Japanissa loppukesällä 2014

---

Vierailin Japanissa toistamiseen vuoden 2014 aikana Elo-Syyskuun vaihteessa joten tässä melko puuduttavan yksityiskohtainen kuvaus kahden viikon matkasta yhdessä vajaan kuudentuhannen sanan tarinassa.







Lentoni Tokioon oli tällä kertaa Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta. Uusi lentokenttäpiste siis plakkariin koska tällä kertaa vaihdoin konetta ja ehdin yhden oluenkin juoda vaihdon aikana. Kerran aikaisemmin olin tehnyt välilaskun samalla kentällä mutta silloin ei edes poistuttu koneesta. Istanbul-Tokio matkalla sain nukuttua nelisen tuntia ja lento oli perillä seitsemän maissa illalla paikallista aikaa. Passintarkastus sujui nopeasti ja tullista poistuttuani katselin valuutanvaihtotiskiä mutta se oli suljettu. Jenejä oli lompakossani jonkin verran edellisen matkan jäljiltä joten jatkoin suoraan juna-asemalle jossa rail passin vaihtoon oli priority kaista jota pitkin pääsin tiskille jonon ohi. Otin rail passin lunastuksen yhteydessä paikkalipun seuraavaan NEX junaan Tokyon asemalle. Tokyon asemalla vaihdoin Shinkansen Hikari junaan kohti Nagoyaa jossa tapaisin jälleen hyvät ystäväni. Unreserved vaunussa oli hyvin tilaa alkumatkasta ja istahdin ikkunapaikalle. Nukuin hiukan heti matkan alkuun kun liikkuvissa kulkuneuvoissa on jokin tällainen taika joka saa minut unten maille. Yokohaman pysähdyksen jälkeen heräsin ja vaunu olikin täyttänyt jopa seisomapaikkoja myöten. Nagoyassa tapasin ystäväni asemalla ja painuimme lähimpään Izakayaan ruokailemaan muutaman huurteisen kera. Jatkoimme myöhemmin yhden kolikon baariin ja loppuilta sitten menikin siellä ja sen jälkeen kävelymatkalla residenssille.

Lauantaina heräsin syystä tai toisesta melko sopivaan aikaan aamu yhdentoista maissa. Jetlag ei siis pahasti vaivannut ainakaan näin perillä olon ensimmäisenä kokonaisena päivänä. Lähdimme liikkeelle lounastettuamme ensin Ramen noodeleilla. Keli oli sateinen mutta varsin kuuma ja varustauduin shortseilla liikenteeseen. Ohjelmassa oli hiukan shoppailua kun ystäväni etsi toimeksiannosta edullista laptoppia ja oikein hyvä yksilö kohtuuhinnalla löytyikin. Välioluiden jälkeen käväisimme käytettyjen levyjen kaupassa josta mukaani tarttui Pavementin Crooked rain, Crooked rain. Illalliselle lähdimme Shabu Shabu ravintolaan jossa ohuen ohuita lihasuikaleita kypsennetään keittämällä pöydässä olevalla liedellä. Illallisen jälkeen löytyi vielä mukava baari jonka baarimikko oli käynyt Suomessa ja hehkutti kovin Lapissa näkemiään revontulia.

Sunnuntaina tein hiukan jatkosuunnitelmaa matkalleni ja bookkasin hotellin välipysähdykseen Aomorissa ja sitä seuraavalle parille yölle hotellin Sapporossa. Tarvitsin junaan paikkalipun koska Tokyo-Aomori välillä kulkevassa Hayabusa junassa ei ole unreserved paikkoja lainkaan. Ensin siis asemalle varaamaan lippu jonka jälkeen oli aikaa käväistä lounaalla ennen junan lähtöä. Sitten Hikari Tokyo stationille jossa 10 minuutin vaihto Hayabusaan. Asemalaiturilla ihmettelin ensin kun junan numero oli oikea mutta nimi Komachi. Kävelin kohti oikeaa vaunua ja selvisikin että kaksi junaa oli yhdistetty. Toinen jatkaisi itärannikolle toisen jatkaessa suoraan pohjoiseen Aomoriin. Torkuin taas hiukan alkumatkasta. Pimeys oli jo laskeutunut joten maisemia ei juuri näkynyt joten loppumatka sujui kirjaa lukiessa. Shin-Aomorin asemalta otin paikallisjunan joka kuudessa minuutissa saapui Aomorin kaupungin asemalle. Hotelli jonka olin bookannut löytyi helposti koska olin painanut sijainnin kartalta tarkasti mieleeni.

Heti aamulla kävelin takaisin juna-asemalle ja varasin paikkalipun junaan kohti Sapporoa. Matkalla olisi yksi vaihto Hakodatessa. Haukkasin ehtiessäni hiukan aamiaista asemalla olevassa kahvilassa. Leivät ovat tässä maassa valitettavasti melkoista pullaa mutta kyllä tuostakin sämpylästä nälkä lähti. Juna alitti matkalla varsin pitkän merenalaisen tunnelin ja syvimmässä kohdassa oli vettä päällä 140 metriä ja tunnelin ja merenpohjan välillä vielä 100 metriä maata välissä. Hakodatessa junan vaihto oli hyvin sujuva vain toiselle puolelle samaa asemalaituria ja niin matka jatkui kohti Sapporoa. Nämä junat eivät olleet aivan niin moderneja kuin esimerkiksi Nagasakiin kulkenut mutta siistejä ja toimivia yhtäkaikki.

Sapporon asemalle saavuttuani hain kaupungin kartan turisti-infosta ja pyysin samalla osoittamaan hotellini sijainnin kartalla. Se oli lyhyehkön kävelymatkan päässä. En edes kävellyt harhaan matkalla hotellille. Kiitos kuulunee Sapporon viivoitinruudukko katusysteemille joka on loogisesti numeroitu. Illallisaika alkoi olla käsillä joten lähdin ramen noodelikujaa etsimään. Paikka löytyi pienen kiertelyn jälkeen ja oli kuten wikitravel kuvasi, hiukan turisti-orientoitunut mutta myös paikalliset näkyivät siellä syömässä käyvän. Osa paikoista oli täynnä ja jono oven takana joka toki kertoi laadusta mutta päädyin paikkaan jossa oli muutama ruokailija ennestään ja tilasin miso ramen noodelit joissa paikallinen erikoisuus oli liemeen lisätty miso-tahna. Nukkumatti kutsui aika pian aterian jälkeen joten sightseeing sai jatkua seuraavana päivänä.

