Advertisement
Published: March 30th 2009
Edit Blog Post
Luin lehdesta, etta eraassa Gujaratin kaupungissa oli aloitettu kamppania muovijatteita vastaan. Lahtokohtana jutussa oli, kuinka lehmat karsivat syotyaan muovia. Tekstissa kuvattiin tarkkaan lehmien karsimysta ja kerrottiin, kuinka eraankin lehman suolistosta oli loytynyt 35 kiloa muovijatetta, johon se raukka oli sitten kuollut. Tallaisten kamppanioiden puutetta olen juuri ihmetellyt! Tassa oli kylla mielenkiintoinen asetelma, erikoiset lahtoargumentit. Uskon kuitenkin, etta lukijoiden herattelyyn huomaamaan asian tarkeys on tehokasta vedota juuri lehmien hyvinvointiin. Jos vedottaisi vaikka siihen, kuinka koyhat ihmiset karsivat, kun he joutuvat elamaan kaiken jatteen keskella ja hengittelemaan myrkkykaasuja, joita irtoaa palavasta muovista, se ei varmastikaan valitettavasti aiheuttaisi niin suurta huolestumista.Lehmathan ovat pyhia! Ne symboloivat aiti Intiaa. No, joka tapauksessa ilahduin, etta tassa maassa on sentaan jotain yritysta korjata vallitsevia oloja. Kirjoittajat suunnittelivat jakavansa kaduilla tiedotuslehtisia ja esittavansa naytelmia, etta tietoisuus muovijatteiden ongelmista leviaisi. Olisi ollut mielenkiintoista tietaa, mita rarkaisua jutun kirjoittaja ehdottaisi ongelmaan. Sita ei kuitenkaan jutussa sanottu. Haluaisin tietaa, minne jate sitten pitaisi laittaa ellei kadunvarsiin. Itse aina valtan heittamasta mitaan pakkauksia kaduille, mutta luulen niiden paatyvan sinne guesthousejen ja ravintoloiden roskiksistakin. Ongelma on, ettei kaduilla ole roskiksia!
Junassakin, jolla tulimme pitkan matkan Jamnagarista Delhiin, kehotettiin pitamaan juna siistina. Opastaulussa kiellettiin roskittaminen. Saman aikaisesti junassa ei kuitenkaan ollut yhtaan roskista. Kaikki heitettiin vain ikkunasta pihalle. Jonkinlaista kansalaisaktivismia tama maa kylla kaipaisi! Taalla ei nay koskaan edes mitaan kerayksia minkaan asian hyvaksi! Kohteista olisi varmasti runsaudenpulaa. Ainoa keraysidea mihin olen tormannyt oli Betin saarella. Ei ole varmaan vaikea arvata, mihin se liittyi.Lehmiin tietenkin! Niiden ruokakuluihin saarella pyydettiin antamaan avustusta.
Eilen juttelimme junassa huippu-mukavan intialaisen kanssa. Ensin han istui minun viereeni juttelemaan, mutta minulta loppui kielitaito lyhyeen, silla erikoista kylla, han osasi hyvin englantia. Menin sitten sanomaan Kallelle, etta olisi minun vuoroni tulla ylapedille makoileen ja lueskeleen. Kalle ei ollut kovin innokas poistumaan turvapaikastaan ja han lausahti, ettei jaksaisi aina niita samoja kysymyksia. Pian han kuitenkin jutteli alhaalla innokkaassti taman uuden tuttavuutemme kanssa, joka oli 22-vuotian maantiedon opiskelija, miespuolinen tietenkin. Heilla tuntui olevan niin hyvat keskustelut, etta minunkin mielenkiintoni herasi. En malttanut enaa pysytella katonrajassa vaan laskeuduin yksinaisyydestani muiden pariin. Naytimme hanelle kuvia Suomesta, mita olin ottanut muutamia mukaan repimalla vanhan kalenterin, jossa oli Konneveden nakoaloja. Metsaa ja jarviahan niissa tietenkin ennen kaikkea oli. Varmaan han sai hieman vaaran kasityksen ja yritimme painottaa, etta on meilla kaupunkejakin. Kovasti han ihaili maisemiemme puhtautta ja piti talvimaisemia kauniina selittaen, etta Kashmirissa on vahan samannakoista. Sitten han kysyi, etta mista muusta Suomi on kuuluisa kuin Nokiastaan. Se oli aika vaikea kysymys, silla ei Suomi ainakaan taalla Aasian maissa paljon muusta ole tunnettu. Kerroimm tietenkin formulakuskeistamme, koska heidan nimiaan nakee taallakin lehtien sivuilla, mutta muuta ei tullut mieleen. Olisi tietty voinut, vaikka Ahtisaaren mainita. Puhuimme sitten siita, etta Suomi tunnetaan korkeasta koulutuksestaan ja meilla koulutus on ainakin viela toistaiseksi ilmaista, mita han hammasteli kovasti.
Seuraavan kerran jos tulee vastaan joku, joka osaa englantia enemman kuin perusfraasit, haluaisin kysya: Onko mielestasi ongelmallista, etta Intiassa on niin paljon ihmisia? (monet eivat selvastikaan taalla nae vaestonkasvua ongelmana, vaan vahvuutena."Olemme vahva kansa, kun meita on paljon" tuntuu olevan vallitseva mentaliteetti)Mita pitaisi tehda vaestorajahdyksen hillitsemiseksi? Mihin sinun mielestasi minun kannattaisi laittaa roskat?menevatko ne oikeasti kaatopaikalle jos kaytan harvoja roskiksia?
