Advertisement
Keskiviikkona 20.5.2009 (Nettiyhteydet eivät toimineet,joten en saanut tekstiä eilen julkaistua):
Langkawi, tuo hiekkarantojen ja verovapaiden ostosten luvattu saari. Jos haluaisin ryhtyä elämäntapajuopoksi, tekisin sen ehdottomasti Langkawilla. Miksikö? No, saaren verovapaiden hintojen ja muutenkin edullisen hintatason ansiosta alkoholituotteet ovat täällä naurettavan halpoja. Ruokailun yhteydessä nauttimamme Tiger-olut tuopponen maksoi ravintolassa 0,6€ ja paikallinen duty-free ostoskeidaskin myi ilolientä puoli-ilmaiseksi. Harmi, kun ei täältä asti oikein jaksa ruveta raahaamaan viskipulloja kotiin asti. Eikä tullikaan sitä vissiin kovin hyvällä silmällä katsele. Eikä täällä paikanpäälläkään oikeastaan kannata kauheasti ruveta juopottelemaan, kun tuo kuumuus voi tehdä tuhojaan ja kuivattaa pienen ihmisen. Yksi tuoppi lounaalla silloin tällöin kuitenkin näillä hinnoilla maistuu 😊
Niin, saavuimme siis tosiaan tänään Langkawille, jos jollekin jäi epäselväksi. Aamulla jätimme tunkkaisen Tune-hotellin ja Kuala Lumpurin taaksemme ja matkasimme bussilla lentokentälle. Linjurin kyydistä bongasimme mm. Sepangin formula radan parkkipaikan, nähtävyys sekin sinänsä. Kuala Lumpurista jäi ihmetyttämään ihmisten ja ennenkaikkea länsimaalaisten turistien vähyys. Ostoskeskukset ammottivat tyhjyyttään ja paikoissa oli oikeasti tilaa liikkua, jos vertaa esimerkiksi Bangkokin ihmispaljouteen. Ilmeisesti tämä ei siis ole todellakaan turismin high-seasonia Malesiassa, mikä kelpaa meikäläisille kyllä vallan mainiosti. Voi myös olla, että länkkärit ja etenkin skandinaavit eivät ole vielä kunnolla löytäneet Malesiaa matkakohteena. Matkatoimistot kun ovat keskittäneet kohteensa naapurimaahan Thaimaahan.
Mutta Langkawi, Langkawi Langkawi...päällimmäiset fiilikset halvan alkoholin lisäksi ovat tällä hetkellä kovin positiiviset. Täälläkään ei onneksi turistipaljouteen törmää. Olimme varanneet ennakkoon majoitukseksemme saksalaisomisteisen Beach Garden Resortin, jota suositeltiin internetin matkailupalstoilla hinta-laatu -suhteeltaan mainiona. Majoitus Langkawilla on käytännössä melko kallista, jos haluaa vähänkään paremman katon päänsä päälle, ja Beach Garden olikin yksin niistä harvoista keskihintaisista vaihtoehdoista. Hotla sijaitsee Pantai Chenangin parikilometrisellä hienohiekkaisella rantakaistaleella, ja todellakin siis aivan meren äärellä. Resortin kehuttu rantabaari/ravintola, aaltojen kuohunta ja vaivaiset 12 vierivieressä sijaitsevaa hotellihuonetta takaavat rennon ja rauhallisen tunnelman. Tässä istuskelen paraikaa huoneemme terassilla bikinit päällä, miniläppäri sylissä ja odotan, koska resortin langaton Internet-yhteys alkaa toimimaan, jotta voin julkaista tämänkin tekstin. Olli kävi juuri kyselemässä respasta tilannetta ja netti ei kuulemma koskaan toimi huonolla ilmalla. Mulle on ainakin epäselvää, miten huono sää vaikuttaa nettiyhteyden toimivuuteen, mutta tiedä sitten näistä malesialaisista yhteyksistä :D
Viikon verran joutuu nyt sitten täällä kärvistelemään aurinkoa ottaen ja rentoutuen. Tavoitteenani on myös perehtyä Anna-Leena Härkösen Häräntappoase -kirjaan vihdoinkin antaumuksella ja toivon mukaan muutaman päivän sisällä kahlata teos läpi. Mikäs sen mukavampaa, kun rojahtaa joku aamu tuohon rantatuolille ja viettää päivä lukien ja ruskettuen. Välillä voi heilauttaa kättä rantaravintolan tarjoilijalle ja nauttia malesialaisen keittiön antimista. Tosin meidän raflasta saa ilmeisesti hyvin
pitkälti saksalaista murkinaa. No, mikäs siinä: hyvä kirja, aurinkoa ja bratwurstia. Ajattelimme myös vuokrata joku päivä mopedin tai auton käyttöömme ja kiertää koko saari yhden päivän aikana ympäri. Tulee sitten nähtyä muutakin, kuin pelkästään tämä oma ranta.