Mahdollisesti jetlagista johtuvasti yö tuli nukuttua parissa pätkässä mutta pääsin sitten liikkeelle jo ennen yhtätoista aamulla. Sightseeing sai alkaa Sapporo Beer Museumista joka löytyi pienen kävelyn jälkeen punatiilisestä rakennuksesta. Kierros oli melko perusasioita oluen valmistuksesta, hiukan merkin historiaa ja vanhoja mainoksia, ja lopussa maistiaiset jotka varsinaisista merkkien tehdasvierailusta poiketen maksoivat hiukan itse museokierroksen ollessa ilmainen. 500 yeniä kolmesta erilaisesta oluesta ei kuitenkaan ollut kallista joten maistelin alkuperäisreseptin mukaisen ja kaksi modernimpaa lager olutta.

Jatkoin kävellen takaisin metroasemalle josta olin paikalle saapunut koukaten matkan varrella käytettyjen levyjen kaupassa josta löysin etsimäni Pavementin toisen albumin. Lounaspaikan etsiminen sitten kestikin kauan kun Sapporon aseman vieressä olevista tavarataloista mielenkiintoista etsin ja tietenkin lupaavimman näköisiin oli pitkät jonot. Päädyin stakehouse tyyppiseen ravintolaan joskin lounasruokalaji jonka valitsin oli kanaa ja riisiä. Myöhäisen lounaani jälkeen vierailin aseman viereisen korkean Sapporo JR talon näköalatasanteella josta oli oikein hyvät näköalat. Kävelin ja katselin vielä ristiin rastiin kaupunkia ja illan lähestyessä etsin nettikahvilan jonne menin laatimaan suunnitelmaa seuraavasta maisemanvaihdosta. Wakkanai, Abashiri tai Kushiro olisi ollut suunnitelmissa mutta yhdessäkään ei ollut vapaana kohtuuhintaista hotellia tai hostellia. Päädyin siis pohtimisen jälkeen bookkaamaan seuraavan yön hostellin Asahikawasta. Illalliseksi etsin sushiravintolaa mutta ei osunut kohdalle joten Singaporelainen baari/ravintola sai kelvata. Matkalla hotellille bongasin sopivan näköisen pienen pubin. Nojasin takaseinään istuen silti baaritiskillä joten paikka tosiaankin oli pieni. Baarimikko puhui muutaman sanan englantia ja jutustelimme musiikista. Hän soitti kitaraa ja lauloi, ja soitti vielä bassorumpua ja kazoota samalla videoklipissä jonka näin. Bändin toinen osapuoli soitti double bassia ja kyseinen heppu kohta ilmaantuikin mukilliselle samaan pubiin. Hauska ilta mutta seuraavana päivänä oli aika vaihtaa maisemaa.



Kirjauduin ulos hotellista ja kävelin suoraan rautatieasemalle tosin lounaspaikan kautta. Kohdalle sattui jälleen kanaa ja riisiä kun en vieläkään sushipaikkaa loytänyt. Lounastettuani otin junan Asahikawaan. Matka kesti vain 1h 20 min ja perillä löytyi jälleen ystävällinen turisti-info josta hain kaupungin kartan. Kirjauduin hostelliin ja sitten jalkauduin tekemään pienen sightseeing kierroksen. Sain ehkä juuri ja juuri tarpeeksi kuvia otettua kun kamera alkoi varoitella akun loppumisesta. Palasin siis hostellille akkua lataamaan ja olikin sopiva aika päivätorkuille.

Olin kierroksellani bongannut sopivan näköisen izakayan joten suunnistin illalliselle sinne. Lohisashimi, friteerattu kana sekä pekonisiivuun käärityt parsat olivat kaikki herkullisia. Juomatarjous oli varsin edullinen 980 yenin juo niin paljon kuin jaksat kahden tunnin ajan. Kovin montaa mukillista en yksikseni kuitenkaan kumonnut mutta hinnalle sain vastinetta toki. Olin hostellin vieraskirjasta lukenut hyvin kiinnostavan vinkin jazz klubista nimeltä Take Five. Sekin osui aiemmalla kierroksella kohdalleni lähes vahingossa ja illallisen jälkeen menin ehdottomasti sisään. Paikka oli melko pimeä mutta auki vaikka olinkin ilmeisesti illan ensimmäinen asiakas. Omistaja ja baarinpitäjä kaatoi minulle juoman ja siirtyi sen jälkeen itse esiintymisnurkkaan tarkistamaan että saksofonista ja oboesta lähtee ääntä. Sitten hän kaivoi sopivan cd levyn ja laittoi raidan soimaan taustaksi, tarttuen itse saksofoniin ja heppu tosiaankin osasi soittaa. Katsoimme sen jälkeen hyvin mielenkiintoisia jazz konserttitaltiointeja dvd levyiltä. Sitten muitakin asiakkaita ilmaantui paikalle ja saksofonishow toistui. Paikalle tuli myös baarinpitäjän jazzbändin vetopasunisti ja keskusteltuamme aikamme musiikista aiheeksi vaihtui rugby! Mainio baari ja loistavaa seuraa. Pieni cover charge livemusiikista ei haitannut.

Olin bookannut seuraavan yön hotellin Hakodatesta joten aamulla kävelin jälleen Asahikawan asemalle ja lounaspaikka löytyi asemarakennuksesta. Aterioin tällä kertaa porsasta ja riisiä, eli katsudon aterian. Ensimmäinen junaetappi oli takaisin Sapporoon. Koska Hakodaten junan lähtöön Sapporosta oli muutama tunti, suunnittelin ensin pistokeikkaa Otaruun. Junaa sinne ei näyttänyt kuitenkaan lähtevän saman tien joten päätinkin mennä Sapporon kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarha oli melko lähellä asemaa joten kävelin ja sisäänpääsymaksu oli kohtuulliset 400 yen. Valikoima puita ja kasveja oli kattava ja reilun tunnin sai hyvin kulumaan. Hakodaten junaa jouduin vielä odottelemaan reilun tunnin mutta ehdin ainakin kirjoitella blogia. Asemalle saavuttuani pysähdyin lukemaan aikataulukirjaa melko vilkkaaseen kohtaan ja sokea mies tuli minulta kysymään jotakin Japaniksi totta kai. Vastasin englanniksi että en valitettavasti ymmärrä Japanin kieltä ja pienen hymyn väläytettyään herra jatkoi seuraavan opastajan etsimistä.