Minua on viime aikoina harmittanut, kun en ole juurikaan oppinut mitaan lisaa intialaisesta kulttuurista. Ihan pienia tiedonjyvia saan joskus ja niitakin usein Kallelta, joka lukee niita kirjoista. Olen esimerkiksi oppinut, etta mies, joka on useiden ravintoloiden seinatauluissa on nimeltaan Sri Sajbaba, ja han on/oli suuri opettaja. Han pitaa kattaan edessaan kammen auki, koska tallainen ele tarkoittaa hanen opettavan.Guajaratilaisesta kulttuurista opin vain sen, mita nain: suurta muotia Diun seudulla olivat valkoiset, lahkeisiin kapenevat huosut, johon kuului valkoinen paahina ja pitkahko "takki". Dwarkassa pain taas erikoista tyylia olivat pipot jotka olivat kuin suomalaisia pipoja junttityyliin pystyssa paalaella, mutta niiden huippu oli laskettu alas, siis pipon ylinkohta oli litistetty. Gujaratissa naisilla oli hennatatuointeja paljon enemman kuin muualla pain Intiaa ja joskus nain vihreillakin vareilla koristeltuja kasivarsia. Jotkut nuoret tytot tekivat toisilleen hennoja jopa junassa, missa ei varmasti kovin tarkkaa jalkea syntynyt, silla juna keinahteli ainaka tehokkaasti.
Viela eilisesta ystavastamme: Hanella oli mahtavan sadehtiva olemus. Oli mahtava, kun han hymyili, han tuntui ikaan kuin loistavan. Oli hyva, kun han lopussa hyvasteli meidat ja pyysi anteeksi kaikkien maamiehiensa puolesta, jotka ovat kohdelleet meita toykeasti. Naurahdimme siina sitten, etta ei meita nyt niin huonosti ole kohdeltu ja yritimme sanoa, etta eihan se suinkaan olisi hanen vikansa. Han osoitti sivistyneisyyttaan myos selittamalla: anteeksi viela, kun tuoppauduin seuraanne, mutta on aina hyva keskustella erilaisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia, silla se avartaa mielta.
Saapuessamme junalla Jamnagarista Delhiin(olimme edellisena paivana menneet ensin junalla 3 tunnin matkan Dwarkasta Jamnagariin), paadyimme laitakaupungille. Taalla julkiset kulkuyhteydet ovat aika huonosti jarjestetty, silla pitaisihan olla itsestaan selvaa, etta eri asemia yhdistaisi vaikkapa metro. Lahijunat kylla puksuttelevat hitaasti,harvakseltaan ja ihmisia pursuilevasti asemien valia. Illalla en jaksanut kuitenkaan enaan hypata lahijunaan, silla olin aika vasynyt. Niimpa jaimme tuonne syrjaiseen paikkaan yhdeksi yoksi, vaikkei siella ollut edes yhtaan ravintolaa. Hotellistakin meinasivat ensin pyytaa 900, mutta loysimme naapurista paremman tarjouksen eli 400. Tanaan sitten kulkeuduimme jalleen tanne Bharganjin alueelle ja pidan tasta paikasta edelleen saasteista huolimatta. Paitsi paakatuja turistikauppoineen inhoan. Kavin silti katseleen yhta mekkoa, minka yhteydessa minut ohjattiin kellariin sovittamaan sita. Kauppiaalta meni vahan aikaa, kun han yritti saada valot toimimaan. Han tyonsi pelkat kaksi johtoa pistorasiaan ja kipinat vain lentelivat! Kun han sai johdot tarttumaan sinne, han laittoi vauhdikkaasti varsinaisebn topselin sinne pitamaan johtoja paikallaa. Tallaisia viritelmia taalla nakyy harva se paiva!
Kyllahan Gujaratin rannikkokaupungit olivat hiljaisia Delhiin verrattuna. Niissa parasta oli juuri, etta kaduilla mahtui kavelijakin vaivatta etenemaan. Toisaalta ei niissa mitaan suurempaa nahtavaa ollut.(siis itse kaupunkielamassa) Palitanan temppelit olivat upeat ja Diu oli tietenkin oma lukunsa, mutta sehan ei kuulunutkaan Gujaratiin. Kaupungit tuolla rannikolla eivat olleet yleis-ilmeeltaan yhtaan niin mielenkiintoisia, mita esim. tama osa Delhia. Taalla voi tormata kaduilla monenlaiseen puuhasteluun: nekkukauppias meni asken ohi pyoritellen nekkuja liemessa, eraan kaupan edessa varjattiin silkkia ja kaduilla on usein harkavaunuja tai hevosia yms. Gujaratissa ja Rajasthanissa minua kieltamatta viehattivat kamelit. Harva se paiva nain jonkin ajelevan kamelivaunuilla. Junasta nain jopa kamelilaumoja laiduntamassa vapaina aavikolla.
Nyt pitaa lopetella enen kuin sahkot jalleen menevat.
Advertisement
Tot: 0.124s; Tpl: 0.011s; cc: 8; qc: 44; dbt: 0.0744s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb