näki yhden oikein ison mötikän, joka kilpaili koonsa puolesta jo Komodon varaanien kanssa. Coral Bayhin päästyämme huomattiin, että sielläkin oli sukelluslafkoja. Tosin ei ollut kovin vakuuttavaa, kun sukellusfirman paatti saapui rantsuun ja veneestä nousi viinalle haiseva mies, joka koitti myydä meille sukelluksia.
Perhentianin saaret ovat osa kansallista meripuistoa. Täällä taitaa olla vähän sama juttu kuin Thaimaassa, että se luonnonpuisto ei tarkoita juuri mitään. Tämä näkyi työn alla olevana suurena betonilaiturina, johon isot paatit pääsevät tulevaisuudessa parkkeeraamaan ja siinä, että jouduttiin
maksamaan euro per naama puistomaksua päästäksemme saarelle.
Advertisement
Tot: 0.088s; Tpl: 0.012s; cc: 11; qc: 29; dbt: 0.0553s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb