Advertisement
Ilmastointilaitteiden parinaa, gekkojen raakkymista, sirkkojen sirinaa ja aaltojen pauhantaa. Nama kaikki ihanat aanet tuudittavat meidat iltaisin uneen taalla Pulau Langkawilla Beach Garden Resortissa. Kolme ensin mainittua saavat valilla mielen kiehumaan, mutta kotisangyssa sita maksaisi taas mita vain, etta paasisi takaisin paratiisiin viidakon aanikavalkaadiin.
Aamu paratiisissa alkoi pilvisissa merkeissa. Runsaan ja maittavan aamiaisen seka pienen huristelukierroksen jalkeen suuntasimme palauttamaan rakasta autonramaamme vuokraamoon. Olli huomasi vuokraamon pihalla, etta kaiken sen rallaamisen keskella meilta oli irronnut yksi polykapseli, mutta onneksemme meita ei kuitenkaan laskutettu siita. Ihme, etta selvittiin pelkalla polykapselilla, Kancilista olis voinu odottaa putoavan pari rengasta ja pakoputki poikineen. Jos auton kuljettaminen Suomeen olisi halpaa, ottaisin ehdottomasti kyseisen kotteron mukaan. Silla olisi mukava ajella kesaisin, tuskin se edes talviolosuhteita Suomessa kestaisi. Raukkaparka jaatyisi pihalle :D
Autonpalautuksen jalkeen paatimme pilvisesta saasta huolimatta suunnata biitsille loikoilemaan. Otin tehtavakseni paasta paivan aikana Harantappoase-kirjassani sivulle 200 ja rajahan meni rikki alta aikayksikon. Nyt taidan olla sivulla 230 ja loppu alkaa haamottaa, harmi juttu. Aurinkokin alkoi joskus puolenpaivan jalkeen porottamaan ja onnistuin taas nappaamaan vahan varia ihoon. Rintakeha punottaa edelleen aika ronskisti, joten huomenna taytynee yrittaa valtella auringonottoa. Ma luulen, etta taa on kuitenkin jotain lievaa aurinkoihottumaa, mutta onneksi ilman kutinaa. Ei nimittain satu ollenkaan tahan punottavaan kohtaan, joten ei se sitten varmaan palanutkaan ole. Nyt vaan odotellaan, etta tama muuttuu rusketukseksi!
Paiva on kulunut siis rentoutuessa ja loikoillessa. Paivalla kavimme syomassa intialaisessa ravintolassa, itse vedin Fish Masalaa, joka oli suorastaan herkullista! Asken kavaisimme puolen tunnin jalkahieronnassa thai-tyyliin. Hierojilla oli siis kaytossaan perinteiset thaihierontaan kuuluvat hierontakepit, joilla he runnoivat koipiamme ja tokkivat hermoihin. Sattui, mutta kai mun sisaelimet nyt sitten parantuivat kaikelta mahdolliselta?! Kohta lahdetaan taas syomapuuhiin, vuorossa Lonely Planetin suosittelema paikallisruokaa tarjoava Champor Champor.
Saksalaiset ovat muuten kaikinpuolin kummallista sakkia. Tyypit hamstraavat aamupalapoydasta kaiken irtilahtevan mukaansa evaaksi (vahan niinkuin suomalaiset ruotsinlaivan buffetissa) ja varailevat rantatuoleja pyyhkeillaan seitsemalta aamulla. He eivat myoskaan koskaan tunnu poistuvan mihinkaan hotellilta, vaan jaavat mussuttamaan aamupalasampyloitaan rantatuoleille ja illalliseksi syodaan sitten sita saksanpojan omaa bratwurstia, ja kyytipojaksi ehka tuopillinen Heinekenia. Ruokatilaukset ja kommunikointi ylipaataan suoritetaan luonnollisesti saksankielella, koska kaikkien maailman ihmisten tulisi osata tata jumalten kielta. Kaiken huippu on, etta resorttiimme on ilmestynyt nyt todella ALLOTTAVA saksalaispariskunta: varmasti paalle viiskymppinen Gunther, jonka kainalossa kulkee parikymppinen heitukka. YOK! Jotain rajaa. Buu Saksa. Kirjoittaisin tahan myos schaisse, jos osaisin kirjoittaa sen oikein(?).
Viela kolme kokonaista paivaa Langkawilla ja keskiviikkona matka jatkuukin jannittavan kutkuttavaan Singaporeen. Siella aionkin paastaa viimeistaan sisaisen shoppailumonsterini irralleen ja noudatan tunnollisesti ohjetta "ala ruoki lamaa!". Muahahahaha!
Advertisement
Tot: 0.161s; Tpl: 0.011s; cc: 10; qc: 48; dbt: 0.1259s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Laila
non-member comment
Voi kun mäkin olisin matkalla, niin mahtavalta on taas teidän reissu kuulostanut! P.S. Meni lähes oikein, se on scheisse :)