Junamatka Hakodateen kesti yli kolme tuntia ja perillä turisti-info oli tietenkin jo sulkeutunut. Bokkaamastani hotellista minulla oli suunta tiedossa mutta ei tarkkaa sijaintia joten lähdin vain etsiskelemään. Kiersin tietenkin aivan liian kauas ensin mutta löysin toisen hotellin wifin jonka salasana luki ulko-ovessa ja pääsin tarkistamaan tarkan sijainnin. Hotelli oli paljon lähempänä asemaa kuin ajattelinkaan joten pikku kävely takaisin päin ja hotelli löytyi. Ulkoisesti ei kovinkaan hohdokas majoitus mutta huone oli siisti ja melko iso, ja myös ilmainen wifi oli tarjolla joskaan se ei aivan kunnolla kantanut huoneeseeni.

Aamulla aloitin sightseeingin hyvin nukutun yön jälkeen morning marketista jossa oli kaikenlaista vedenelävää tuoreeltaan kaupan. Erityisesti rapuja ui paljon akvaarioissa ja toinen paikallinen erikoisuus mustekala oli myös hyvin edustettuna. Nyt turisti-info oli auki joten hain kartan ja ostin yhden päivän bussi-raitiovaunulipun. Otin raitiovaunun ensin historialliseen kolonialistiseen kaupunginosaan joka oli suht jyrkässä mäessä ja sisälsi paljon länsimaistyyppisiä rakennuksia. Jatkoin muutaman kuvan näpsimisen jälkeen raitiovaunulla toiseen suuntaan vanhaa Goryokakun linnaketta katsomaan. Perillä lounastin ensin ramen noodeleilla ja sitten vuorossa oli viereinen näkötorni josta linnakkeen tähtimuoto hyvin näkyi. Käyskentelin vielä hetken itse linnakkeen alueella joka nykyisin on puistoa. Seuraava kohde oli niemenkärki raitiolinjan toisessa päässä joten kolistelin sinne päätepysäkille asti. Kävelin perillä ylämäkeen hautausmaan läpi ja näkymät olivat mainiot. Vastaan tuli vaellusreitin alku jossa selkeä opaste kertoi eri reittien pituuksista ja arvioi reitteihin kuluvan ajan. Minulla oli hyvä kengät jalassa ja vesipullo mukana kuin tilauksesta joten lähdin polkua ylämäkeen. Matkaa näköalapaikalle oli opastuksen mukaan n. 1.3 kilometriä. Polku oli hyvässä kunnossa eikä erityisen jyrkkä kuin parista kohdasta. Metsässä oli miellyttävän hiljaista kävellä. Korkeimmalla kohdalla oli pari linkkimastoa ja vähän eteenpäin alamäkeen kohdalle tuli näköalapaikka. Erittäin hieno näköala ja paikalla oli täyttöpiste vesipullollekin. Ihastelin maisemaa aikani ja vesipullon täytettyäni jatkoin matkaa. Kohdalla oli taas opastaulu kaikista reiteistä joten suunnittelin sopivan jatkon. Tästä eteenpäin olikin lähes pelkkää alamäkeä. Matkan varrella oli useita hautoja, ilmeisesti kuuluisien runoilijoiden leposijoja. Polku laskeutui alas mt. Hakodaten köysiradan luo. Retkeen kului vain noin 1h 10 min. Ratikkapysäkki löytyi läheltä ja kolistelin takaisin hotellille. Siistiydyttyäni tein lähtöä bussiasemalle ottaakseni bussin mt. Hakodaten näköalapaikalle. Hotellin aulassa oli tietokone joten ajattelin nopeasti vilkaista jatkosuunnitelmaa matkalle. Kyseinen pc osoittautui olevan Windows XP kone joka oli superhidas johtuen kaiken maailman bloatwaresta ja ties mistä. Yritin asentaa skannerin poistaakseni saastan mutta senkin asennus kaatui. En uskaltanut edes kirjoittaa email salasanaani koneella saati laittaa luottokortin numeroa hotellibookkaukseen joten jätin homman sikseen koska koko iltaa en halunnut viettää konetta korjaamassa. Keinot toki olisin tiennyt mutta Japaninkielinen käyttis asetti omat hidasteensa.

Bussiasemalta otin sightseeingbussin joka matkasi mt. Hakodaten huipulle. Perillä parit rappuset näköalapaikalle ja porukkaa oli varsin paljon katsomassa maisemaa perjantai-iltana bussien tuodessa lisää ihmisiä koko ajan. Sain kuitenkin hyviä fotoja otettua ja maisemaa tarpeekseni katseltua. Näkymä tosiaan oli erittäin hieno. Otin bussin takaisin kaupunkiin ja perillä arvoin hiukan illallispaikkaa. Arvioin pari ohittamaani ravintolaa kalliiksi (vielä tässä vaiheessa reissua en ollut halukas räjäyttämään budjettiani) mutta sitten kohdalle osui täysin paikallinen Hakodatessa toimiva Hampurilaisravintolaketju Lucky Pierrot. Halusin uteliaisuudessani vilkaista ainakin menua ja valitsin sitten cheeseburgerin. Se oli aivan erilainen kuin nimestä olisi voinut päätellä. Sisuksissa oli jos jonkinlaista täytettä ja burgerin koko oli kerrassaan massiivinen. Melko sottaista syötävää siis mutta maistui joskin ei aivan kokonaan kun en vain jaksanut isoa annosta kokonaan syödä. Taustalla paikassa soi asiaankuuluvasti Monkees (kun Japanissa ollaan) ja sen perään Steppenwolf. Koetin aterian jälkeen katsella sopivaa pubia mutta en löytänyt joten palasin hotellille nukkumaan.

