Advertisement
Published: August 18th 2007
Edit Blog Post
Aamulla herättiin Sempornassa innokkaana lähtemään Mabul-saarelle. Tomi kiiruhti hakemaan kaupasta vielä keksejä, jos vaikka saaressa alkaisi hiukomaan jotain herkkua. Hotellille palatessa auto oli jo valmiina ja huristeltiin laiturille. Sieltä matkattiin veneellä 40 minuutin verran Mabulin saarelle, jossa sijaitsi sukellusfirmamme/majapaikkamme.
Ennen sukellusyritykset sijaitsivat Sipadanilla, mutta vuonna 2004 Malesian valtio määräsi, että sukellusfirmojen pitää pakata kamansa ja poistua saarelta. Tähän syynä oli se, että lomapaikat saarella voisivat pilata Sipadanin luontoa ja heti vieressä olevan koralliparatiisin. Ihan hyvältähän tuo luonnonsuojelu kuulostaa, vaikkakin sukellusfirmojen omistajat purivat hampaitaan viimeistä päivää. Tosin Malesian valtion motiivit kokivat pienen kolauksen vuonna 2006, jolloin iso laiva rysäytti saaren koralliin oikein kunnolla, aiheuttaen suurta vahinkoa. Valtion saama kolaus johtui siitä, että laiva sisälsi betonia ja kaikkea muuta rakennustarviketta, joiden piti mennä saarelle rakennettavan lomakeskuksen rakentamiseen. Että silleen! Sipadan niitti mainetta myös vuonna 2001, kun filippiiniläiset Abu Sayafin kaverit tulivat saarelle piknikille ja ottivat sieltä parit suomalaiset mukaan pidennetylle lomalle Jolon saarelle. 😉
Perillä Mabulissa juteltiin mukavia paikallisten divemastereiden kanssa ja tiedusteltiin heti hyvät rantsut ja snorklauspaikat. Koska huone ei ollut vielä siivottuna, päätettiin lähteä hieman käppäilemään ympäriinsä. Saari ei ole ainakaan koolla pilattu, koska sen ympäri kävelee noin 20 minuutissa. Omalla majapaikallamme ei ollut omaa hiekkarantaa, joten otettiin pyyhkeet
kainaloon ja käveltiin läheisen lugeresortin rantsulle ja vallattiin rohkeasti yhdet rantsutuolit. Aurinko porotti siihen malliin, että auringossa ei paljoa viitsinyt kärsiä ja palmun varjosta tuli ystävämme. Uimarannalla korviin kantautui italian kieltä joka suunnalta. Muisteltiin siinä sitten samalla, että ollaan nähty paljon italialaisia bussimatkoilla ja matkalla Sipadanille. Taitaa siis Borneo olla italialaisten suosiossa! Divemaster kehui paikkaa myös hyväksi snorklauskohteeksi, joten snorklauskamat päälle ja veteen. Totta puhuivat, koska lyhyen snorklausreissun aikana nähtiin kolme blue spotted stingrayta, todella paljon mureenoita ja kaikennäköisiä pikkufisuja. Auringon laskiessa palattiin majapaikkaamme, jossa perheen äiti oli valmistanut buffet-illallisen.
Seuraavana päivänä oli sukelluspäivä, joten aamiaisen jälkeen hypättiin heti paattiin. Ei tarvinnut lähteä kävelemään pitkälle kamojen kanssa, koska vene oli heti aamiaispöydän vieressä. Matka Sipadanille kesti parisenkymmentä minuuttia. Siellä veneemme kävi heittämässä pikaisen lenkin paikallisen laiturin luona, jossa oli armeijakavereita ja poliiseja. Kaipa siinä katsottiin, että meitä ei ollut liikaa paatissa ja että meillä oli oikeus sukeltaa. Prosessin jälkeen siirryttiin matalikon reunaan syvyyksistä tulevan (600m) koralliseinämän viereen. Toisin kuin aikaisemmissa sukellusfirmoissa kenen kanssa ollaan sukellettu, niin tämä firma ei antanut minkäänlaista alustusta sukellukseen. Sieltä vaan kyseltiin, että ”ready?” ja siinä se. Juuri ennen sukeltamaan lähtöä Tomin tankista posahti o-rengas ja vaikka se vaihdettiin, niin regulaattori alkoi suhisemaan. Regu vaihdettiin,
mutta tällä kertaa sellaiseen missä ei ollut syvyysmittaria ja divemaster sanoi, että ilmamittari näyttää aina 20 baria liian vähän.
