Apinoita havupuissa

---

Nyt alkavat maisemat jo nayttaa pohjoiselta ja ilmastokin on sen mukainen. Luulin, etta Amritsarissakin oli ollut jo viileampi, mutta siella oli kuitenkin paivalla hyvin kuuma. Taalla sita vastoin saa nauttia palelemisen ylellisesta tunteesta. Vahan aikaa olin t-paitasillaan, kun etsiskelimme majapaikkaa, vaikka viilealta tuntuikin. Halusin tuntea viileyden ymparillani. Sitten kuitenkin ilman viela iltaa kohden kylmetessa annoin periksi ja laitoin villapaidan paalle. Arvioisin, etta taalla on nyt alle 15 lamminta. Paivemmalla oli ehka lahelle 20.

Katselin havupuita silla silmalla, etta nehan nayttavat silta kuin olisimme Suomen lapissa. Tama harha kuitenkin sarkyi nopeasti, kun nain apinaperheen hyppelemassa oksistoissa. Luonto on kylla vaikuttavan nakoista! Harmi, etta kameramme on tainut sarkya lopullisesti.Se on jo pitkaan temppuillut, mutta nyt se ei suostu enaa ottamaan tarkkoja kuvia ja poistaa itsestaan kuvia kortilta.Pitaa katsoa uskallammeko ostaa taalta digikameran, koska ne ovat just nain arvaamattomia,vai ostammeko jotain kertakayttofilmikameroita. Parasta olisi jos saisimme kameran jossain korjautettua, mutta ei taida taalta pikkukylilta loytya sellaista osaamista,varsinkin kun kameramme on harvinainen merkki.

Parvekkeeltamme nakyy lumihuippuisia vuoria! Valkoinen sumu leijailee niiden ymparilla ja saa itse vuoret nayttamaan kauniin sinertavilta. Kun katsoo vuoria, niiden kylmyys tuntuu kuin kasin kosketeltavalta, ne hohkavat ihanaa kylmyytta. Varmaan suomalaisista lukijoista tuntuu oudolle, kun nain ihannoin kylmyytta, mutta pitkallisten paahtavien helteiden jalkeen tallainen viileys tuntuu hyvin virkistavalle.Viileys yhdessa raikkaan ja kevyen vuoristoilman kanssa tuntuu hemmottelevan koko kroppaa. En yhtaan ihmettele, miksi viela sata vuotta sitten rikkaan matkustivat aina vuoristoon parantumaan milloin mistakin taudista.En tieda onko siihen tieteellisia perusteita, mutta vuoristoilma tuntuu hyvin terveysvaikutteiselle.

Olemme nyt siis Mcleod Ganjissa, joka vaikuttaa taas aikamoiselta reissaajaghetolta. Menimme ensin Dharamsalaan, jossa naytti olevan paljon resorttimaisia hotelleja, joten ajattelimme taman kylan olevan rauhallisempi, mutta kylla tamakin on aivan kaupunkin kokoinen. Turismi ei silti onneksi ole pilannut naita maisemia. Luonnon keskelle nayttaisi paasevan aika pian taman keskuksen ulkopuolella. Ei tama onneksi intialaisittain mikaan iso kaupunki ole,asukkaita vain muutama kymmenen tuhatta. On tassa keskittymassa taas hyvatkin puolensa:ravintoloita ei voi olla loytamatta, monipuolista ruokaa on tarjolla, taalla olisi paljon monenlaisia kivoja pienia putiikkeja, joissa erilaista taidetta ja kasitoita,kuten kankaita ja koruja.

Nousu tanne kukkoloille oli heti Himachal Padeshin rajan jalkeen hyvin kiemuraista serpentiinitieta. Koko ajan oli 180 asteen mutkia ja valilla tienreuna oli kivasti murentunut,eli auton ja pudotuksen valissa saattoi olla vain alle parin metrin verran tieta. Yllattavan akkia luonto muuttui kuivasta lampiman ilman kasvillisuudesta vahan vehreempaan vuoriston kasvillisuuteen. Amritsarissa ja sen lahitienoilla ei oikeastaan ollut kovinkaan vehreaa ja varsinkin isoissa kaupungeissa poly oli kiusallista,se sai puut nayttamaan harmailta ja keuhkoni tekemaan vastarintaa. Yleensahan vuoristossa kasvillisuus vahenee, mutta me olemme nahtavasti kuitenkin viela sen verran matalalla, etta taalla tosiaan on monenlaista puuta ja jopa kukkaa.

Matkamme tanne kesti reilu 7 tuntia, mutta se meni harvinaisen sujuvasti. Aamulla bussi lahti samantien, kun saavuimme asemalle, toinen bussi lahti Patankotasta sellaisella aikataululla, etta ehdimme juuri syoda valissa ja saimme sitten rynnata bussiin. Dhramansalassa ihmettelimme vahan aikaa mista pikkubussit lahtevat eraiden toisten lankkareiden kanssa. Meinasimme jo ottaa taksin, mutta sitten loysimme pikkubussin, joka lahti sujuvasti liikkeelle ja kaikki mahtuivat kyytiin, vaikka vahan sylikkain istuimmekin. Toiset lankkarit menivat Patin kylaan, minne mekin aiomme ehka myohemmin siirtya.Pitaa huomenna kayda kaveleen siella ja katsoon olisko se oikeasti kyla. Aika outoa on olla taas tallaisessa paikassa missa on paljon muitakin reissaajia, mutta on siina se hyva puoli, etta taalta loytyy kirjoja.

---