Aamulla oli aika vaihtaa taas kerran maisemaa. Päätin ottaa junan Sendaihin ja kauaa ei tarvinnut odottaa kun ensimmäisen etapin juna lähti kohti Aomoria Honshun saaren puolella. Taas alitettiin tunneli jo tuttuun tapaan meren ali ja Shin-Aomorin asemalla vaihdoin Hayabusa Shinkanseniin kohti Sendaita. Perillä Sendaissa etsin aivan ensiksi lounaspaikan kun kello oli jo kahden maissa. Sitten kävin hotellin metsästykseen. Kysyin parista aseman läheisestä hotellista mutta täyttä oli. Jatkoin kävelyä ja kohdalle osui kuin tilauksesta nettikahvila. Tein tutkimusta hotellitilanteesta mutta Sendaissa ei ollut lauantai-illaksi vapaata hotellihuonetta poislukien pari absurdin kallista. Kun nyt netin ja vaihteeksi kunnollisen tietokoneen ääressä olin, niin pääsin tekemään tarkempaa suunnitelmaa loppulomasta. Tokio oli ainoa etukäteen bookattava kohde koska halusin katsoa siellä tietyn shown jonka lippu täytyi hankkia etukäteen. Vaihtoehdot olivat käytännössä heti tai seuraavana torstaina johtuen muista reittisuunnitelmista. Varasin siis show lipun sekä hotellin seuraavalle torstaille Tokiosta kun ei samalle päivälle pystynyt edes show lippua varaamaan. Vielä oli arvottava mihin edes teoreettisesti junalla ehtisin yöksi. Muutama kohde oli toki mielessä etukäteen ja Nagano osoittautui olevan sopiva kaupunki tilanteeseen. Tiesin jo loogisen jatkon sieltä eteenpäin joten bookkasin pari yötä hotellia Naganosta ja suunnitelma pariksi-kolmeksi päiväksi oli valmis. Katsoin myös juna-aikataulua ja sopivan luotijunan lähtöön oli alle puoli tuntia. Pakkasin siis kamani ripeästi ja maksoin muutaman euron nettikahvilalaskun ja kävelin takaisin asemalle varaamaan paikkalipun koska ensimmäisellä etapilla juna olisi jälleen Hayabusa jossa kaikkiin paikkoihin tarvitsee varauksen. Kaikki meni hyvin sujuvasti vaikka hiukan hikoilinkin kävellessäni kovaa vauhtia asemalle. Ensimmäinen junaetappi oli vain tunnin verran ja vaihto Omiyassa ei kestänyt kauaa Asama Shinkansen junaan. Matka Naganoon ei Omiyasta kestänyt myöskään kuin 1h 20 min.

Naganossa piti ensin löytää varaamani hotelli ja aavistus oikeasta suunnasta minulla olikin. Kävelin ensin hiukan väärää katua mutta toisen hotellin nähtyäni olin kartalla ja saavuin hotellini luo. Illallispaikkaa en jaksanut etsiä kauaa ja valitsin hotellin läheisen Hawai-teemaisen kahvilan jossa burgeri oli totutunlainen. Sitten kiertelin sopivaa pubia etsien ja kohdalle sattui paikka nimeltä Bar 599. Ei cover chargea joten menin sisään. Baarin takana seinällä oli suuri Sean Conneryn kuva 007 varustuksessa ja baarimikolla oli valkoinen takki kuin samalta aikakaudelta. Martinin sekoitus olisi varmaan onnistunut mutta tilasin vain oluen. Tämä oli jälleen itse baarin omistaja ja hän puhui varsin hyvää englantia. Juttelimme niitä näitä jonkin aikaa mutta sitten sisään tuli useampi asiakas lähes kerralla ja baarimikolle tuli kiire asiakkaitaan palvella. Erittäin hieno ja mukava Bond-teemainen baari. Itse vetäydyin hotellille pian nukkumaan.

Seuraavana aamuna hain kartan turisti-infosta joskaan se ei olisi ollut kovinkaan tarpeellista. Pääasiallinen nähtävyys kaupungissa oli Zenko-Ji temppeli jonne kyllä oli viitoitus kaikkialta. Katselin taas jonkin aikaa sopivaa lounaspaikkaa kellon lähestyessä yhtätoista. Nyt kohdalle osui Kaakkois-Aasialainen Asian Night Market joka näytti enemmän jonkinlaiselta kaupalta mutta toisella sivulla oli pitkä baaritiski ja ruokalistakin löytyi.

Ruokailtuani noodeleilla jatkoin temppelille ja sää oli suosiollisen aurinkoinen. Kuvia tuli taas napsittua ja pois lähtiessäni huomasin lipunmyynnin. Ei sillä että kukaan olisi lippuja tarkastanut mutta ostinpa kuitenkin kannatuksen vuoksi. Lippumyynti oli rakennuksen yläkerrassa ja kengät täytyi ottaa pois sisään mennessä. Ei aivan pieni operaatio tiukasti nauhoitetuilla nahkaisilla kävelykengillä mutta tulipahan tehtyä. Sitten seurasikin huoltotauko. Hotellin aulassa oli tällä kertaa paremmin toimiva pc joten suunnittelin ensin jatkoa ja sitten oli pienten päiväunien aika. Olin turisti-infosta kysynyt kolikkopesulan sijaintia koska hotellissani oli vain superkallis kappalehinnoiteltu pesupalvelu joten nyt kartasta oli apua. Kävelin paikalle ja maamerkit autovuokraamo ja joki näkyivät mutta ei kolikkopesulaa. Mietin tuliko hukkareissu mutta halusin ainakin vilkaista jokinäkymää sillalta. Kuvan otettuani käännyin takaisin ja sitten pesula näkyikin. Se oli kolmisenkymmentä metriä päätieltä ja sillalta ja kyltti ei vain näkynyt toisesta suunnasta tullessa. Kolikkopesu ei ollut aivan edullisimmasta päästä sekään 4 kilon maksaessa 800 yeniä mutta kone vaikutti olevan uusinta high-techiä ja tietenkin kuivasi samalla ohjelmalla ja rahalla valmiiksi asti.