Semmosta tänään ja näillä mennään
Torstaina 21.5.2009
Noniin, istun nyt täällä hotellin respassa langattoman lähettimen vieressä, kun ei toi nettiyhteys näköjään muuten pelitä ollenkaan. Noin metrin päässä minusta istuu hotellin saksalainen omistaja Wolfgang kaljamahoineen ja näpyttelee myöskin jotakin tietokoneella. Nyt sille tuli joku kuoleman yskä.
Eilen illalla kävimme vielä testaamassa Beach Garden Restaurantin, koska paikkaa oli kehuttu joka puolella aina Lonely Planetia myöten. Opa otti tietenkin pizzan ja itse valitsin yhden päivän erikoisista eli kanaa paprikakastikkeessa & tagliatellea. Ei ollut mitenkään erikoista murkinaa, mutta kyllä sitä nyt söi. Suurin huvimme olikin syömisen sijaan salakuunnella viereisessä pöydässä istuvaa vanhempaa saksalaispariskuntaa, tai olli siis salakuunteli, koska itse en ole ikinä itseäni kyseisellä kielellä sivistänyt. Eipä kyseisessä pariskunnassa tosin ollut paljon salakuunneltavaa. Tunnin aikana ainoat lauseet mitä herra ja rouva keskenään vaihtoivav olivat "mmm, herkullista" ja "mmm, hyvää". Ja mitä pariskunta söi? No bratwurstia tietenkin. Täytynee jatkaa vakoilua myöhemmin.
Tämä päivä alkoikin sitten sään puolesta kovin synkissä merkeissä ja heräsimme aamulla rankkasateeseen. Täällä respan seinällä näkyykin olevan tämän viikon sääennustukset, jotka lupaavat "thunderstroms, cloudy, rain & partly cloudy". No, niistä ei kuitenkaan kannata vielä lannistua. Kävimme aamulla testaamassa hotellin aamiaismenun. Olli otti perus continental breakfastin paahtoleipineen ja hilloineen ja meikäläinen päätti taas ottaa riskin ruoan suhteen ja valitsin Roti Canai-aamiaisen. Setti piti sisällään intialaista naan-leipää ja currykanaa, ja NAM, että olikin maistuvaa. Kerrankin osui valinta nappiin.
Aamiaisen jälkeen suuntasimmekin sitten taksilla saareen keskustaan Kuah-towniin, koska vettä siis tuli edelleen kuin sen kuuluisan esterin p:stä. Matka Kuah-towniin oli kallis (5 euroa/suunta) ja turha. Saaren isoin ostoskeskus oli ehkä just ja just itiksen cittarin kokonen ja piti sisällään melko hintavia matkamuistoputiikkeja ja yhden mäkkärin. Eipä tarvitse enää Kuah Townissa toiste välttämättä siis käydä. Tai ensi kerralla vuokraamme ainakin sitten auton käyttöömme päiväksi, koska se maksaa saman verran kuin taksimatkat.
Koko aamupäivän ja keskipäivän siis enemmän tai vähemmän satoi. Suuntasimme kuitenkin kahden aikaan biitsille loikoilemaan, kun taivaalla näkyi jo hieman selkenemisen merkkejä. Sieltähän se aurinkokin sitten tupsahti esille ja saimme imettyä hieman rusketusta ihoomme. Nyt kehtaa tulla takasin Suomeen sitten!
Advertisement
Tot: 0.06s; Tpl: 0.01s; cc: 11; qc: 31; dbt: 0.0328s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb