Keisarilliset kirsikankukat

---

Aamupalan jalkeen vilkaisin hotellissa sahkopostin. Minua ilahdutti Olgalta tullut pitka viesti hanen kuulumisistaan. Sade oli lakannut, joten tanaan paasi liikkumaan paremmin. Kavelin katsomaan keisarillista puutarhaa. Kirsikka kukki viela ja muutakin oli nahtavilla. Palasin metrolla takaisin, tosin yhden pysakinvalin vain. Otin paivalipun vain toei-linjan metroihin (500 jenia), koska se riitti taman paivan matkustustarpeisiini.

Yhden jalkeen tapasin Ryon. Kavimme lounaalla. Han valitsi japanilaistyyppisen paikan. Otin keitettya kalaa. Sain maistaa myos soijasta tehtya ruokaa, jota kuulemma kaikki lansimaalaiset vihaavat. Oli se hieman oudon makuista, mutta ei minusta mitenkaan vastenmielista. Kavimme toisessa paikassa teella. Sitten hanen pitikin rientaa toihin, ja toissa kuulemma kuluukin koko loppu viikonloppu.

Ajoin Shinjukun asemalle. Olin aiemmin tutustunut jo aseman itapuoliseen alueeseen, mutta kavin kavelemassa nyt lansipuolen pilvenpiirtajia katsomassa ja loysin eilisen nettilan. Talla kertaa jonossa oli ennen minua 8 henkea, joten kesti hetken, ennen kuin paasin koneen aareen. Lampotila oli nakojaan 15 astetta.

Illallinen sujui vailla englannin sanaa. Tilasin kuvan perusteella lihakeittoa. Sita sainkin, mutta aika rasvaisia olivat lihanpalat. Illan viimeisessa baarissani tarjoilija kysyi minulta haluanko lisaa olutta. Vastasin "iie" eli ei. Sitten sain kuulla toiselta asiakkaalta (pitkaan maassa asunut britti) etta kukaan japanilainen ei sanoisi niin. Totesin etta 30 sanan sanavarastolla en keksinyt siina tilanteessa parempaa. Kun palasin hotellille, tyhjassa metrokaytavassa juoksi rotta.

---