Kaupungissa näytti olevan jonkinlainen Italialaisten ravintoloiden boomi koska niitä oli lähes joka kulmassa. Illallisaikaan en myöskään varta vasten jaksanut etsiä Japanilaista ravintolaa joten pizza sai kelvata. Se ei ollut lainkaan huono itse asiassa ja aivan kohtuuhintainenkin Scirocco nimisessä paikassa. Nukkumaan menin ajoissa koska seuraavan päivän ohjelma olisi hiukan aktiivisempi.



Lähdin Naganosta 09:00 junalla kohti Nagison asemaa ja matkalla oli yksi vaihto Nagatsukawan asemalla jossa minulla oli aikaa jättää matkatavarani säilytyslokeroon ja löytää lounaspaikka jossa yllätyksekseni oli Englanninkielinen menu. Ilmankin olisin haluamani katsudonin saanut tilattua. Ruokailtuani otin paikallisjunan takaisin päin parin pysäkin verran pienelle Nagison asemalle jossa poimin kartan turisti-infosta ja kelin ollessa sateinen en kävellyt vaan otin kohta lähtevän bussin Tsubamen kylään. Tarkoitus oli kävellä vanha n. 7km mittainen postireitti Magomen kylään. Samassa bussissa näkyi vaihteeksi muitakin länsimaisia kun kaksi reppureissajaa kaikkine rinkkoineen ja laukkuineen suorastaan naurettavasti matchaavan värisissä sadetakeissa kapusi kyytiin samalta asemalta.

Perillä muut turistit jäivät heti kylänraitin alussa jotakin arpomaan kun jatkoin kohti kävelyreitin aloituspistettä. Satoi tosiaan aika tavalla joten katselin sateenvarjoja ensimmäisessä vastaan tulleessa kaupassa mutta olivat liian hyviä eli kalliinpuoleisia. Jatkoin siis eteenpäin ja löysin sopivamman sateenvarjokaupan. Perus läpinäkyvä kiinalainen halpisvarjo joka ajaisi mainiosti asiansa löytyi noin kahteen ja puoleen euroon. Sitten ostin pullon vettä mukaani ja lähdin kävelemään reittiä. Alkumatkasta tuli vastaan pari muuta turistia jotka olivat kävelleet reitin toiseen eli helpompaan suuntaan. Tuo olisi edellyttänyt yöpymistä reitin lähellä tai seuraavan yön majoitusta lähempää joten pikku ylämäki ei minua haitannut. Reitti oli erittäin hyvässä kunnossa ja meni vuoroin laakson pohjalla virtaavan joen puolelta toiselle siltoja pitkin. Pari pitempää metsäistä osuutta osui matkalle ja vesiputouksiakin oli useita. Hiukan puolivälin jälkeen vastaan tuli edelleen suhteellisen keskellä-ei-mitään ollut talo jonka vierellä istui ukko jota toki tervehdin ja hän kyseli mistä olen. Hän viittoili siihen malliin että kohta olisi alamäkeä mutta melkein arvasin että ei ihan vielä kun kävelyä jatkoin. Myöhemmin sitten alamäki alkoi ja reitti noudatteli hetkittäin autotietä joka kahden kylän välillä nykyisin kulki. Magomen kylänraitti oli myös melko jyrkässä rinteessä alas ja monenlaista matkamuistojen myymälää sen varrella oli. Bussi Nagatsukawaan lähti melko lyhyen odottelun jälkeen.

Nagatsukawassa otin vain reppuni säilytyslokerosta ja katsoin seuraavan junan lähtöajan Nagoyaan. Nagoyasta halusin päästä ensin Maibaraan joka olisi lähtöasema Shirazaki express junalle määränpäähäni Kanazawaan. Otin rapid junan joka ei pysähtelisi aivan kaikilla asemilla mutta useammilla kuin limited express jonka lähtöön olisi paljon kauemmin ja perillä Nagoyassa myöhemmin. Nagoyasta Maibaraan paras vaihtoehto olisi ollut 500 sarjan Hikari Shinkansen mutta seuraava lähtö olisi Kodama joka yhtälailla on nopea matkavauhdissa mutta yleensä huono vaihtoehto pysähtyessään kaikilla asemilla. Maibara oli vain kahden aseman päässä joten otin Kodaman ja välipysähdys Gifussa olikin vain lyhyt kun Kodama päästi mahdollisimman vähän matkalla pysähtelevän Nozomin ohitseen asemalla odottaen. Maibaran asemalla oli sen verran aikaa että varasin paikkalipun loppumatkalle Kanazawaan. Aavistus oli oikea koska unreserved vaunuun oli pitkä jono. Loppumatka kesti jälleen reilut pari tuntia ja perillä Kanazawassa olin hiukan ennen iltayhdeksää. Hotellini oli heti aseman vieressä joten löytyi helposti ja check-in oli suoritettu nopeasti.

Illallinen oli sitten haastavampaa löytää koska minulla ei kummoista karttaakaan ollut. Hotellissani oli varsin kalliita ravintoloita pari mutta kaipasin hiukan epämuodollisempaa ruokapaikkaa. Katamachi oli tietojeni mukaan paikallinen yöelämän alue joten lähdin kävelemään sinne suunnilleen oikeaksi arvioimaani suuntaan. Kävely ei ollut aivan lyhyt mutta alue löytyi. Ravintolaa oli jos jonkinlaista mutta valinnanvaikeus iski ja päädyin valitettavasti halpis izakayaketjuun nimeltä Kin-No-Kura. Ruoka oli melkoisen huonoa mutta edes edullista. Olut sentään toimi hyvin ja oli yhtälailla edullista. Lähti nälkä näinkin mutta mikään kulinaristinen elämys ei ollut kyseessä. Kävelin taas pitkät pätkät takaisin hotellille nukkumaan.

Aloitin aamun etsimällä turisti-infoa josta poimia kartta mukaan. Ei kovin selkeästi merkattu mutta löytyi rautatieasemalta ja sain kartan. Kartta oli melko vaatimaton yksityiskohdiltaan verrattuna mihinkään muissa kaupungeissa saamaani turistikarttaan mutta tyhjää parempi ehdottomasti. Aikaista lounastakin löytyi ja nyt huomattavasti laadukkaampaa aseman vieressä olevan ostoskeskuksen sushipaikassa (viimein löysin yhden kun oli ruoka-aika). Kartassa mainittiin bussilinja joka kiertäisi pääasialliset nähtävyydet ja menin pysäkille josta sellaisen oli määrä lähteä. Nousin ensimmäiseen siitä lähtevään bussiin mutta se ei vaikuttanut mainittu turistilinja olevankaan. Istuin tyynesti kyydissä koska suunta vaikutti oikealta ja kuinka ollakaan pääsin juuri haluamaani paikkaan.