Kamojen ollessa ”kunnossa” sukellettiin pinnan alle, jossa sitten nähtiinkin vaikka mitä. Oltiin innoissamme heti ensimmäisestä jättimäisestä kilpikonnasta mitä nähtiin, mutta sukelluksen loputtua laskettiin, että nähtiin niitä varmaan ainakin kymmenisen kappaletta. Sukelluksella nähtiin myös kolmea eri sortin haita ja todella monia kalalajeja. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen mentiin Sipadanin saarelle kahvitauolle. Siellä hylätyt sukellusfirmojen tilat olivat nyt armeijan sotilaiden käytössä. Tunnin odottelun jälkeen lähdettiin seuraavaan sukelluskohteeseen, Barracuda Pointtiin. Siellä Tomi sai ”uuden” regulaattorin, eli sellaisen missä syvyysmittari ei toiminut. No, sillä mentiin mitä saatiin, joten hypättiin veteen. Heti pään veden alle saatuamme sivullamme meni iso parvi isoja Bumphead parrot-kaloja. Hieman eteenpäin sukeltaessamme vastaan tuli Napoleon Wrasse. Sukelluksen aikana nähtiin taas paljon kilppareita, paljon haita ja iso parvi barracudia. Kaiken kaikkiaan Sipadanin sukellukset saivat arvosanan, Vau+!! Sukelluksen jälkeen palattiin Mabulille, jossa meitä odotteli lounas. Ruokailun ja pienen huilailun jälkeen matkattiin vielä kolmannelle sukellukselle Mabulin reunalle, jossa nähtiin mureenoita ja kaikennäköisiä ”perus”fisuja ja pikkuelävää. Kaiken kaikkiaan sukelluspakettimme maksoi 330RM eli noin 74 euroa, joten vähän kalliimpaa kuin Perhentianilla. Mutta oli Sipadan kyllä sen arvoinen!
Illalla sitten oltiinkin aika poikki, joten uni tuli aika nopeasti.
Sipadan
Tänne vielä palataan varmasti Seuraavana päivänä meidän piti pitää vapaata, mutta päätettiin kuitenkin varata vielä pari sukellusta Sipadanille. Matkalla sinne vene pysähtyikin Mabulin reunalla ja selvisikin, että divemaster oli myymässä meille pakettia, eikä yksittäisiä sukelluksia ja hinnat olivat eri luokkaa mitä eilen olivat olleet. Päätettiin kuitenkin käydä sukeltamassa ainakin Mabul. Alkusukelluksella ei nähty mitään mielenkiintoista, mutta loppusukelluksella nähtiin garden eelejä ja frogfish. Tällä kertaa Tomilla oli taas regulaattori, jossa syvyysmittari ei toiminut, vaikka se oli eri regulaattori mikä oli ollut käytössä Sipadanissa edellisenä päivänä. Päätettiin, että ei annettaisi tälle lafkalle enää yhtään rahaa. Selvästikään laitehuolto ei kuulu heidän toimintaohjeeseensa ja rahanteko tulee ennen turvallisuutta (kamojen vuokra oli kuitenkin yli 10 euroa!/50RM). Yleensä sukellusfirmojen kamat ovat samaa merkkiä ja mallia, mutta tällä firmalla näytti olevan kaikki eri mallia, joten alkoi hieman myös epäilyttämään mistä lie ovat kamansa ostaneet. Hieman harmitti, että jäi Sipadan väliin, mutta päätettiin, että tänne tullaan toistekin (tosin eri sukelluslafkaan).
Loppupäivä menikin sitten mukavasti rantsutuoleissa löhöillessä. Otettiin myös taas snorklauskamat mukaan ja käveltiin saaren toiselle puolelle. Sieltä sitten löytyikin todella upeata snorklausta! Kovaa ja pehmeätä korallia oli todella laaja kirjo ja paikka oli täynnä värikkäitä kaloja. Aivan kuin suuren suuressa akvaariossa olisi uinut. Nähtiin siellä merikäärmekin luikertelemassa pohjaa pitkin.
Illalla
Armeijapaatit
Olivat suojelemassa Malesian turistiministeriä (tai vastaavaa) ja Sabahin kuvernööriä, jotka olivat piknikillä saarella. majapaikassamme eräs ranskalaisnainen näytti meille veden alla ottamiaan kuvia. Olivat todella hienon näköisiä, vaikka ne olikin otettu ihan tavanomaisella digitaalikameralla. Kuvat erilaisista ravuista ja merietanoista olivat todella hienoja. Annettiin hänelle e-mail osoitteemme, jotta saadaan pari kuvaa mekin (Ehkä saadaan niitä myöhemmin myös tänne sivuille?).
Seuraavana päivänä lähdettäisiin Mabulista, koska paikka oli buukattu ja meille ei enää ollut huonetta. Meillä oli kuitenkin koko päivä vielä aikaa, joten suunnistettiin aamulla suoraan rantsulle, jossa taas vaan huilattiin ja käytiin snorklaamassa. Testattiin ensimmäistä kertaa Kuala Lumpurista ostamiamme halpis-snorklauskamoja. Ihan hyvin toimivat, mitä nyt maski oli hieman epämukava, koska käytetty muovi oli kovaa sorttia. Tosin ei me mitään ihmeitä odotettukaan kamoilta jotka maksoivat 3.5 euroa 😉 Aikamme beachilla löhöiltyämme lähdettiin takaisin majapaikkaan, jossa odoteltiinkin sitten iltaan asti paatin lähtöä kohti Sempornaa. Sempornassa lämmin suihku oli taas luksusta maittavan illallisen ohella.
Advertisement
Tot: 0.063s; Tpl: 0.013s; cc: 8; qc: 24; dbt: 0.0406s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
MAMA
non-member comment
Jesta, mikä mesta!
Fisudiksönäri vilistää kun Jaques Custoolla konsanaan ja on siinä inssilläkin laskeskelemista, kun mittarit näyttää 20 baaria liian vähän. Paratiisilta vaikuttaa ja Paavo Väyrysen verovapaa jalasmökki jää kyllä toiseks paikallisen arkkitehtuurin rinnalla. Ihmeellistä, kuinka eksoottisissa mestoissa tavallinen amatöörikin voi tulla toimeen, kunhan vaan on snorkkeli ja illimatosukat. Tää Suomihan on ihan paperia!