Pienois-Tiibet

---

Tanaan aamulla herasimme ilmeellisiin aaniin. Olin jo lahes unohtanut milta sateen ropina kuullosti ja sehan kuullosti ensialkuun rattoisalta. Sitten, kun sita jatkui ja jatkui, vaikka valilla naytti kirkastuvan, se alkoi hieman kyllastyttaa. Ilmanlampokaan ei tanaan noussut juurikaan 10 asteen ylapuolelle. Olen nyt ollut kiitollinen takistani, jota olen raahannut mukana tanne asti, vaikka olen monena aamuna ollut jattamaisillani sen jonnekin asemalle. Kylla sen varmaan viela lahjoitankin jollekin asemanlapselle, silla tuskin tata kylmyytta muualla jatkuu. Tama on nyt pohjoisin paikka, jossa tulemme kaymaan ja olemme nyt noin 2000 metrin korkuudessa.

Katselimme asken elokuvaa Tiibetin sorrosta. Ravintolanpitaja kysyi sen jalkeen "was it nice?".Ehka han tarkoitti pidimmeko leffasta, mutta ei sita kylla kivaksi voinut sanoa. Se kertoi lukuisista Kiinan ihmisoikeus rikkomuksista tiibetilaismunkkeja vastaan. Usein rauhalliset mielenosoitukset paatyivat pidatyksiin ja kiinalaissotilaiden vakivaltaan. 2008 kansannousussa kuoli satoja ihmisia.Tarkkaa maaraa ei tiedeta, silla tiedotusvalineiden sensuuri on tiukkaa. Monet dokumentin ihmisista sanoivat haluavansa vain ihmisoikeuksia ja, etta Dalai lama paasisi palaamaan. Taallakin nakee useimmiten seinissa kyltteja "Save Tibet", ei niinkaan enaa "Free Tibet", vaikka ei tamakaan harvinainen plakaatti ole. Mielestani oli suuri virhe antaa Kiinalle olympialaiset, silla siten lansi sinetoi hyvaksymisensa Tiibetin sorron suhteen. Ymmarran Kiinan kannan siten, etta sen alueella on lukuisia vahemmisto kansoja ja maa pirstaloituisi pieniin osiin jos se antaisi kaikille itsenaisyyden.Vahvan valtion on oltava yhtenainen ja Kiina tahtoo olla vahva.Nyt ei kuitenkaan puhutakaan itsenaisyydesta, pelkastaan vain tiibetilaisen kulttuurin sailymisesta. Sananvapaus on taysin tabu Tiibetissa.Yksi puoli vahingossa lausuttu hallituksen vastainen sana saattaa johtaa yolliseen hakuun kotoa ja jopa elinkautiseen. Miten sailyttaa oma kulttuuri elinvoimaisena jos kaikki tiedotus on viimeisen paalle kontrolloitua, jos kannykka ja internetliikennettakin valvotaan ankarasti?

Olemme tanaan pesseet pyykkia, pelailleet korttia ja lueskelleet. Toivottavasti huomenna olisi aurinkoista, etta paasisimme tutkimaan tata kaupunkia. Viehattavalta tama nayttaa sateessakin: Varikkaita viireja liehuu vuorten rinteilla, luostareita on muutamia rukousmyllyineen, munkkeja kirkkaan punaisissa kaavuissaan kavelee kaduilla ja maisemat nayttavat kiehtovan jylhilta, silla joka puolella ymparilla kohoaa vuoria. Meidan guesthousiammekin pitaa kaksi tiibetilaismunkkia.He eivat osaa sanaakaan englantia, mutta silti homma sujuu heilta osaavammin kuin eraassa toisessa lodgessa, missa ensin kavimme. Nainen siella etsi ensin pitkaan avainta, sitten han kokeili isoa nippua avaimia huoneen oveen ja ei vielakaan saanut sita auki. Han pahoitteli asiaa ja seuraavaksi haki lisaa avaimia, mutta vielakin oikea oli kadoksissa. Lopultakaan ovi ei auennut ja paatimme jatkaa matkaa. Se oli kylla hieman koomista, mutta sellaista tama asiakaspalvelu usein on Intiassa.Mikaan ei ole kovin jarjestelmallista ja monesti kaikki on toivotonta sahellysta.

Eilen bussissa katsoin vesikielella, kun eras intialainen mies tuli autoon puisen ison arkun kanssa, joka naytti ikaan kuin tyokalupakilta ja alkoi kaivamaan sielta juustoja. Hanella oli pakissaan banaaninlehtia, joiden paalle leikkasi veitsella isosta kankaisiin kaaritysta kimpaleesta juustosiivuja. Muorit edessani vetivat naita juustoja urakalla. Kysyin Kallelta:Enko vois ostaa? Mutta han ei antanut lupaa, mika oli kylla hyva, silla luultavasti lampimassa juustossa olisi pesinyt vahintaan giardia. Huomenna yritan loytaa jostain ravintolasta juustoja, koska taalla naytetaan nautiskeltavan paljolti eri juustoja,joten se selvastikin kuuluu alueen ruokakulttuuriin.

---