Kyseessä oli Kenrokuen puutarha jonka sanottiin olevan yksi kolmesta parhaasta maisemapuutarhasta Japanissa. Aurinko porotti melkoisesti ja kävelin rauhassa välillä vesipullon ostaen ja otin valokuvia minkä ehdin. Puiston hienoutta oli vaikea saada kuvatuksi. Kyse oli enemmän maiseman kokonaisuudesta joka tosiaan oli erittäin hieno. Puistosta poistuessani suunnistin ensin bussipysäkille eri kulmassa kuin se josta tulin sisään mutta ennen pysäkkiä näin opastaulun josta selvisi lähellä olevan modernin taiteen museo. Ilman ollessa kuuma ilmastoitu tila sopi mainiosti museon toki kiinnostaessa muutenkin joten kävelin sinne. Hieno näyttely jossa valitettavasti mutta ymmärrettävästi ei saanut valokuvata. Huomasin olevani lähellä edellisiltaista Katamachin aluetta joten jatkoin kävellen tarkistamaan miltä päivänvalossa näyttää. Yritin etsiä pankkia jossa vaihtaa loput euroni jeneiksi mutta se ei tuottanut tulosta. Jatkoin kävellen kohti rautatieasemaa ja hotelliani ja matkan varrella oli montakin pankkien kylttiä mutta useimmissa pelkkiä pankkiautomaatteja muttei mitään tiskiä tai henkilökuntaa. Yhdessä pankissa taas oli palvelua mutta heti sisällä englanninkielinen kyltti joka kertoi ettei valuutanvaihtoa tässä konttorissa olisi.

Jatkoin kävellen koko matkan hotellille asti nyt kun niinkin lähelle olin kuin vaivihkaa ehtinyt. Hotellilla katsoin hiukan karttaa ja opaskirjaa ja mietin mihin seuraavaksi mennä. Sendai oli nyt yksi vaihtoehto mutta arvioin matkassa menevän turhan myöhään joten päätin menosta Yokohamaan seuraavaksi yöksi koska siitä seuraava kohde olisi joka tapauksessa viereinen Tokio jossa kyllä keksisin turisteiltavaa. Hotellin aulassa oli tälläkin kertaa toimiva pc jolla sain etsittyä ja bookattua hotellin Yokohamasta. Valitsin Shin-Yokohaman lähellä olevan hotellin joka olisi joka tapauksessa kätevä sijainti.

Illallisaika koitti ja nyt mielessäni oli tietoisesti ei-Japanilainen ruokapaikka. Otin tällä kertaa bussin samaiselle Katamachin alueelle. Bussiasemalla arvoin hiukan minkä bussin ottaa mutta usea vaikutti menevän oikeaan suuntaan joten otin yhden johon mahtui istumaan. Heti asemaa seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousi melko määrä lisää matkustajia ja mietin miten päästä haluamallani pysäkillä pois koska istuin takana ja poistuminen ja maksaminen olisivat bussin etuoven kautta. Kuin ihmeen kaupalla suuri osa matkustajista jäikin pois samalla pysäkillä jossa itse halusin hypätä ulos joten pääsin pois tunkematta väkijoukon läpi. Etsin jonkin aikaa oikeaa katua mutta vihdoin löysin etsimäni Pils nimisen Saksalaistyylisen olut/ruokapaikan. Makkarat olivat melko perusnakkeja mutta perunasalaatti varsin autenttinen ja hyvä. Nälkä lähti hyvin tästäkin. Illallisen jälkeen kaipasin lisää olutta ja nyt olin kartalla joten kävelin vain lyhyen matkan bongaamaani Ivory Coast Live House musiikkipubiin. Baaritiskillä oli tilaa huolimatta isohkosta salariman porukasta ja henkilökuntaakin oli baarin takana peräti neljä henkilöä. Minulle ystävällisesti selitettiin 300 jenin cover charge joka ei ollut liikaa joten tilasin oluen. Juttelin niitä näitä yhden baarimikon kanssa ja hiukan myöhemmin olikin showtime ja kaikki neljä baarihenkilökunnasta kapusivat lavalle. Erittäin tasokkaita muusikoita kaikki ja soittoa oli mukava kuunnella. Basisti puhui parhaiten englantia joten jututin häntä sitten enemmänkin. Tarinaa riitti soittamisesta ja musiikista vaikka kuinka paljon. Juttelin myös baarin omistajan kanssa joka oli bändin kitaristi, laulaja ja rumpali ja työskenteli myös baarin takana. Yritin selittää mitä teen työkseni ja se ehkä ainakin lähes onnistui. Erittäin hauska ilta joka tapauksessa. Käteisjenit alkoivat olla hiukan vähissä ja lompakossa enimmäkseen vain euroja joten en ottanut taksia vaan kävelin taas kerran takaisin hotellille.

Aamulla kirjauduin ulos hotellista ja söin aikaisen lounaan ja otin junan ensin Hakuin pieneen kaupunkiin jossa oli mielenkiintoinen museo. Kyseessä nimittäin oli itseään UFO kaupungiksi kutsuva paikka jossa tietenkin oli UFO museo. Junamatka kesti tunnin verran paikallisjunalla ja perillä kävelin hiukan väärään suuntaan ensin mutta löysin museon loppujen lopuksi melko helposti. Ulkopuolella oli varsin suuri raketti maamerkkinä itse museon ollessa suuren kuplan muotoinen, lentäväksi lautaseksikin tuota muotoa voisi kuvailla. Esillä oli jos jonkilaista esinettä ihmisen avaruudessa käynneistä niin US kuin Neuvosto -ohjelmista. Aito US avaruuspuku oli varsin hieno monien muiden hienojen teknologisten kapistusten kanssa. Loppupuolella oli sitten epäselviä kuvia oletettavasti tunnistamattomista lentävistä esineistä ja paksut kansiot UFO-havannoista, unohtamatta muovista mallia ulkoavaruuden asukin ruumiinavauksesta. Ehdottomasti paikallisjunamatkan väärti museokäynti.

Hakuista kolistelin ensin paikallisjunalla takaisin Kanazawaan ja jatkoin Limited Express junalla kohti Kiotoa koska Maibaran junan lähtöön olisi reilummin aikaa. Matkalla oli hetken varsin hyviä maisemia radan kiertäessä aivan järven tuntumassa. Kiotossa vaihdoin Shinkanseniin ja nyt oli oiva tilaisuus vaihtaa valuuttaa ennen sitä. Tiesin missä vaihtopiste Kioton asemalla sijaitsee ja kävelin laiturilta suoraan sinne vaikka matkaa hiukan olikin. Kioton hienoa asemarakennusta oli kuitenkin mukava vilkaista samalla.

Shin-Yokohaman asemalla olin yhdeksän maissa illalla ja hotellikin löytyi pienen suunnan arpomisen jälkeen. Illallispaikkaa etsin läheltä hotellia ja ensin katsastin paikan joka englanninkielisellä kyltillä mainosti Okinawalaista ruokaa. Menin sisään ja vilkaisin menua jossa ei tietenkään ollut yhtään kuvaa tai mitään muuta kieltä kuin Japania. Tarjoilijatar ei sen enempää osannut listaa minulle kääntää ja sen päälle kuppilan jumputtava musiikki ei miellyttänyt joten poistuin. En jaksanut arpoa enempää vaan tuttu ja turvallinen Burger King sai kelvata. Tilanne vaati aterian jälkeen paria olutta joten valitsin paikan joka oli katutasossa ja ikkunoista näki hiukan sisään. Kyltti sanoi "Shot Bar" joten sisään vaan. Olutta löytyi hyväksyttävään 600 yenin hintaan per muki ja paikka toimi vaikka juroista salarimaneista baaritiskillä ei juttuseuraksi ollutkaan.

Aamulla otin ensimmäisen asemalaiturille rullaavan Shinkansenin yhden pysäkinvälin Shinagawaan ja vaihdoin siellä Yamanote linjaan kohti Shinjukua jossa minulla oli majoitus varattu. Varaamani hotelli löytyi melko helposti vaikka kirjallinen ohje asemalta kävelystä ei aivan ajantasaiselta vaikuttanutkaan. Ihmettelin kylttiä joka sanoi hotel and shop, mikä ihmeen kauppa siis. Astuin sisään ja paikassa näytti ensisilmäyksellä olevan tajuton määrä rojua sisällä. Sain huoneen avainkoodin ja uusi silmäys osoitti "romun" olevan vanhoja huonekaluja, toisin sanoen jonkinasteista antiikkia. Myös hyllyn verran vanhoja varsin hienoja ja erilasia kenkiä löytyi valikoimasta. Hotellihuone oli siisti ja toimiva vaikka rakennus varsin vanha olikin. Nyt oli taas sopiva tilaisuus pestä pyykkejä kun hotellista kolikkokoneita löytyi. Hiukan vähemmän high tech tällä kertaa kun kuivausrumpu oli perinteinen erillinen masiina. Homma otti myös aikaa melko tavalla mutta vihdoin pääsin lähtemään liikkeelle.

Otin JR junan kohti Tokyo Sky Tree näkötornia mutta linjan asema ei aivan sen vieressä ollutkaan. Torni kyllä kaikessa massiivisuudessaan näkyi kun asemalta poistuin. Opaskirjani mukaan lähellä piti olla jokin silta josta saisi hyvän kuvan tornin heijastuessa joen pintaan. Joki löytyi ja kävelin parit sillan välit mutta ei puhettakaan esteettömästä näkymästä. Luovutin jonkin ajan päästä ja kävelin takaisin samalle asemalle. Tiesin seuraavana päivänä ottavani junan muualle ennen pimeän tuloa joten nyt kun kello alkoi sen verran olla ja halusin saada kuvia kaupungin valoista korkealta paikalta, suuntasin Roppongi Hillsin Mori Toweria kohti jossa olisi kaupungin ainoa näköalaterassi ilman ikkunalaseja välissä heijastumia aiheuttamassa.

Metroasema löytyi samasta paikasta jossa oli suora linja Roppongiin joten hetken sisäänkäyntiä etsittyäni otin sen. Roppongissa torni löytyi melko lyhyen kävelyn jälkeen. Ainoa kiire tässä oli samalle illalle varaamani robot kabaree show. Jonoa torniin ei onneksi juuri ollut ja olin ylhäällä ripeästi. Sain kuvia otettua hyvin mutta olisihan tuota maisemaa kauemminkin voinut ihailla. Lippuun normaalisti kuuluva taidemuseo oli suljettu uuden näyttelyn rakentamisesta johtuen joten eipä ainakaan jäänyt harmittamaan sen missaaminen omasta aikataulusta johtuen.

Olin takaisin Shinjukun asemalla aivan ajoissa showta varten mutta huonoksi onneksi lipussa oli vain hyvin ylimalkainen ohje kyseisen ravintolan löytämiseksi. Ensin olin aivan väärällä puolella asemaa mutta nopeasti sen huomasin ja kävelin oikealle alueelle. Nytkin vielä oli aikaa mutta en vaan paikkaa korttelien systemaattisesta läpikäynnistä huolimatta missään nähnyt. Aikaa ehti kulua yli shown aloitusajan joten ei auttanut kuin luovuttaa ja painua lähimpään Izakayaan joka kyllä löytyi hyvin helposti. Ruoka ja olut maistuivat joten mietin vaan että mitäpä tuosta. Yksi syy tuli lisää vierailla Tokiossa toistekin.

Perjantaina hotellista ulos kirjauduttuani aloitin etsimällä tiettyä levykauppaa jonka olinkin bongannut aikaisemmin. Kiersin taas aivan ylimääräistä lähdettyäni hotellilta tasan eri suuntaan kuin olisi pitänyt. Muuten kävely ei toki haitannut mutta aurinko porotti melkoisen kuumasti joten hiki virtasi aika tavalla. Levykauppa löytyi mutta jaottelu osastoissa oli hiukan liiankin tarkkaa. Kaikki tyylisuunnat, vuosikymmenet ja vielä bändien kotimaat erikseen sijaitsivat suuren kaupan useammassa rakennuksessa sijaitsevissa huoneissa. Etsimäni genre ei ollut noin helposti lokeroitavaa joten katselin mielestäni relevantit osastot läpi tuloksetta. Kysyin lopuksi tiskiltä olisiko aiheesta tietoa mutta ei vaikuttanut olevan lainkaan, sen luokan harvinaisuutta etsin. Tiedän, nettikaupoista kyllä löytyy levy kuin levy mutta joissain tapauksissa hyvin kalliilla.

Sitten oli hiukan aikaa sightseeingiin joten otin junan aluksi Tokyon asemalle jonne laitoin reppuni säilöön ja jatkoin Asakusaan. Totesin paikalla että temppeli varsin tuttu oli ensimmäiseltä vierailultani. Keli oli nyt tosin parempi. Tokyo Skytree näkyi taas nyt eri suunnasta ja kohdalla oli metroasema sen luo. Se ainakin oli uusi nähtävyys koska rakennettu vasta paljon ensimmäisen vierailuni jälkeen joten otin ehdottomasti metron sinne. Lipputiskille oli hiukan jonoa mutta ei montaakaan minuuttia kun olin jo hississä matkalla ylös. Porukkaa oli paljon mutta pienellä odotuksella pääsin aina ikkunalasiin kiinni ottamaan kuvia. Aavistuksen usvainen oli keli mutta paljon huonomminkin olisi voinut olla. Nyt oli kuitenkin aurinkoista. Sain tarpeekseni kuvia otettua ja jatkoin matkaa metrolla Ginzaan. Siellä kävin katsomassa t-paitavalikoimaa Uniqlon lippulaivaliikkeessä. Useita melkein hienoja paitoja oli tarjolla mutta ei yhtäkään jonka olisin todella halunnut. Mainoskuvassa näkyi yksi mutta ilmeisesti jo loppuunmyyty design joka olisi kelvannut. Jatkoin matkaa Tokion asemalle jossa otin reppuni lokerosta mukaan ja nappasin Shinkansen Hikarin kohti Nagoyaa.

Matka ei taaskaan kestänyt kuin tunnin ja 45 minuuttia. Tapasin ystäväni taas kerran Nagoyan aseman kellon luona joka onkin kaupungin kuuluisin kohtauspaikka ja perjantai-ilta kun oli niin paikalla oli runsaasti ihmisiä jota kuta odottelemassa. Jatkoimme tavattuamme lähimpään izakayaan haukkaamaan hiukan illallista. Ilta jatkui siirtyen pikku hiljaa taas kohti vakiopaikkaa yhden kolikon baaria jossa kaikki juomat maksavat yhden kolikon eli 500 jeniä. Yksi useista baarimikoista joka selvästi oli henkilökunnan arvojärjestyksessä korkealla piti hyvin huolta juomien riittävyydestä kun silloin tällöin tarjosimme hänellekin drinkin.

Lauantaina oli aika tehdä hiukan ostoksia kun en tähän mennessä matkaa ollut yhtään edes matkamuiston tapaista tavaraa ostanut. En varsinaisesti tapaa mitään koriste-esineitä matkoiltani kanniskellakaan mutta nyt tähtäimessä oli astia nimeltään tokkuri eli saken lämmittämiseen käytettävä keraaminen astia. Olin viime kerralla ostanut sake kupit mutta lämmitysastiallakin olisi käyttöä. Sama keramiikkakauppa Osun ostosalueella tarjosi valikoimaa mutta ei kovin edullista joten matka jatkui pienen ympärilleen katselun jälkeen. Ostin tuhannella jenillä pienen repun koska mielessäni oli uuden keittiöveitsen osto joka pitäisi lentokoneessa saada ruumaan. Kevyen lounaan jälkeen jatkoimme hiukan isompaan tavarataloon jossa veitsivalikoimaa olisi. Tokyu Hands oli kaupan nimi ja yllättäen valikoima etsimiäni tokkuri -astioita oli myös hyvä. Ostin kaksi erikokoista mainiosti asiansa ajavaa aivan pikkurahalla. Veitsihyllykin oli kattava aina suuren Global merkin aseista pienempiin Japanilaisiin. Aikani katseltuani löysin juuri sopivan kompromissin. Pienempi Japanilainen merkki ja kokkiveitsi juuri sen alle mitä olin valmis maksamaan. Kassan kautta ulos siis hyvillä mielin.

Illalla tapasimme hiukan lisää ystäviä ja porukalla illallispaikaksi valikoitui yakiniku -ravintola. Tässä konseptissa joka pöydässä on grilli ja tilattava ruoka on melko ohueksi leikattuja raa'an lihan paloja jotka pöydän grillissä paistetaan. Lisukkeita löytyy myös kaikenmoista, ja tietenkin olutta. Illallinen oli erittäin herkullinen ja venyi suhteellisen myöhään joten sen jälkeen nukkumatti kutsui.

Sunnuntai oli lähtöpäivä kohti kotia mutta lennon lähtiessä vasta illalla oli vielä aikaa hiukan turisteilla. Keli oli erittäin aurinkoinen joten suunnistimme ensin Tsurumai -puistoon. Mukava puisto istuskella varjossa hienossa säässä. Jatkoimme lounaalle sushiravintolaan ja valikoimme liukuhihnalaatua olevan. Pöydässä oli myös pääte josta sai tilattua yksittäisiä annoksia jotka sukkulavaunu liukuhihnan yläpuolella toi pöytään pikavauhtia. Vielä oli aikaa käväistä brittipubissa yhdellä oluella ennen kuin otin Shinkansen junan kohti Tokiota jossa vaihdoin Shinagawan asemalla Airport Express junaan. Naritan kentällä olin hyvissä ajoin kirjautumassa Turkish Airlinesin lennolle Istanbuliin jossa olisi koneenvaihto kohti kotia. Tämä ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi lomakseni Japanissa ja mietinkin jo seuraavan matkan ajankohtaa.

---